Muudissa

 Pässiäinen on menny siinä missä tavan viikonloput, mieskin töissä. Se valitti, että aina, kun on lyhyt viikko (ja nyt niitä on 2 peräkkäin) ni tulee joltain asiakkaalta paljon normaalia isompi tilaus. Se on kohta taas pöönautissa. Eikä tullu sitä lottovoittoakaan, että olis voinu maksaa velat pois ja ettiä vähemmän stressaavan työn. 

Ehdittiin me kuitenkin käydä kuvausreissuilla, joilla mie kiikaroitsin ja käveleitsin koirien kanssa. 

Tässä näemme, miten joen virtaussuunta on kääntynyt pellolle päin. Sen pitäisi virrata tuonne oikealle päin, mutta meneekin tien suuntaisesti pellolle. Hanhet ja pullasorsat on mielissään, ja oli siellä jokunen telkkäkin. Västäräkin ja kuovin sain listalle tuolla reissulla. 

Pihalla on tonneittain lunta, mutta kuulemma hidas kevät on luonnolle hyvästä. Ei varmaan tänä vuonna ehdi valkovuokot ylikukkia äitienpäivään mennessä, niinku monesti.

Tämänpäiväisellä lenkillä näkyi tikan pesäkolontekojälkiä. Sileitä pehmeitä lastuja. On se näppärä. Ja koirakin merkkaa just kun kuvailin...

Ostin kirppikseltä maljakon, ja hintalapun alta löytyi Muuramen tarra - en kuitenkaan löytänyt netistä mitään tuon näköistä Muuramen maljakkoa. Uusi satsi vaahteranoksia siinä, vaikka eipä ne kauheesti erotu kuvassa, kun on niin sekainen tausta. Nyt on lumet sulaneet sen verran, että risusavottaan pääsee taas. Joutuu. 

Olen yrittänyt kovasti miettiä kaikkea, mistä pitäisi olla onnellinen, kun ahdistaa ja masentaa vaikka on ihana kevät (aina välillä ainakin) ja kaikki on hyvin. Ainakin jos vertaa vaikka ukrainalaisiin. Ärsyttää ja turhauttaa olla tällanen zombie. Iltaisin ei tule uni (oon yrittäny olla ilman melatoniinia ym.) ja aamuisin ei tahdo jaksaa nousta. En tiedä miten pitkään mahtaisin nukkua, jos ei koira herättelis kasin jälkeen. 

Kuopus haki tänään koiranpennun itelleen. En osaa olla siitäkään kovin iloinen, mun mielestä sen elämäntilanne ei olis nyt ollu otollinen koiralle. Iltavuoro ja pentu pitäs jättää heti yksin kotiin, tai sitten joku menee sille seuraksi. Muahan se kysy ensin, mutta ku rupesin maanitteleen että hae koira vasta perjantaina, niin pääsen sillon paremmin seuraksi ja voisit edes viikonlopun ajan totuttaa sitä uuteen paikkaan ja yksinoloon, niin se pyysi siskonsa pennunvahdiksi sitten. Pitäs vaan aatella että oma asiansa ja koiransa, mutta kun ei pysty. Säälittää koira. Pennut tietysti aina ihania. 

Tässä koiranhoitoasiassakin olis ollu hyvä juttu, kun olis ollu kaksi autoa. Nyt ei pääse tytön iltavuoron jälkeen enää kotiin, kun ei junat kulje. Ellei sitten polkupyörällä. 

Hauska seurata, kun harakat käy katkomassa jasmikkeesta oksia ja vievät mennessään :) pihalla olis hurumykke vaahteran oksia valmiina pätkinä, mutta ne ei vissiin kelpaa.