lauantai 31. heinäkuuta 2021

Aharistunu nainen puutarhatuolissa

 

Näistä muutamast zinniasta tuli ihan kivoja. Kunhan muistaa kastella, möksähtävät helposti kuivana. Muuten ei kyllä olekaan missään kukkia - normaalisti heinäkuussa on luonnon kukkaloisto parhaimmillaan, mutta nyt ei näy ku siankärsämöä, pietaryrttiä ja ylikukkineita horsmia tienpientareella. Yhdessä paikassa oli pihasta karannutta kanadanpiiskua, joka ei meän pihassa edes kuki. Kurja kuivuus vei kukatkin. Hetken aattelin, että olisin ostanut kaupasta kimpun iloksi, mutta unohdin kun aioin käydä kukkaosastolla vasta viimeiseksi. Oli liikaa pähkäiltävää.

Oli tyttärenkoira mummulassa yökylässä, sai tyär nukkua kunnon pitkät aamu-unoset, kun mummu ja pappa hoiti koirapoikaa. On se ihana, hauska ja riemastuttava, mutta onhan sen vahtimisessa oma hommansa. Millon on suussa papan vilttitossu, millon kengännauhat tai koiran korin reuna. Sisäsiisteyskään ei oo niin varmaa, on koko ajan oltava valppaana. Nämä omat mummokoirat on niin rauhallisia ja helppoja. 



Mun stressinsietokyky on todella olematon. Tein toiselle tytölle henkilökorttihakemuksen (koska sillä ei oo rahaa maksaa sitä) ja kun sen pankkitodistuksen kanssa oli hankalaa niin meinasin ihan hermostua heti. Itelle tein jo eilen, ja kauhukseni totesin, että en ehkä ehdi saada sitä ennen pohjoisen reissua, jos en mene antaan nimikirjoitusta ilman ajanvarausta. Tosin en tiedä saako sinne edes mennä korona-aikana jonotteleen ilman aikaa. Varatut ajat oli täynnä kuukauden päähän. En tajua mikä järki siinäki on, että korttihakemuksen käsittelyssä menee noin viikko, mutta kuitenkin menee kuukausi jo ennenkuin pääsee edes antaan sormenjälkee tai nimmaria. Saati kun se sitten pitäs hakeekin sieltä, kun ei oo tarvittavia asiakirjoja millä tunnistautua muussa noutopaikassa, ja on pakko hakee se poliisilaitokselta. 

En tahdo kestää myöskään ihmisten jaaritteluja nyt. Olen kehittänyt zen-tilan, jossa annan puhevirran soljua korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta on se sit noloa kun jälkeenpäin pitäs muistaa mistä mulle on puhuttu. 

Tänne on lupailtu kolme tai neljä päivää ukkosta, mutta ei oo ku vähän satanu. Sateetkin enimmäkseen väistelee, ukkosia ei oo ollu lähimaillakaan. Vähän on kertyny vettä sadevesitynnyriin, mutta melkeen joka päivä täytyy edelleen kastella juopoimpia kasveja. 

6 kommenttia:

  1. Torstaista siirty päivä kerrallaan ennusteltu saje tähän aamuun. Samallaiset kujjeet on tytön hyvääkotiahakevallakoiralla, pentukoira ku on seki.
    Mie jaksan puhetta, mut pinna kiristyy, ku kuuntelee joka päivä samat asiat, puuhh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Semmosia ne pennut on, mutta ku on kärsivällinen niin niistä saa ihania kavereita :)

      Poista
  2. Meillä alkoi äsken sade. Ensin hissukseen, nyt rummuttaa peltikattoa jo ihan kunnolla. Toivottavasti saatte oman osuutenne näistä sateista.

    Itsemyötätuntoisia ajatuksia minulta sinulle 🌷.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tänään onkin vähän parempi päivä!
      Onhan tuo sade välillä rummutellut, eikä tänään tarvi kastella kukkia.

      Poista
  3. Mummokoirat ja vauvakoira ;-)
    - molemmat on hellyyttäviä ja ihania omilla tavoillaan!

    Meillä teini-ikäiset kissat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauvakoira on niin untuvainen, kuin höyhenpalloa pitelis!
      Kyllä teinikissoistakin varmaan kohta tulee rauhallisia...

      Poista

Omituinen höpöttäjä

 Monesti on tehnyt mieli kirjoitella tänne, mutta en ole jaksanut. Ja pääkin on usein aivan tyhjä omista ajatuksista - mutta jos sitä ei täy...