Päivän pituus 5h 54min

Käytiin sitten Caran vinkistä Valometsässä, ja sepä olikin jännä, epätodellinen ellei suorastaan psykedeelinen kokemus.
 

Pakkasta ja viimaa oli, koirilla oli sukat jalassa ja ne koko ajan irtoili (sukat, ei jalat) ja sitten koiria alkoi palellakin, onneksi oli esikoinen mukana että saatiin kummallekin koiralle takki, jonka sisälle pääsi lämmitteleen. Ja pitelemään toista koiraa kun toiselle asensi sukkaa uudelleen jalkaan. Ne on tosi hyvät lämmikkeet kylmällä, mutta kunpa keksis jonku hyvän systeemin, millä ne pysyis kunnolla. Niissä on nyt sellasta tarranauhaa, millä johtoja sidotaan yhteen, mutta nähtävästi ne on "väsähtäneet" tai tukkeutuneet, etteivät enää oikein pidä. Lisäksi on hakaneula pitämässä niitä kiinni villahaalarissa, etteivät häviä, mutta nekin aukeilee ja saattaa pistää sitten, ja yksi sukka jäi sinne metsäänkin. Hakaneuloineen päivineen. 

Samana iltana käytiin bongaamassa tämä valotaideteos myös. Hieno. Fluoresoivalla värillä tehty mustiin harsokankaisiin, ja sitten valaistu sillä violetilla valolla, mikä saa värit hehkumaan. 

Jos asuis jossain missä ei ole katuvaloja, vois vaikka itsekin valaista pihapuita tuollaisilla erivärisillä valonheittimillä. 

Mun elämässä on ollu matalalentoa jo vähän liian pitkän aikaa. Alkoi hyvissä ajoin ennen joulua ja jatkuu. Välillä jaksan taistella, välillä en. Välillä joku asia piristää mieltä, ja välillä se aivan ilman mitään syytä putoaa sinne pohjattomaan kuiluun. Ainakin, jos ei ehdi napata kiinni ajoissa. Ei mua kohta enää kukaan jaksa, enkä itsekään jaksa itseäni. On teeskenneltävä "normaalia" ettei muita harmittaisi. Onneksi olen päivät yksin, vain koirat esittää vaatimuksia ja enimmäkseen nekin on vaan mukavia olemassa. Esimerkiksi vaatimus nousta ylös. Mutta mielellään myös tulevat päikkäreille mukaan :)

Vähän viime vuoden koostetta: Mitattuja kilometrejä kertyi kävellen 950,3, ja jos pyöräily ja hiihto lasketaan mukaan niin 1004,5. Varsinkin loppuvuosi oli lenkkien suhteen surkea, sydänvikainen koira ei halua eikä sen saakaan kävellä paljoa, ja on todella vaikea lähteä sitten uudelleen lenkille ihan vaan ittekseen. Jo se lähes päivittäinen lenkki on ollut välillä hankala.

Lintuja löytyi ennätysmäärä, 118 lajia. Suuri ansio oli Liminganlahden reissulla ja tietysti miehen lintuputkella. Enkä olisi itse tunnistanut montaakaan vesi- ja kahlaajalajia ilman lintukirjaa jos sittenkään. Ne viklot ja muut on niin samannäköisiä kaikki. Samoin haukat.

Kirjoja en saanut luettua kuin 47. Laskuissa ei ollut niitä kolmea, jotka oli kesken vuoden vaihtumisen hetkellä. Niin, kolme kirjaa ja yksi lehti oli kesken... pientä keskittymiskyvyn häiriötä.

Ulkona sataa lunta. Tein eilen ekat lumityöt tälle talvelle, ja tänään täytyy vissiin tehä tokat. Kunto on ihan surkea, mutta sehän sitten tekee hyvää kunnollekin. Nyt oon vaan pyykänny ja tiskikone on vuorostaan päällä (meillä ei passaa pyykki- ja tiskikonetta käyttää samanaikaisesti, menee vesipumppu pois päältä jos ne molemmat ottaa yhtä aikaa vettä) niin on niinku tekisinkin jotain, vaikka kone hoitaa homman. Ja on hyvä "tekosyy" pysytellä sisällä, kun niitä pitää vahtia. Mies on tarkka siitä, ja hyvä niin; vakuutuskaan ei korvaa mitään, jos on jättäny koneen yksinään ja se syttyy tuleen tai tekee vesivahingon.