maanantai 18. tammikuuta 2021

Kupponen

 Syksyllä ennusteltiin, että edessä on talvi, jolloin ei oikein edes talvea tule. Piti olla leuto ja märkä. Nyt ennustetaankin talvien talvea. 

Viikonloppuna käytiin Helsingin Kallahdessa meren jäällä. En tiedä, olenko koskaan kävellyt meren jäällä, ehkä 80-luvulla Lauttasaaressa vähän. Kuten kuvasta näkyy, jää oli paikoin pehmeää :) 
 Pohjoisen taivas oli huikaisevan sininen ja sieltä päin tuli jäätävä viima, tosin olihan pakkastakin ihan rapsakasti. 
Meri hengitti naristen kivien ympärillä, niemen toisella puolella jää pirstoutui aaltoilevaksi jäälauttaikoksi ja kaukana näkyi merisavua.
Kovalla pakkasella lenkit typistyi nopeiksi kävely/puolijuoksupyrähdyksiksi. Kauhea pukeminen ensin. Tavallaan ihan turhaa, kun ei koirat (tuo mustaan pukeutunut lähinnä) yhtään viihdy kylmällä ulkona. Pihalla vaan käy syömässä linnunruokaa ja sit on ruikulilla. 

Ostin Lidlistä jonku erikoisseoksen linnuille, pähkinää ja kuorittua auringonkukansiementä, mutta se ei tunnu oikein kelpaavan. Maapähkinät ja kuorimaton ak-siemen menee. Neljä oravaa parhaimmillaan yhtä aikaa, käpytikka käy ahkerasti ja pari närheä. Naakatkin taas tavallista isompana parvena. Lisäksi keltasirkkuja on nähty parina päivänä, niitä ei oo paljoo näkyny vaikka oon ihan niitä varten kauraa laittanu tarjolle. 

Masentaa ja ahdistaa ja väsyttää järjettömästi. Tänä aamuna heräsin seitsemältä, olin raatoväsynyt heti herättyäni. Käytin koirat ulkona (ja siivosin linnunruokakiven sekä laitoin lisää ruokaa) ja join kupillisen lämmitettyä kahvia, selasin puhelinta sohvalla ja siitä jossain vaiheessa herättyäni menin takaisin sänkyyn. Heräsin vähän ennen puolta päivää. Koira oli paskonut lattialle (paperin päälle tosin) kun emäntä vaan nukkuu eikä hoida hommiaan. Söin ja raahauduin lenkille, vaikka jalat ei meinannu jaksaa ja sydän hakkas tuhatta ja sataa pienestäkin liikkumisesta. Tein vielä virheen, että poikkesin polulle, joka oli sen verran vaikeakulkuinen, että sen vajaan puolen kilsan polun jälkeen ei sit enää jaksanu yhtään mitään. Koiratkin väsyi. Ei muutaku häntä koipien välissä kotiin. 

Kyllä tää tästä. Joskus. 


8 kommenttia:

  1. Rohkea olit minun mielestäni, kun uskaltauduit meren jäälle. Minä olisin tyytynyt rantakävelyyn.

    Ihanasti pukeutuneet hurmaavat koirulit 🧡.

    Tsemppiä, lepoa ja voimia 🧡🧡🧡.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuskin mekään oltais jäälle menty, jos siellä ei olis menny polkuja, ihmisiä ja koiria paljon :)

      Poista
  2. On harvinaista, että Hesassa pääsee meren jäälle. 80-luvulla minäkin kävin Lauttasaaressa ja jäällä siellä. Ei törmätty ...

    Tuo pohjoistuuli teki kyllä pakkasesta jäätävän. Muutaman sylillisen kannoin halkoja ja muuta touhua pihassa, niin koko illan kuumotti poskia.

    Polaaripyörteet saisi pysyä pohjoisnavalla. Väsymystä täälläkin, sekä ihan fyysistä että psyykkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voimahalaus sulle!
      Nyt onkin jo etelätuuli, ja vaihteeksi lisää lunta tarjolla...

      Poista
  3. Hienoja pakkaskuvia, siellä sentään paistaa. Viime viikolla näky täälläki aurinko yhtenä päivänä...vai oliko se toissa viikolla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei täällä enää paista. Eilen koko maailma oli kuin viiskymmentä harmaan sävyä, kun kaikki oli kuurassa ja taivas harmaa. On varmaan tänäänkin.

      Poista

  4. "Meri hengitti naristen kivien ympärillä, niemen toisella puolella jää pirstoutui aaltoilevaksi jäälauttaikoksi ja kaukana näkyi merisavua." Niin kaunis lause <3
    Jonkinlaista voimaa ja toivoa täältä lähetän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Se meren "hengitys" oli aika vaikuttavaa ja pelottavaa. Oli olevinaan hyvä jää, mutta se selvästi nousi ja laski aaltojen mukana, kun kivien ympärillä oli jäänpaloja ja kuulu narinaa...

      Poista

Omituinen höpöttäjä

 Monesti on tehnyt mieli kirjoitella tänne, mutta en ole jaksanut. Ja pääkin on usein aivan tyhjä omista ajatuksista - mutta jos sitä ei täy...