Yökyläilyä ja kukkia

Koirilla meni rokotukset vanhaksi kuun ensimmäinen päivä, ja eilen sain aikaseksi käyttää ne uusintarokotuksissa. Samalla se lääkäri aina tekee pintapuolisen tarkastuksen, tsekkaa hampaat ja kuuntelee keuhkot/sydämen. Kiinanharjakoirillahan on rotuongelmana sydämen läppävika vanhemmiten, ja nyt on sitten meidänkin koirilla sivuääni sydämessä. 2/6, eli vielä ei tarvi lääkitystä, mutta puolen vuoden välein seurantaa. Murheellista. Mutta kyllä ne niin terveitä on olleetkin.

Joku päivä tässä käytiin retkellä atsaleapuistossa. Ihana tuoksu ja aivan kertakaikkisen ihana värikirjo erilaisia atsaleoita! Muutama rhododendron oli myös siellä reunalla, mutta kyllä nää on... rupes tekeen mieli hommata omallekin pihalle, mutta mun puutarhataidot kun tietää, niin sehän kuolis kumminkin alta aikayksikön. Hyttysiä ja muurahaisia piisas kyllä kans, olin kaukaa viisaasti laittanu hiukan hyttysmyrkkyä lähtiessä.

Mutta kyllä mua taas puree ja pistää kaikki ötökät niin paljon, ettei huvita ulkona ollakaan. Ihan ennestään tuntemattomia pienenpieniä punertavia pitkulaisia, kipeästi purevia otuksia kiipeää jalkoihin, kun istuu tuolilla jalat ruohikossa. Ja sitten purevat, vaikken oo tehny niille mitään. Sillon ne kyllä tulee listityksi. Mulla on kaulassa ja rinnassa monta punaista puremaa, mikä lie tehnyt.

Poppius-oletettu ruusukin kukkelehtii kiivaasti. Ja tuoksuu hyvälle :) Löysin punaisille siankärsämöillekin paikan, ja näyttää että yksi mun mehiruusukkeista "erämaassa" alkaa kans kukkia punaisehkoin kukin. Mukavaa.

Koirat oli yökylässä kuopuksen luona, ja olivat yllättävän hyvin sinne sopeutuneet. Vähän aikaa istuin siellä niiden kanssa ja lähdin, eikä ne edes itkeneet mun perään. Yökin oli kuulemma mennyt rauhallisesti. Ja niin meni mullakin, ei ollenkaan ollu niin katkonaista uni, kun kukaan ei tassutellut, käynyt juomassa ja ravistellut ja vaihtanut paikkaa ja kuopinut petiä yms. Ja aamuherätys oli nautinnollinen, kun kukaan ei vaatinut nousemaan :) no, ne vaatimukset on paljolti minun kuvittelemia, koirahan on vaan ilonen ku näkee minun heränneen.

Tein juhannusherkuksi mangorahkan, ja se ei oikeen onnistunu. Ensinnäkään kerma ei vatkautunut, vaikka mulla oli vatkauskulho toisessa kulhossa, jossa oli kylmää vettä. Sitten säilykemangot oli ihan mössöä, eikä ne oikein maistukaan millekään. No, onpahan kuitenki jotain makiaa. Ja kermaista. Vein osan kuopukselle.

Ihanaa, kun ei tarvi hössöttää mitään, saa vaan olla. Menen lukemaan kirjaa.