Ei jaksa, ei kiinnosta

 On tämä taas raskasta ja tunkkaista. Miten voikin olla, kun kaikki on ns. hyvin, kevätkin päässyt vauhtiin, aurinko paistaa ja linnut laulaa. Seitsemän lajia bongasin kun kävin viiden maissa pihalla kuulostelemassa. 

Niin, viiden maissa, kun ei unta riittänyt, vaikka en meinannut taaskaan saada illalla unta. Kävin tytön koiraa vahtimassa (ja vävynkin koira oli siellä vahdittavana) illalla, ja olin kotona yhdentoista maissa. Unirytmi on heittänyt häränpyllyä, ja koiranvahdinta jatkuu vielä 2 iltana. Onhan se ihana pentu, mutta mie olen vanha raihnainen masentunut kääkkä. En tahdo jaksaa. Mitään. 

Mikään ei kiinnosta, käsitöitä puoliväkisin teen kun niistä on joskus saanut iloa. Joogassa kävin pyörällä, ja siellä oli yksi ohikiitävä hyvä hetki, mutta se meni äkkiä ohi. Reissun jälkeen nukuin yli 2 tuntia. Tieteen Kuvalehtiä lainasin kirjastosta, ne on yleensä ollu mielenkiintosia luettavia, mutta joko taso on laskenut tai mua ei vaan jaksa kiinnostaa. Ei riitä keskittymiskyky edes lukemiseen. Oon alottanu Viveca Stenin Lumen uhrit, mutta kirjoittajalla on vähän liian ahdistavia juonenkäänteitä. Loikin välillä tekstiä ylimalkaisesti silmäillen. 

Autossa on ilmeisesti laakerivika tai joku, se pitää aika ikävää ääntä ajaessa. Pelottaa ihan. Huomenna on korjaamolle aika, toivottavasti kestää sinne asti.

Ostin chiansiemeniä ja hampunsiemeniä, etenkin chiaa kun on mainostettu niin hyvänä superruokana. Että on täyttävääkin, kun turpoaa "sammakonkuduksi" - no eihän turpoa. Paitsi minisammakon minikuduksi. Ja eihän sitä saa syödäkään enempää kuin 2 ruokalusikallista päivässä, sellanen määrä ei kyllä riitä täyttämään yhtään mitään. 

Tänä keväänä sulavasta maasta on leyhähdellyt tuoksua, mikä on tuttu lapsuudesta. Mulle tulee mieleen ala-asteen koulun ympäristö, siinä oli traktoritie ja ilmeisesti joku maatila lähellä, pehmeää savimaata ja auringonpaiste, ja koulu kohta loppumassa. Tuuli hiljaa henkäilee. Huolet ja murheet tuli sitten myöhemmin.