Viikkojen varsilta

Mietin tässä, että on aikaa kulunu edellisestä kerrasta, ja tuli mieleen sanonta että "vuodet vierii". Ei nyt sentään tässä tapauksessa ole vuosia vierinyt, mutta mistä on keksitty että ne vierii? Siksikö kun moni ajattelee vuoden olevan pyöreä? "Vuodenkierto". Yhtä hyvinhän se voi olla neliskanttinen, joka kulmassa yksi vuodenaika. Jotku näkee ajan spiraalina ja jotku janana. Itse kyllä hahmotan vuoden kuten kellotaulun. Joulu on ylhäällä ja kesä alhaalla.

Yksi auringonkukka ainakin on meillä kukassa. Tämä on niitä luonnollisesti kylväytyneitä. Oli pakko tukea se, kun taannoinen myräkkä meinas ihan lakoon sen laittaa.

Joskus pidin näitä avokassukkia ihan turhuuksina, mutta nää onki käteviä. Ja jotku söpöjäkin. On se mukava laittaa joku sukka kenkään, paitsi tietty sandaaliin tms. Tuolla kerralla menin käymään kaupungissa kangaskaupassa - ekaa kertaa ties kuinka pitkään aikaan! 

 Purin koiran yhen rikkimenneen hyvänkokosen puseron, ja ajattelin sen mukaan tehdä niille uusia puseroita. Helpommin ajateltu kuin tehty! Olisin tarvinnu joustavaa mutta paksua collegea, mutta olivat niin ankean värisiä (harmaita, ruskeita, tummansinisiä) niin ostin sitten "lastenkankaiden" jämälaarista jotain ohuempaa trikoota. Se kangas, mitä mulla itellä oli ja olin suunnitellu käyttäväni, ei joustanukaan yhtään, onneksi tein koekappaleen ennenku aloin tosissaan hommiin. 

Oon kyllä niin poropeukalo noissa ompeluhommissa, hermo menee omaan typeryyteenkin. Mun on pakko harsia kaikki palat ensin kiinni, koska muuten ihan takuuvarmasti ompelen jonkun kappaleen nurin päin tai sauman ulkopuolelle, väärän hihan hiha-aukkoon tai jotain muuta aivan ääliömäistä. 

Ruusupapu on tehnyt kaaren. Muuta se sitten ei ole tänä kesänä tehnytkään. Jokusen valkoisen kukan. Vähän meni ketuilleen tuo mun laatikkoviljelmäkin, hunajakukka tukehdutti kaikki muut lukuunottamatta muutamaa sinnikästä kehäkukkaa ja tuota papua. No, oppia kantapään kautta. 

Koirien kanssa oon käyttäny kauniit päivät hyväkseni mettässä ja muualla. Nyt ei onneksi ole ongelmaa sen kans, että pitäs ihan väkisin jokainen hyvä sieni kerätä mukaan. Muita kerääjiä on kyllä ollu paljon liikkeellä, ja välillä mie misantrooppi niille juttelenkin. Paljon on mettässä vielä mustikoita, ja puolukatkin on viimein kypsyneet. Eilen tein vähän liiankin pitkän lenkin, polvi vihotteli kovin. Pitäs ehkä ostaa jotku polvituet, jos ne helpottas kulkemista. Yleensä oikea polvi kipeytyy ekana ja taipeesta, ja haittaa alamäissä, mutta nyt se oli vasen, ja kipu lumpion alla etuoikealla, ja haittasi ylämäessä. Paskana ovat. 

Ollaan mun siskon kans ilmeisesti peritty äitin polvet; sillä oli kans jo aika varhain ongelmia niiden kanssa ja sisko onkin nyt jonossa tekonivelleikkaukseen. En tiedä raportoinko siitä jo tänne, mutta oon luvannu hoitaa sen koirat ja tarjoutunu hoitamaan sitäkin ensimmäiset päivät leikkauksen jälkeen, mutta se on vakaasti sitä mieltä, että se pärjää yksinki. I doubt. Mutta ei tupata, jos ei tykätä.

Tasan vuosi sitten oltiin Lapissa, ja mulla tulee vähän väliä semmosia flashbackeja näkymistä, kuten yllä. Se lapinkaipuu kyllä hellittää enssyksyyn mennessä, mutta oispa rahaa... mulla olis mökki meren rannalla ja Lapissa. Ja ehkä Italiassa tai jossain muualla, missä paistaa aurinko. 

Tämä kuva ketoneilikasta pilkistämässä kielojen ja lupiinin lehtien välistä piti ottaa ihan siksi, että pääsen vähän käsitteleen sitä Lightroomilla. Sehän toki vaati sen pöytäkoneen käynnistämisen sitten. On kuulemma selkeästi vaikuttanut sähkönkulutukseen kun en oo "koko päivää istunu pöytäkoneella". Ite huomasin, että koneellaolo lisääntyi tämän läppärin kanssa, kun se on niin helppo ottaa mukaan keittiöön, vinttiin tai mihin vaan. Tänään oon tarkoituksella rajannut koneellaoloa, ja voi olla että loppupäivän painin noiden koiranpaitojen kanssa... toisaalta tällä hetkellä oon jo valmiiksi vähän tympääntynyt niihin, joten ei ehkä kannata ruveta hommaan, jossa tietää tympääntyvänsä vielä enemmän :) 

Oon yrittäny ettiä kaupoista tällasta omenankerääjää, mutta Ei Missään oo. Siis täällä lähialueella. Olis paljon helpompi kerätä noita omppuja ilman päänsärkyä.

 

Tällasen upean ison kiitäjän (?) toukkakotelon löysin taannoin hakkeen seasta. Ei sitä olis muuten huomannu, mutta kävin puskapissillä ja siinä kyyköttäessä katoin, että ompa ouon muotonen puunpalanen siinä. Nostin käteen kuvaamista varten (oli 4-5cm pitkä) mutta kun laitoin sen takaisin vähän syrjemmälle, en enää nähnyt mihin laitoin, kun oli niin hyvä suojaväri. Tarkkaan kun katsoo, näkee ilmareiätkin. Jos haluaa nähdä. Minua puistatti ku näin ne isossa kuvassa...

En mie kuitenkaan varsin trypofoobikko oo, mutta tiesittekö, että on olemassa sellainenkin kuin nomofobia? Se on ilman matkapuhelinta olemisen pelko. Siitäkään mie en onneksi kärsi; parikin kertaa oon huomannu olevani kaupassa ilman puhlua, ei voi koronavilkkukaan ilmoittaa mahollista altistumista jos ei oo puhelin mukana...