Tyhjentelen välillä.

 No jes. Parin kuukauden herkkujenpuutteessa eläminen ja yhdeksän päivän ruokapäiväkirjan pitämisen jälkeen paino on liikahtanut pienen piirun alaspäin. Hurraamista siinä ei vielä ole, mutta suunta on oikea. Painoindeksin toinen numero muuttui yhtä pienemmäksi, ainakin se vaikutti motivaatioon positiivisesti. 

Synkeä syksy on nyt alkanut. Puista alkaa olla lehdet enimmäkseen pudonnu, pihatammessa on vielä kauniit keltaiset lehdet. Nyt ennustellaan lämmintä, lumetonta talvea - hyvä että ennustetaan, niin voi pitää toiveet sopivan alhaalla eikä ruveta odottelemaan mitään lumisateita. 

Olen vähitellen alotellu lintujen ruokinnan, ja jestas miten paljon on syöjiä! Enimmäkseen talitiaisia, mutta myös sini-, kuusi- ja hömötiaisia, viher- ja pikkuvarpusia, punarintakin siinä käy. Mustarastas syö vielä omenoita, mutta närhi ja tikka on löytäny apajan. Naakoista ja harakasta puhumattakaan. Välillä olen noille viimeksimainituille laittanu sopivaan paikkaan lihanperkuujätettä tai muuta syötävää, ja yllättäny naapurin Peran niitä syömästä! Yks päivä se söi lihat, ja kun harakat kävi sit tyhjää ruokapöytää ihmettelemässä, murensin niille yhden talipallon siihen. Eikö hetken päästä ollu se perhanan kissa syömässä sitä talipalloakin! Päästin koirat ulos, ajoivat sen pois. Kyllä se ihan varmasti kotonakin ruokaa saa, sen verran pulskassa kunnossa on. 

                                                                    ⭐

Mulla on ns. roskapostilaatikkona semmonen iänikusen vanha - itse asiassa ihan eka perustamani - sähköpostitili, se oli vissiin alunperin jippii.fi, vai oliko saunalahti.fi, nyt se on netti.fi. Sen koko on nykyään peräti 10 Mt, ja täysin tyhjänä siitä tilasta on käytössä jo 20%. Mihinköhän se tarvitaan? Jotenkin kuvittelisin, että jos lootan koko on 10 Mt niin sinne pitäs mahtua sen verran tietoa. Viiskymmentä viestiä niin se on täynnä. Mutta ei sillä ole väliä, käytän sitä vaan jos haluan johonki mihin pitää rekisteröityä. Tyhjentelen välillä. 

Nyt on valmiina koirien paidatkin, joita tein kuin Iisakin kirkkoa. Tai en tiedä, onko ko. kirkkoa tehdessä tehty yhtä monta virhettä... ja koira taas ilmeilee kun kuvataan. Mutta kylläpä olen ylpeä, että sain ne aikaiseksi! Mies vielä viime metreillä tsemppas minua, kun manguin että en kyllä tee hiharesoreja, ku olivat toiseenkin niin vaikeat. Sano että tee nyt kun kerran toiseenkin teit. Seuraaviin paitoihin pitää kyllä laittaa vähän enempi saumanvaraa. Ja korkeampi kaulus. 

Mie ilahuin ku luin lehestä, että suosikkikirjailijani Seppo Jokisen Koskis-kirjoista ollaan tekemässä sarjaa. Sitten petyin, kun näin että ne oli ottanu raamikkaan, tumman ja parrakkaan Koskisen rooliin hintelän, värittömän, leuattoman näyttelijän. En tiedä, voinko katsoa, saattaa olla liian iso kynnys. Varsinkin, jos sarjaan lisätään täysin tarpeettomia aspekteja ja henkilöitä "jännitettä tuomaan" tai jätetään pois jotain oleellista. Se Murha Sandhamnissa -sarjakin jäi mulla heti kattomatta, ku Henrikin ja Thomasin näyttelijät oli pantu päikseen vääriin rooleihin. No, tää on vähän niinku jatkoa edellisen postauksen marinaan... poikkeuksena sääntöön ni Bones-sarjaa pystyin katsomaan, kun se oli niin täydellisen erilainen kuin kirjat, ja tyhmällä huumorilla höystetty.

Nyt vois panna jo sipuleitakin maahan, jos vaan sais aikaseksi. Eilen sain jo aikaseksi että menin pihalle katsastaan sitä paikkaa, mihin aioin ne lykätä, ja masennuin surkeasta rydöstä ja tulin äkkiä takas sisään.

Varasin ajan verenluovutukseen, saa nähdä onnistunko menemään.