Maalaisjuttuja

 Asioita, joita en ymmärrä: Suomen kesään myytäviä riisipaperisia aurinkokennolamppuja. Palaa yösydännä hetken, kun kaikki on jo nukkumassa, ja likoaa sateessa. 

Laitoin sunnuntaina sitruunapuun ulos (kotivahti oli unohtanut kastella sen, ja se pudotti aimo kasan lehtiä ollen nyt aika surkea näky) ja zinnianalut päiväsajoiksi tottumaan ulkoilmaan. No, eilen satoi rankasti ja ne ei kestäneet sitä kovin hyvin. Tänään ovat toipumassa kasvilamppujen alla, ulkona sataa yhä ja aikoo sataa koko päivän. Eilen ukkostikin pienesti ja kapeasti, jo toisen kerran muutaman päivän sisään. 

Mies kävi työterveystarkastuksessa ja passitettin saikulle, on kai työuupumusta sen verran. En ihmettele, aina menee kuuteen vaikka päivä jatkuis neljään, ja on valitellu että töitä on liikaa. Ja sehän on sentään aina ollu kova tekeen töitä, ei laiskottele eikä lusmuile, ja etsii hommia jos on hiljaista. Tiedän sen siitä, kun olin 12 vuotta samassa työpaikassa sen kanssa. Se siivoaa paikkoja, jos ei muuta ole. Nyt on sitten alkanut tulla kiintiö täyteen ilmeisesti. Ja D-vitamiinin puutos oli myös, sehän väsyttää. Työnsin sille heti 100 mikrogrammaa D-vitamiinia nassuun, kun kuulin asiasta. 

Käytiin maanantaina katsomassa tytön entisen harjoittelunavetan lehmien laitumellelaskua, oli niin mukavan näköistä. Paljon erirotuisia lehmiä, suomenkarjaakin seassa useita. Ja kun oli ihan konelypsynavetta, niin utareetkin oli osin "vanhanaikaisen" näköisiä riippatissejä. Robottinavetassahan sellaisia ei voi pitää, kun robotti ei osaa niitä lypsää. Minäkin kuvittelin 80-luvulla, ettei robottilypsykoneet voi yleistyä, kun ei mikään robotti osaa lypsää ns. neljäntuulentissiä tai muuta hankalaa, mutta siinähän kävi niin, että lehmät muokattiin robolle sopivaksi, eikä päinvastoin. Raakasti teuraaksi vaan sellainen, jonka keskiside antaa periksi tai muuten roikahtaa. 

Ihana kevät on. Paras aika. Tuomi kukkii. Maamies peltoon pehmeään kyntää, kylvää siementään.