[varoitus: lopussa sen käärmeen passikuva]
Eilen syötiin pizzaa, ihan Kotipizzasta ostettua. Oli hyvää. Tänään kattelin kaappiin, ja totesin, että siellä on keitettyjä perunoita, nakkikastike, kanaa ja riisiä sekä kulhollinen keitettyä gluteenitonta pastaa, eikä mulla ole aavistustakaan, milloin ne on tehty ja kaappiin laitettu. Biojäteastiaan tulee täytettä, koirat tosin saa vähän riisistä, luulen että se on sunnuntaina keitettyä. Eikä tämä ole ensimmäinen kerta, kun tähteet jää syömättä kun en muista niitä ja teen vaan lisää ruokaa. Tai haetaan pizzaa. Huono omatunto ruokahävikistä.
Sitte se - en MUISTA oonko kirjottanu enkä nyt ala selaan - ku en muista mihin laitoin sen yhen lahjan, minkä kaverille tilasin netistä jo kesemmällä. Ei vaan löydy, ei millään, vaikka oon mieheltäki kyselly, että mihin se laittais sellasen kokosen tavaran, jonka pitäs pysyä tallessa mutta olla tarvittaessa löydettävissä. Etsin senkin nimeämät paikat. Oli pakko tilata uus, onneksi niitä vielä oli ja onneksi ei ollu kauhean kallis tavara.
Yleensä jos laittaa jonku tärkeen tavaran johonkin, niin sitä alkuperäistä paikkaa ei pitäs mennä muuttamaan muka paremmaksi paikaksi, kun sitten vaan muistaa sen alkuperäisen, eikä sitä "parempaa". Muistan että näytin ko. korua kuopukselle, mutta ilmeisesti olen sen jälkeen laittanu sen niin hyvään talteen, ettei löydy. Nyt se saattaakin löytyä, kun tilasin uuden.
Talveksi sisään tuotu tulikruunu innostui kukkimaan. Se on kovin janoinen kasvi. Kukat ei oo niin värikkäitä kuin kesällä. Saa nähdä pysyykö hengissä kevääseen. Orkideoihin on tulossa paljon kukkia, jos ei nuput putoo.
Ulkonakin huopakeltanot innostui kukkimaan, mutta nyt on ollu pakkasia. Eilen aamulla useampi aste, oli menny sadevesitynnyrit paksuun jäähän päältä. Kaadoin vedet pois, tuskinpa sellasta kastelutarvetta enää tulee, että tynnyrillisen tarttis.
Tänään on tullu kyllä lisää vettä tuulen kera, oikein viheliäinen keli. Raahasin koirat väkipakolla 340 metrin kakatuslenkille, että eivät ihan umpeudu. Mies vaihtoi talvirenkaat eilen.
Tässä on se kuopuksen käärme, Jörmungandr:
Kaunis otus, mutta silkkaa lihasta.
Minä hukkasin merinovillaisen puseron. Olin ottavinani sen syyslomalle mukaan. Ei löytynyt. Mutta ei ole löytynyt kotoakaan. Ihan hävettää.
VastaaPoistaToinen kadonnut tavara on kameran akku. Minulla on kaksi kameraa ja kolme akkua, että on hieman pelivaraa. Syylomalle pakatessani en enää löytänytkään kolmatta akkua. Enkä ole löytänyt sen jälkeenkään.
Löytyvätköhän aikanaan samasta paikasta?
Olen kyllä sitä mieltä, että joku kotitonttu (tai sulla matkalaukkutonttu) piilottelee tavaroita ja joskus ihan hävittää niitä.
PoistaMeilläkin on muuten kameratarvikkeita hukassa vähän väliä, vaikka tuolla kuvaajalla ei edes pitäs olla muistiongelmia :) sitä kai vaan rutiinisti työntää jotain taskuun tai jonnekin, ja unohtaa.
Meikä kattoo niin ussein ruokakaappeihin, ettei jää mikään unohuksiin :)
VastaaPoistaOis tän talaven eka kolaus eessä, on ainaki sen kymmenen senttiä satanu.
Mie vaan kaivan jääpistä margariinin ja juuston, muuta en tarvi. Satunnaisesti maitoa mysliin. En nähtävästi osaa katsoa yhtään sen kauemmas :)
PoistaLaitapa huvikses ylös, montako kolausta tulee talven mittaan!
Kirjottelen aina päivän tapahtumia ylös, mut eipä niitä tuu kevväällä laskettua :)
PoistaKärmes on samanmoinen kuin esikoisen kämppiksellä. Nyt se nimikin tuli: Uolevi ;-)
VastaaPoistaTuon värimuunnoksen nimi on kuulemma ghost. Uolevi on hyvä nimi.
Poista