perjantai 17. joulukuuta 2021

Joulu-ulinaa


 Tykkään paketoida lahjoja. Joskus olen haaveillut ilmoittautuvani partioon ihan vaan, että pääsisin joulun aikaan niiden paketointipisteelle hommiin. Viime aikoina oon ostanut ruskeapohjaista paksua joulupaperia, ja valkoisenakin sitä on aika paksua, että oon unohtanut, miten surkeaa laatua nuo tavallisemmat paperit on. Nyt kun oli tarjolla vain sitä samaa ruskeaa, mitä meillä jo oli, niin ostin tuollaista porokuvioista punaista, ettei olis kuusen alla kaikki lahjat saman värisiä. 

Virhe. Jos tavarassa on joku hiukankin ulospistävä kohta, paperi repeää siitä. Jos pitää vähän paremmin muotoilla, menee sormi läpi. On sitten viis kerrosta paperia ja paljon roskiin heitettyä, mutta loppuupahan nopeemmin. Sain jo pois jouluiset nimitarrat, jotka oli varmaan 10 vuotta jo ollu meillä (työsuhde-etuja) ja pari levyä pahvisia nimilappuja, sekin tyydyttää kun saa roinaa pois nurkista. Vaikka tässä muodossa ne kyllä jää vielä nurkkiin, ennenkuin menevät roskiin tai uuniin. 


Haettiin Mummun Poika emäntänsä kanssa ja vietiin ne emäntänsä siskolle viikonloppukylään. Ja käytiin ostoksilla ja mies kävi hammaslääkärissä ja sitten se jopa vei mejän koirat lenkille! Se ei oo IKINÄ ennen täällä kotona sitä tehny, ja nytkin ensin tarjoutui tulemaan vaan lenkkiseuraksi mutta mie sanoin, että ei se mun vaivoja vähennä eikä aikaa säästä. Mulla oli ruuanlaitto ja joulupakettien käärintä hommana, ja kumpaakaan niistä se ei suostunu ottaan omaksi osakseen. Koirien lenkitys oli vähiten huono vaihtoehto. Ja teki sit ihan oikean lenkinkin, eikä mitään pikapissatusta. 

Oli jo jossain alennusmyynnitkin alkanu, ostin puoleen hintaan parit valosarjat. Yhen veivasin tuohon mun kalaan, jonka aioin jo syksyllä heittää nuotioon mutta en sit vielä saanu aikaseksi. Minusta se on ihan kivan näköinen tälleen:


Ja jotain tarpeellista joululahjaakin sain alennuksella. Nyt on tuhlailtu tälle vuodelle. 

Yritin laulaa joululauluja eilen - salaa mieheltä, kun se ei halua kuulla ja se oli vielä saunassa - mutta en mie näköjään ikinä saa laulaa. Aiemmin perhe käski olla hiljaa ja nyt ei koiratkaan anna laulaa. Tai toinen ainakaan - kun istuin sohvalla laulamassa läppäri sylissä (katoin sieltä sanat) niin tää yks hätääntyneenä pyörii siinä, tönii mua etujaloilla ja tökkii kuonolla että mikä mua vaivaa ja miksi ulvon. Ei sentään liittynyt kuoroon. 

6 kommenttia:

  1. Sun tarvitsee vain laulaa useammin ja vielä niin, että koira on kainalossa. Muutamassa viikossa se kyllä tottuu 🤭

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulua ei riitä tarpeeksi kauan :) Jos hyräilen hiljaa niin se ei haittaa, mutta jos kunnolla laulan ni hätäännys tulee.

      Poista
  2. Voi ei tuo laulamisyritys ♥
    Mä en laula ikinä kun kuopus aina jotenkin tyynen-ärsyttävästi toteaa, että nuotin vieressä on aina tilaa...

    Tuo mummun kulta on kyllä supersuloinen.

    Ja mun kala on hengissä edelleen - ilman valoja tosin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Nuotin vieressä on aina tilaa" XD sanonpa tuon miehelle ku se seuraavan kerran viheltelee mitä sattuu.

      Poista
  3. Plussat miehelles! En tykkää paketoinnista, ajatella ennen käytettiin joulupaperit monena vuonna, nyt eivät kestä yhtä kertaa!
    Vähänenki lauluääni mennee, ku ei käytä :)
    Hieno joulukala ja söpönen mummun mussukka :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo oon huomannu, että ainakin ääniala on kaventunut, kun ei laula. Ja muistan kans sen, kun joulupaperit viikattiin sileesti seuraavaa joulua varten...

      Poista

Omituinen höpöttäjä

 Monesti on tehnyt mieli kirjoitella tänne, mutta en ole jaksanut. Ja pääkin on usein aivan tyhjä omista ajatuksista - mutta jos sitä ei täy...