Mun eka poikaystävä ja avomies täytti viikolla 58 vuotta. Olis ihan kiva tietää, miten sillä menee, mutta sen nimi on niin yleinen, tyyliin Matti Virtanen, että ei sitä pysty ees stalkkeroimaan netistä. Eikä se nyt mulle kuulukaan, miten sillä menee. Toivottavasti paremmin kuin silloin.
Yhtenä iltana oli kipee olo ja lämpöä 37,4, kauhistuin jo saaneeni koronan, mutta sekin meni ohi. Usein iltaisin kurkku kipee ja nyt ku mittailin sit lämpöä varmuuden vuoksi useammin, ni se näyttää sitä 37,1 ja ,2 koko ajan. Kaipa senki voi sisäilmaoireilun piikkiin laittaa - jos olis korona ni eiköhän tuo siippakin jo oireilis.
Hieno ilma on, mutta tuulinen. Eilenki oli, ei ihan yhtä tuulinen. Menin sille ainoalle mettäpolulle, jota täällä on voinu kulkea, mutta jotku ratsastajat oli saanu hienon idean mennä hevosilla sinne. No, polku on sitten tältä talvelta pilalla. Kiitti vaan.
Koirille etenki tosi hankalakulkunen, putoili syviin hevosenjälkikuoppiin. Ärsytti, kun tiet on nyt tosi rapaloskaisia ja osin ihan jäisiä - puhumattakaan somen kiukkuavista kannanotoista koskien koirien pissoja ja kakkoja tienpientareilla - ja mettäänkään ei enää pääse. Vien kohta koirat ladulle ulkoileen. Täällä ne ladut on kyllä kettujen ja pupujen ahkerassa käytössä, siinä ei parin pikkukoiran jäljet paljoo enää merkkais :) Joku kauriskin saattaa niitä käyttää hyödykseen.Toivon hyviä hankikantokelejä!


Täälläkin ratsastajat pilasivat kävelyreitin naapurikylässä. Kyllä siitä tuli oikein sota, paikallislehden mielipiteet sinkoilivat. Jos ladut sotkettaisiin, niin siitä tulisi vielä kovempi huuto. Ei täällä muutakaan talven iloja ole, hiihtäjät ovat latunsa ansainneet.
VastaaPoistaMeidän mustarastas-farmi on jo äänessä. Niitä on tosi paljon, juoksentelevat kuusiaidan alla ja pistäytyvät syömään välillä.
Hyvää maaliskuuta sinullekin, vaikka se onkin minun kuukauteni :D
Kiitos samoin! Meillä on vaan naakkafarmi äänessä.
PoistaKyllähän se on tietenkin hevostelijoiden mielestäki kiva mennä mettään, mutta se kyllä pilaa sitten kulkuväylät muilta kulkijoilta. Kaviot möyhii ihan maatakin semmoseen kuntoon, että melkein niille pitäs olla omat väylät. Yyterissä sen huomas, kun hiekkapohjaisilla teillä meni hevoset, niin ne rikkoi sen ohuen kuntan siitä päältä ja sitten tie/polku oli vaan sitä upottavaa hankalakulkuista hiekkaa.
Koronan oireethan ovat niin arvaamattomia että mistä sen tietää! Hyvä vain jos oma lämmönnoususi olisi ollut sitä, todennäköisyys saada se uudestaan (ja ehkä paljon vakavampana versiona) olisi sitten paljon pienempi.
VastaaPoistaMeille asti ei Saharn hiekkaa kantautunut mutta lunta on sitten kyllä vaikka vastineeksi sinne Saharaan kärrätä täältä... ,-)
VastaaPoistaAurinko paistaa ja on upea ilma, vesi tippuu räystäisä ja linnut tosiaan laulaa. Edelleenkään en tiedä kuka milloinkin on äänessä - ja kadehdin sua - edelleen tästä taidosta!
Kivan kuuloista se on talven jäljiltä, vaikkei niin tiedäkään, kuka laulaa :)
PoistaTäälläki ollu monta aurinkoista ja lauhaa päivää. Yritin opettaa yhtä tinttiä sanomaan titityy, mut se vaan vastas tii-tii. Halavat on huvit meikäläisellä :)
VastaaPoistaJos se oli hömötiainen? Nehän laulaa tii-tii.
PoistaOli tali, jos oikein tunnistin :) Vähän on hömöjä näkynyt, mut tyttö oli niitäki tunnistanu.
PoistaVähän on ollu täälläki.
PoistaNämä Saharan jäljet on kyllä olleet hauskoja, kaikenlaista taidetta on tullut vastaan. Niin koti- kuin mökkikonnuilla.
VastaaPoistaVähän sama fiilis, missään ei "pysty" kunnolla kulkemaan. Vaan kohta on metsäpolut jo sen verran vissiin sulia, että pääsee. Hankikanto ei mua kyllä kanna :-D
Yritetään nyt olla saamatta sitä tautia.
Mie löysin eilen puolikantavan moottorikelkan jäljen, joka meni väärään paikkaan kyllä sitten ja jouduttiin koirien kans kahlaamaan umpihangessa sitten... olispa täkäläisillä enemmän moottorikelkkoja!
Poista