9heksän tuntia ja m1nuutti

 Täällä kärvistellään. Tuli yhtenä aamuna taas niin huono olo, että käväsin siellä päivystyksessä näyttäytymässä. Diagnoosini oli oikea ja sain vaan särkylääkereseptin - lääkkeistä jotka ei juuri auta eli Buranaa ja Panadolia. Laittoi se Sirdaludiakin, eikä tarjoutunut vaihtamaan vaikka sanoin, että en halua käyttää sitä sen sivuoireiden takia. Totesi vaan, että onko ne pahemmat kuin kipu... kyllä ne on, ja jos ei voi muuta tarjota niin ne jää kyllä apteekkiin ja kärvistelen. Tiedän, että vaihtoehtoisiakin lihasrelaksantteja on olemassa.

Jonku verran ne kai kuitenki helpottaa, ainaki henkisesti, koska eilenillalla jätin iltalääkkeen väliin ja jouduin parin tunnin unien jälkeen nousemaan ja hakemaan sitä. Tyhjään mahaan. 

Jokunen hieno aurinkopäivä oli, näitä on hyvä muistella nyt kun vettä sataa, ja aikoo sataa koko päivän. Sydänvaivainen koira vaan ei ole ollut kiinnostunut lenkkeilystä. Kävin sitten yksinään pitkästä aikaa sauvakävelemässä tunnin verran, ja olihan se mukavaa. Hiihtämään en viitsinyt, olis pitäny kunnostaa sukset ja kävellä melkeen kilometri mennen tullen ja mäen yli, kun eivät oo vetäneet latuja lähemmäs, niinku yleensä joka talvi on tehty.

Mäntymetsät oli hauskasti lumen kirjailemat. 

Eilen oli nuoskakeli, ja tein tällasen dramaattisen lumineidon auton takalipan päälle, mutta mies ei ilahtunut. Joutui hän (neito, ei mies) sitten hankeen draamailemaan, ja nyt näyttää olevan jo kumollaan. Koska sade. 

Hyvin vähän olen mitään saanut aikaiseksi, mutta ainakin suunmukaista DIY-suklaata. Sokeria enemmän kuin ohjeessa, ja kaakaojauhetta vähemmän. Hieman pikakahvijauhetta. Nam. Onneksi sitä oli vain vähän, koska söin melkein heti kaiken. 

En muista kerroinko jo, mutta tein muutamia koiran villapaitoja, erikokoisia, paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen kirppistä ajatellen. Sitähän en tiedä, mihin ne mun kötöstykset tuuppaa, mutta sanoin että kirppistä varten ovat. Se on semmosta mukavaa hommaa, mitä ei tartte ajatella sen enempää ja tuo lihaspistoskramppihartiakin hyväksyy kutomisen, kunhan sen tekee oikeassa asennossa. Otin mie niistä mielestäni kuvankin ennen viemistä, mutta ei sitä kuvaa missään ole. Tässä viimeisin:

On pikkusen liian pieni mejän koiralle, mutta on tehty ripelangoista. Susanna sanoo jämälankoja ripelangoiksi, ja se on paljon kivempi sana :) Muun muassa tuota vaaleansinistä ei ollut kuin ehkä parin metrin pätkä, mutta siitäkin sai pari raitaa paitaan. Tykkäsin tästä eniten, koska värit. Koira ei arvostanut. Niillä on kaksi villapaitaa, jotka ne mielellään antaa pukea (etenkin jos on vähän kylmä) mutta muista vaatteista eivät tykkää.

Sodan uhka pelottaa.