Syyselämää

 Sattaa, sääennusteen mukaan. Olis pihalla tehtävää, mutta ei viitti sateessa. Tai kun kumminkin kohta sataa. On toki täällä sisälläkin tehtävää, mutta nyt olis kaipuu ulos. Eilen oli iltapäivällä ihan hieno ilma, mutta meni vähän niinku hukkaan kun mies halusi just sillon mennä kaupungille, vaikka hyvin olis voinu asian hoitaa tänäänkin. Olin kaupassakin käyny ettei sitä varten tarvinnu. Ja kuopus luvattiin hakea harjoittelupaikasta ja käyttää se kaupassa, mutta sillä menikin puoli tuntia myöhempään kun joku koiran hammashoito oli myöhässä. Asiakkaasta johtuvasta syystä. Siinä sitten istuttiin autossa kauniissa auringonpaisteessa ja odotettiin.

Mies osti läppärin sitä varten, ettei pöytäkone olis niin paljon päällä. Ei se sitä suoraan sanonut, mutta ilmeisesti sillä on ajatus, että mie oon päivät pitkät täällä vain koneella ja se kuluttaa sähköä. No, nyt sitten en uskalla avata pöytäkonetta enkä tohdi tähänkään ladata kuvia, ettei mee muisti tukkoon. Tylsää. Tuli vähän riitaakin asiasta sinä päivänä, kun tämä läppäri ostettiin. Mun piti panna pöytäkone kiinni ja siirtyä nettiselailuun läppärille. Olin närkästynyt. No, otin koneen kainaloon ja siirryin vinttiin - siellä on nyt viihtyisä paikka istua pöydän ääressä, josta on ikkunanäkymä puutarhaan. Mies taas närkästyi sitten siitä, kun menin sinne. Olis pitäny kai istua läppärillä hänen vieressään tai ainakin samassa huoneessa.

Mut nää on pikkujuttuja. Osaan mie oikeissa asioissa pitää nykyään puolianikin, kunhan nyt marmatan. Jos nyt läppärin käyttö tai leikkuulaudan leivänmuruttomuus tai margariinirasian oikea asento saa hänet onnelliseksi, niin mulle se on ookoo. Sitäpaitsi läppärin näyttö on silmille mukavampi. 

Olivat muuten ammattivarkaat murtautuneet miehen työpaikalle ja muutamalle muullekin samalla alueella olevalle. Tonnikaupalla kuparia oli lähteny mukaan, että ihan kunnon kalustolla olivat olleet liikkeellä. Ihmettelen kyllä, eikö millään firmalla ollu varashälyttimiä...

Katoin aamulla sääennustetta ja totesin, että äkkiä mentävä lenkille, ennenku alkaa sataa. Sadetutkassa näkyi kyllä sadealue, mutta olin katsovinani, että menee nippanappa ohi. No ei tietenkään menny ohi, vaan osu kohalle... mutta ei se haitannu ku oltiin jo kotiin päin tulossa. Ja nyt sitten ei sadakaan. Olen varmaan outo näky hihattomassa paidassa, shortseissa ja sandaaleissa, kun muut on jo siirtyneet välikausivaatetukseen. Eilen oli sentään lämmin poutasää, ja silti erotuin muusta väestöstä kaupungilla. Mutta niin kauan kun lämpömittarin lukema on lähempänä kahtakymmentä kuin nollaa, voi kulkea kesävaatteissa!

Kirjastoon oli tullut itsepalvelulaite, testasin kun henkilökunnan tiskille oli jonoa. Hyvin toimi. Olen löytäny uuden dekkaristin, jonka kirjoja kelpuutan luettavakseni; Kjell Ola Dahl.