Huh, ohi on

 Mulla oli järjetön ahdistus ennen joulua ja vähän joulunakin, mutta onneksi hellitti. En ymmärrä mistä se tuli, kun mitään stressiäkään ei ollu. Mutta eipä niistä tiedä, mistä tulevat - ehkä jostain lapsuuden traumoista. 

Taas oli ihanaa perheen kesken, leppoisaa ja rauhallista ja sopusointuista. Valkoinen kuusi kelpas muillekin, ja oikeestaan ainoot jotka ei olleet oikein levollisia, oli koirat. Kun riiviömäinen Mummun Poika kiusaa. Vähän meinas sit jo välillä mennä rähinän puolellekin, mutta enimmäkseen pärjäiltiin ja onneksi yöt oli rauhallisia. Eri huoneissa toki. 

Ja jos nyt oikein tarkkaan miettii niin mies oli ehkä välillä vähän kireä, kun toiset ei toimineet niinkuin se halus. Esimerkiksi en halunnut lähteä jouluaattona ajeleen autolla jonnekin, kun en vaan halunnut. Ja kun se alko lämmittään saunaa, mentiin esikoisen kanssa kävelylle hautausmaalle, eikä kysytty häntä mukaan. Tiedän, että se olis kuitenkin hoputtanut että mennään äkkiä, kun pitää lisätä puita saunalle. Ei se muutenkaan koskaan voi tehdä mitään, kun saunanlämmitys on kesken. Joulun aikana tehtiin eri kokoonpanoilla kolme retkeä hautausmaalle, eikä sitä kiinnostanut muutkaan retket, kunhan nyt piti vähän mieltä osottaa mulle. 

Joulupäivänä jännättiin James Webb-teleskoopin laukaisua avaruuteen, seurattiin livelähetystä Areenasta. Sinne se hyvin lähti. Sori tuo kaaos kuvassa, lahjaroskat on jääny siihen. Ei paniikkia niidenkään suhteen. Nyt äsken sentään laitoin jo pyykkikoneen päälle. 

Tapaninpäivänä jaksoin värkätä sukat koirien jalkoihin, että ne tarkeni vähän pidemmälle lenkille. On tosi lyhyillä menty -  joskus ne tarkenee jos on vähemmän ku 10 astetta pakkasta, mutta nyt ei. Ehkä lumi oli tavallista kylmempää :) Mutta sukat jalassa pärjättiin ja hieno auringonlaskukin oli, vaikka ei se kuvassa siltä näytä.

Miehen työpaikalla on nyt sitten koronaa, useampi on testannut kotitestillä positiivisen. Lienee vain ajan kysymys, milloin se on meilläkin. Anoppilaan piti mennä käymään eilen, mutta se perui sen just kun oltiin lähdössä, kun se pelkää saavansa sen koronan. Kyllä mie sitä ymmärrän, enkä ollu pahoillani ettei tarvinnut sinne mennä... johan me ennen joulua käytiin siellä koko porukalla, kun sattui tytötkin olemaan meillä. Mies tuntui olevan vähän loukkaantunut, vaikkei myöntänytkään. Ja anoppi kun on semmonen hössöttäjä ja tuuliviiri, niin soitteli (en kuullu enkä siten vastannutkaan) ja laitteli sitten tiuhaan viestiä ja koitti selittää että jos me ostettas kotitestejä, testattas ja sitten tultas jos on nega, mutta ei me siihen ruvettu. Ei se niin tärkiää ollu se siellä käynti. Paitsi ehkä anopille, ku se alko sitten hössöttään. 

Mulla loppu kinkku kesken. Ehkä parempi niin päin, kuin että sitä jäis kauheasti. Oli niin hyvää ja sitä oli vaan sellanen muutaman siivun paketti, kun harmaasuolattua ei meillä muut syö. No kuopus söi sen viimeisen ja sano että on ihan hyvää, mutta esikoinen ja mies haluaa vaan palvikinkkua joulunakin. Meillä ei siis ole enää vuosiin paistettu itse kinkkua. Yksi peruna- ja yksi porkkanalaatikko, ja kokeeksi ostin punajuuri-vuohenjuustolaatikkoa, mutta se on kuin lämmintä punajuurisalaattia, ei siinä juusto maistu. Kuitenkin niin suolaista, että jos laittaa mausteeksi Aurajuustoa, on liian suolaista. Jää yksittäiskokeiluksi. 

Lintuvieraita on riittänyt pakkasilla, mutta jostain syystä naakkoja ei ole näkynyt sen jälkeen, kun ne noin 25 linnun parvena riekkui jouluaattona tässä pihalla. Punatulkkuja, tiklejä, tali-, sini-, hömö- ja pyrstötiaisia, pikkuvarpusia, mustarastaita, käpytikka.