Voikukan terälehden syvin olemus

 Oletteko koskaan katsoneet voikukan terälehteä tarkemmin? Se on kaunis!

Tulin nyppineeksi muutamia terälehtiä, kun niitä piti saada 2,5 litraa simaa varten. Olin tarkka ja kovin montaa vihreää palasta ei keitokseeni eksynyt. Ja vähän tavallista simaa keltaisempi on lopputulos ainakin vielä, mutta eihän se ole vielä valmistakaan. 

Eilen heräsin neljältä, eikä syynä ollut edes mustarastas, joka avonaisen ikkunan takana aamuisin livertää. En saanut unta, joten kävin kuvaamassa auringonnousun. 

Alemmassa kuvassa näkyy puiden varjot sumussa.

Kotona keitin kahvit ja valvoin pari tuntia ja menin uudelleen nukkumaan pariksi tunniksi. Jestas että olin taas poikki koko päivän! Piti autosta renkaatkin vaihtaa, vaikka siinä toki mies teki isoimman työn. Vein anopillekin pullollisen voikukkasimaa, ja se oli juuri repimässä voikukkia juurineen irti nurmikosta. Osasinkin ajoittaa sopivasti. Jäi fiilis, ettei se juuri arvostanut... 

Tänäänkin oli väsy, mutta ei niin lihaksiavapisuttava uupumus kuin eilen. Lenkillä raahustin alkumatkan tympiintyneenä, väsyneenä, lannistuneena mutta toivoen, että olo kohenee, ja kohenihan se - hetkeksi. Kaupassakäynnin jälkeen olin taas ihan umpimielinen naatti. Kuvittelin, että voisin edes olla ulkona vaikka riippumatossa, mutta sekin oli märkä. Laitoin pyykkiä vahingossa liian kuumalle ohjelmalle pyörimään, enkä saanut sitä muutettua, saa nähdä mitä niistä tulee. Kaupassa pudotin puoli tusinaa peltistä tynnyrinkantta lattialle. 

Pari otosta tän päivän lenkiltä, niittyvilla ja suopursu. Paikoin kielotkin kukkii, ihana tuoksu leijailee nenään tuon tuostakin, kun metsässä kulkee. Jaksaispa kulkea, niin mielikin olis parempi. 

Oon maininnut, että ruokitaan oravia vielä, vaikka on kohta kesäkuu. Suurin syy on se, että tässä pyörii kolme oravaa, joista yksi on selvästi sairas. Sillä on jäänyt karvanvaihto kesken, isot harmaat karvalaikut kyljissä, ja mies kun otti siitä kuvan, niin näkyi että sillä on joku iso patti poskessa. 

Yhtenä sadepäivänä kun tultiin kotiin, se surkeana, silmät melkein ummessa kyyhötti oksalla märkänä, eikä lähteny karkuun. Laitettiin sille puunkoloon sapuskaa, niin se meni heti syömään. Eihän tuollaista voi jättää auttamatta! Mies laittaa pähkinöitä, mutta mie laitan vaan auringonkukansiemeniä, kun ne kelpaa oravalle joskus jopa pähkinöitä paremmin, sitäpaitsi naakat käy ryöstämässä ne pähkinät. Toisaalta jos oravalla on hammasongelmia, niin pähkinät on parempia. Jotain omenaa tms. vois kans ehkä tarjota. 

Menee taas koko alkukesä hukkaan, kun on olo tämmönen. Noin ihanaa on ulkona, ja mie en tunne iloa siitä. Toki se aina mukavampi on katella, kuin sumuisen harmaa sadekeli. Vois mennä vaikka vaan istuun ulos...