maanantai 8. kesäkuuta 2020

Muutoksia

 Itä-Suomesta postitettu kullero kukkii :)

 Hevoskastanja ei kuki, vaikka täyttänee jo kymmenkunta vuotta. Kymmenen ja puoli ainakin, jos lasketaan kastanjan itämisestä.

 Omenapuut kukkii, kuin ei olis ikinä saaneet kukkia! Hirmuinen hurina kuuluu aina kun ei sada tai ole yö. Onneksi on pörriäisiä. Olis mukava saada anopille ja apikkeelle hyviä Huvituksia, ja voishan niitä kai itekki opetella syömään.
 Erämaani on valmis. Löysin Siikarannasta kiven, jota olen etsinyt kymmenen vuotta; siinä on jälkiä muinaisesta merenpohjasta. Tuollaisia aaltoviivoja. Ja se oli ihan siinä leirintäalueella! Olen kyllä nähnyt jonkinlaisia aaltomuodostelmia ennenkin, mutta niin isoissa kivissä, ettei niitä ole ollut siirtäminen, saati kotiin tuominen. Tuossa oikealla on myös Siikarannasta tuotu maksaruoho. Ylhäällä se punakukkainen (sellaiseksi väitetty, ainakin) jota metsästin monesta kaupasta.
Tein eilen koirille voikukkaseppeleet. Ei ne ollu moksiskaan, ajattivat pyöräilijöitä seppeleet kaulassa heiluen. Käytiin myös apikkeen seittemänkymppiskahveella, söin Aivan Liikaa herkullista lohivoileipäkakkua, tuli ihan huono olo. Ei ole maha tottunu moiseen vehnä- ja rasvamäärään ykskaks. Iltapalaksi hain Itsudemolta 5 sushia.

Lääkäri soitti viime viikolla ja kyseli, miten on hormoonit toiminu, ja kehuin että hyvin. Että oon nukkunuki hyvin. Mutta sitten taas oon valvonu monena yönä. Joku vois muistuttaa vaikka täysikuusta, mut ei se mua oo koskaan haitannu. Nyt jo toinen kerta, kun osuu unettomuudet yksiin kuun vaiheen kans. Ja menkat on entistäkin vaivalloisemmat! Yh. Mutta ei niistä sen enempää. Mieli on kyllä ollu nyt ihan hyvä.

Kuopus sitten muutti, ja se jotenkin jysähti mulle vasta, kun näin sen tyhjän vaatehyllyn alkovissa. Hyvä etten itkuun pillahtanut. Ollaan me siellä sit käyty monesti. Välttelen minkään sisustusjutun ostamista kyselemättä (en halua olla äiti, joka sisustaa lapsen kämpän oman mielensä mukaan) mutta ostin Lidlistä oviaukkoon laitettavan naruverhon, kuus euroa, ja tyttö kyllä ilahtui siitä ja heti ripusti paikalleen.

Tänään piti olla poutaa, mie pyykkäsin lakanoita mutta kun piti ripustaa ne ulos, näytti ihan liian synkeältä. Sadetta ja ukkosta tarjos Ilmatieteen laitos :( ei muutaku sisälle ripusteleen sitten.

Mulla on muuten jänniä tulppaaneja tuossa pihalla - kun lähdettiin Siikarantaan, ne oli keltaisia, ja kun tultiin kotiin, ne olikin oransseja!



9 kommenttia:

  1. Meidän koiramme ei olisi sopeutunut seppeleeseen. Se olisi joko hyytynyt paikoilleen tai silpunnut seppeleen paloiksi ;-)

    Tsemppiä tyhjempään kotiin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä nuo sieti sen siksi, kun ovat tottuneet että niiden päälle laitetaan vaatteita?
      Kiitos. Nyt alkaa helpottaa, ja jäihän yksi toistaiseksi vielä kotiin. Todennäköisesti muuttaa kyllä tän vuoden aikana, ja toiseen kaupunkiin vielä...

      Poista
  2. Se on yllättävän kova paikka, kun lapsi muuttaa pois kotoa ♥

    Nuo seppelekaulat on kyllä suloisia, ihme, etteivät protestoi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näköjään se on, vaikka luulin olevani jo tottunut, kun asuntolassa asui...

      Poista
  3. No nyt! En tiedä, mitä tää nyt tökkii. Ihmettelin, kun kommentoin jo edelliseen ja sit kun menin muutama päivä myöhemmin katsomaan vastausta, ei ollut koko kommenttia. Ajattelin silloin, että ehkä en sitten kommentoinutkaan :) Äsken koetin kännykällä kommentoida tätä uutta useampaan kertaan; ei näy. Nyt kaivoin läppärin esiin ja kokeilen taas, näyttäis pelittävän. Outoa.
    No niin :)
    Eilen just mietin, että kullero olis kiva. Taitaa vaan olla liian kuivaa meillä.
    Kivet on ihania. Aseetelma näyttää heti erilaiselta, kun tietää, että kivissä on itselle joku "juttu". Eikö?
    Lasten muutto on aika iso asia, koko perheelle. Jokin muuttuu. Mutta oppii siitä nauttimaankin. Kunhan pysyvät suht lähellä. Olis kamalaa, jos lapsi muuttaisi vaikka toiseen maahan. Vaikka kai se sitten pitäisi vaan sulattaa sekin ja aatella, että niinhän ne tekee, kun parhaaksi näkee. Oon kanssa kovasti koettanut olla se hössöttämätön ja tilaa antava äiti. Pojalla on kaveri, jonka äiti saattaa käydä pojan töissä ollessa vaihtamassa sille verhot, ilmoittamatta! Toi tyyli on minusta kamala....ja pojan koti näyttää kyllä ihan äidin sisustamalta, ei ollenkaan nuoren miehen kämpältä.
    Upea teidän omenapuu!! Paljon kukkaa näyttää nyt monessa paikassa olevan. Myös ruusussa on nuppua ihan kauheasti!
    Täällä roikkuu narulla märät lakanat. En ihan eilen ehtinyt hätiin :)
    Onpa kiva, että lääkitys auttaa. Se oli sitten sitä! Pääasia, että olo helpottuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bloggerin kommentointi takkuaa kyllä aika ajoin, oon itekki huomannu. Ja just tuollaista lapsen kämpän "omana" pitämistä vältän, en aio mennä sinne kuin luvan kanssa, vaikka avain on. Kaikki ei tykkää yllätyksistä.

      Nyt on omenapuun kukkapilvi jo ruskistunut. Toivottavasti pörriäiset ehti pölyttää muutaman.

      Kuivassa paikassa tuo kullero meilläkin kasvaa, talon vierellä ihan. Laitoin sen sinne, että säilyis trimmeriltä ja ruohonleikkurilta ja siltä nokkosten ym. paljoudelta...

      Poista
  4. Ei tuohon omppopuuhun enempää kukkia mahtuskaan, ihana :)
    Niin se etenee, lapset muuttaa pois kotoa!

    VastaaPoista

Omituinen höpöttäjä

 Monesti on tehnyt mieli kirjoitella tänne, mutta en ole jaksanut. Ja pääkin on usein aivan tyhjä omista ajatuksista - mutta jos sitä ei täy...