Pelottaa. Yölläkin valvoin naapurimaan vanhan homon takia, jotenkin tämä oma turvallinen tylsä arki on nyt vieläkin rakkaampi kuin ennen. En haluaisi menettää tätä, mutta jotain tulee tapahtumaan. Ja se pelottaa. Manasin sille äijälle vatsa-aortan repeämää.
Mutta yritetään miettiä jotain muuta. Vaikka että jopas sataa räntää. Eilisen päivän satoi vettä, mutta aamulla ehdittiin koirien kanssa kävästä kakkalenkki nopeesti ennen sateen alkamista. Tänään mittari näytti rippusen pakkasta, ja sade tulee melkeinpä ihan lumena.
Oon lueskellut kirjoja nyt, kun netti on täynnä ikäviä asioita. Jungstedin kirjan lopetin eilen, ja aloitin kiintoisan kirjan "Kuka keksi haarukan?". Edelliset kaksi kirjaa pitikin jättää kesken, Jeffrey Archerin joku kirja (kamalan tylsästi kirjoitettu) ja sitten Natalie Zemon Davisin kirja Kolme naista. Käsitin, että olis ollu kyse elämäkerroista, mutta se olikin sekavaa, juonetonta selostusta ajoista ja tavoista, pomppimista sinne tänne. Ei sillä, tajunnanvirtaa on joskus ihan kiva lukea, mutta tuossa ei saanut oikein mistään kiinni. Jotenkin odotin että koska se alkaa, mutta sama jatkui vain.
Maha kenkkuilee edelleenkin. Paikallaollessa ei niinkään (paitsi just tänä aamuna vasemman kylkikaaren alla on taas kipupiste) mutta hölskytys sattuu - kuten kävellessä tai autossa, jos on kuoppia tiessä. Selän lihaspistoskaan ei ole parantunut. Mietin jopa, onko niillä joku yhteys. No, ruoka maistuu taas, ja sekin potuttaa.
Sain tässä taannoin vinkin, että eräässä koiranhaalareita myyvässä kotimaisessa verkkokaupassa on koiranvaateale. Meiltä kun puuttuu toinen toppahaalari. Ekasta tilauksesta luvattiin 15% ale, jos tilaa uutiskirjeen, joten tilasin sen. Sitte ku ei sopivaa haalaria löytynykään (ja pikkusen liian kalliita oli ne mitä siellä oli) niin laittoivat viestin, että mikä oli vialla, kerro syy ja saat tästä alekoodin. No, aattelin että se on se sama ale, sen kummemin kattomatta (oma moka) ja sit että tilaan vähän puruluita ku niitä aina kuluu. Sain 5 prosentin alen, vähän yli euron siitä tilauksesta. Omaa tyhmyyttä, mutta onhan se ovelaa lähettää 5% alekoodi ihmiselle, joka on oikeutettu 15% aleen. Olis mulla niillekin rahoille ollu muuta käyttöä mutta ku oli kotimainen kauppa niin ajattelin että kannatan sitä. En kannata enää, höynäyttävät vanhaa älyrajoitteista ihmistä. Laitoin murmutusviestin, antoivat jalomielisesti mulle mahdollisuuden käyttää vielä sen 15% alen. En taida käyttää kuitenkaan. Onhan noita villapaitoja koirilla.
<>>>>>>>>>>>
Jaha, koirakin kirjoitti yhden rivin. Laittoi capslockinkin päälle. Kirjoitan tätä sohvalla, selkätyyny selän takana ja koirat jalkojen välissä, läppäri tyynyllä sivussa ja hiiri sohvan selkänojan päällä. Koira siinä ojenteli itseään ja käänsi päätään läppärin päälle.
On ne niin mukavia kavereita, vaikka kummallakin oli taas tänä aamuna maha kipeenä. Annoin närästyslääkettä ja se tuntu auttavan.
Kuopus tulee viikonloppuna käymään ja voi olla, että meillä on silloin laskiaispullia tarjolla. Vaikka mie jo söin melkein kokonaisen mustikkapiirakan tällä viikolla... oli muuten sitten tosi hyvää. Kämpässä vaan oli niin kylmä, että voita ei meinannut saada pehmenemään huoneenlämmössä.
Toivotaan parasta, pelätään pahinta.
Maailman tilanne ja uutiset ovat aika ahdistavia. Yritän itse keskittyä siihen, mihin voin vaikuttaa. Ei helppoa, mutta onnistuu välillä ja helpottaa aina.
VastaaPoistaIhanat nuo koirulisi 💖
Koirat on päivieni ilo ja iltojeni valo :)
PoistaTiedän kyllä, ettei murehtiminen auta yhtään, mutta eihän sille voi mitään.
Uutisten katsominen on minulla jäänyt tosi vähiin. Tulee turhaan ahdistava olo noista sotahulluista.
VastaaPoistaItselläni on tässä niin paljon touhua, että ei edes aika riitä perehtymään sotatilaan.
Uskon, että sulla puuhaa riittää! Ehkä se on hyväkin, pysyy ahdistus vähän kauempana. Mie valvoin taas viime yönä...
PoistaMeillä kissat kirjoittaa myös usein läppärillä ;-)
VastaaPoistaMä harvoin toivon kenellekään mitään pahaa, mutta naapurimaan sekopäälle ei voi toivoa muuta kuin armeliasta salamurhaa (anteeksi) ja maailma olisi niin paljon parempi paikka elää!
Joo. Mulla ei oo mitään ongelmia toivoa sille vähempääkin armeliaisuutta...
PoistaLaskiaispullat on syöty, aurinko paistaa.
VastaaPoistaSiinäpä tärkeimmät :) Sota ärsyttää, ei niinkään ahista, ennenko ohjukset kääntyy Suomen suuntaan.
No ei minuakaan ahista enää niin paljon. Onneksi. Paitsi ehkä ajoittain.
Poista