Hopeahääpäivä

 Nyt se sitten on. En uskonut sillon 25 vuotta sitten tai edes 10 vuotta sitten, että me selvittäs tänne asti. No, pessimisti ei pety, sanotaan. 

Vielä mahduin ahtautumaan hääpukuun nippa nappa, hihat kiristi kovin. Jonkinlainen saavutus sekin kai on, että mahtuu. Mies ei mahtuis enää omiin häähousuihinsa, semmosen vatsakummun on saavuttanut hän. En olis sitäkään uskonu, kukkakeppi kun aina ollu, mutta tupakoinnin lopettamisen jälkeen alkoi maha kasvaa. Parempi pieni vatsakumpu kuin tupakointi.

Reposaaressa oli hienoa, mutta ilmat ja sääsket kyllä vähän häiritsi täysillä nauttimista. Mie ku oon semmonen hienohelma ja hedonisti. Ostettiin se pahamaineinen Thermacellikin, mutta ei sitä juuri tarvinnu ku ulkona ei tarjennu istuksia ja tuuli vei hyttyset. Paitsi Herrainpäivän luontopolulla! (No siellä ei ollu kyllä Thermacelliä, eikä olis saanukaan olla. Se varmaan kielletään kohta.) Oli pakko koirienkin puseroihin suihkauttaa vähän Freetä, iholle en tohtinu ku ei se oo eläimille tarkotettu.

Herrainpäivien luontopolku, ei ollu kaksinen

 

Ihan ekana päivänä oli sen verran lämmintä, että voitiin käydä koirarannalla loirimassa vedessä ja vähän juoksemassa irrallaan. Joki oli niin täynnä, että piti kiertää kauempaa sillan kautta yli, etenkin kun miehellä oli kengät ja sukat joita se ei suostunu riisuun kahlaamisen ajaksi. Ei siitä ehkä olis kahlaamalla edes päässy yli. Koirarannan vesi oli ihan uimalämmintä, kun siinä on pitkä matalikko. 

Koirarannan joki, joka on itse asiassa puolen kilometrin pituinen nimetön laskuoja nimettömästä lammikosta, jonka rannalla on lintutorni ja jossa usein näkyy haikaroita. Yleensä tämä on lähes kuiva tai siinä on vaan pieni puro, mutta nyt se oli tuollainen.

Meidän jäljet hiekassa.

Kävin mie sitten talviturkin mereen heittämässä Siikarannassa, kun aallokko vähän asettui hetkeksi ja oli saunavuoro. Pyysin miestä ottamaan kuvan todisteeksi, mutta äsken kun kysyin niitä, niin ei kuulemma "ollu saanu". Sai kyllä veteen menosta ja sieltä pois tulosta mutta mikä lienee ollu syynä että uimisesta ei saanu. Sentään kokenut hyvä kuvaaja. Ehkä se aatteli että mie viihdyn siellä vedessä pidempänkin kuin vain parin kauhaisun verran...

Lankoskella Merikarvialla käytiin kans, kierrettiin luontopolku ja voi jessus siellä niitä sääskiä vasta olikin! Hyi olkoon. 

Lankosken luontopolku, ei ollu kaksinen senkään vertaa

Miehen saikku loppui ja tänään se menee töihin. Illemmalla käydään syömässä hienosti, on pöytävarauskin. Aateltiin ostaa hääpäivälahjaksemme hopeapaju, joka on kyllä lähinnä mun toive, aina oon ihaillu niitä ja ihmetelly, miksen oo omalle pihalle ostanu. Se olis nyt parikymmentä vuotta kasvaneena ihan hyvän kokonen puu.

Vuorokausirytmi meni ihan sekaisin reissussa, kun valvottiin joka ilta puolilleöin asti (ja nukuin muutenkin tosi paljon) mutta tänään jostain syystä heräsin jo ennen neljää. Pääsin käymään kunnon lenkillä koirien kanssa ennen kuin tulee se 30 asteen helle. Sääskiä kyllä oli, ja paarmatkin heränneet, pistoitta ja puremitta en selvinny. Valkohäntäkauriskin nähtiin. Samalla reissulla pelastin hautausmaan kaatopaikalta kauniinvärisen orvokin, se oli ollu jo jonku aikaa kylellään siellä kasassa, päätellen siitä miten kaikki varret oli kääntyneet ylöspäin. Istutin sen ruukkuun ja saksin pois siemenkotia ja kärsineimpiä osia, katotaan josko se siitä vielä kääntyis entiseen suuntaansa.

Suihku ja koiranshampoo jäi tuohon eiliseltä, piti pestä koira kun se meni hieroon itteensä kuopuksen hirvenluihin, ja siihen tarttu semmonen härskiintyneen rasvan ja - no, luun haju. Ei se nyt pahin mahdollinen ole, mille koira voi haista, mutta ihan tarpeeksi inha että piti pestä. Mikäs on pestessä pihalla näillä keleillä. 

Eilen oli sellanen vähemmän tukala ilma, saattoi istuskella ulkona varjossa. Ehkä tänäänkin, kun on tuulta luvattu. Ei hyttysetkään niin kiusaa, paarmat kyllä. 

Eilen meillä kävi myös tämä hurrrrmaava pieni herra, jolle mie olen "mummu". Kyllä mie jo nyt voin sanoa itteeni koiramummoksi! Hän on huomenna 10 viikkoa. Käsittämättömän ihana ja hauska untuvapallo, nytkin oikein sydän sykähtää kattoa tuota kuvaa ❤ Sillä on tuollainen hassu paksu kuono. Pikku jääkarhu.