Kuppitorttuja toppikurttuja

Surffailen torttutrendien aallonharjalla kun tein muffinssivuuissa torttuja. Ekasta satsista tuli ihan kivoja.

Kukkamuotti olis saanu olla isompi, mutta nuo tähdet oli ihan sopivan kokoisia.

Kuvat tuli nyt väärään järjestykseen, alla ennen uunia ja yllä uunin jälkeen. 

Sen totesin, että tuota valmiina levyinä olevaa taikinaa ei kannata myssätä uudelleen kokoon ja kaulita, sellasesta taikinasta tehdyt tortut jää koviksi eikä kohoa sellasiksi lehteviksi kuin suoraa levyistä tehdyt. 

Paistoin vielä pari normi tähtitorttua muffinsivuuissa, ja ihan hauskoja niistäkin tuli, mutta jotenkin mulle tuli vaan mieleen kiinalaisnaisten sidotut jalat... 

Masennusmato vaan tahtoo ryömiä aivostossa, vaikka kaikki on hyvin. Varsin hyvin. Ulkonakin lunta ja pakkasta - vielä vähän aikaa. Kohta sekin on mennyttä ja musta loka-marraskuu palaa takaisin. Niin, en osaa nauttia hetkestä vaan mietin vain että kohta tulee kamalaa. Niin se on ollu aina. Opettelu on kesken vieläkin. 

Oon kutonut koirille viidettätoista villapaitaa, ja se sekä kylmä ja jooga yhteisvaikutuksena on aiheuttanu niska- ja pääkivun, johon ei taida auttaa mikään. Pakko keskeyttää kutominen ja yrittää jumpata, joogahan jäikin jo joulutauolle. Vaikka viikottainen joogatuokio onkin mulle ilo, niin tunnen helpotusta kun se on tauolla; eipähän tarvi kuskata miestä aamulla aikaisin töihin ja sitten käydä joogassa ja taas iltapäivällä ajaa hakemaan mies. Sen lisäksi että siitä on mulle vaivaa, niin tunnen itse olevani vaivaksi kun mun joogan takia pitää järjestellä. 

Meillä on uunin lämmityksestä, petroolilämmittimestä ja ilmalämpöpumpusta huolimatta kylmä. Keittiössä polven tasalla 14-16 astetta nopeesti sen jälkeen, kun petroolilämmitin sammutetaan, sivupöydällä missä yleensä pidän läppäriä, oli eilen 12 astetta. Ei ihme, että hiirikättä palelee. Monta vaatekerrosta päällä ja lämmin aamutakki kaiken yllä, jalassa villasukat ja vilttitossut. Onneksi voi lämmittää saunan melkeen millon haluaa...