This moment will never come back

 

Suurin osa kesän riennoista on ohi, Rockfestissä kävin kolmena päivänä ja kyllä oli rankkaa. Ei muu mutta se seisominen! Seuraavalle kerralle otan kyllä reppujakkaran mukaan. Omat tuolit oli kielletty, mutta ainakin kaksi tyyppiä näin reppujakkaroiden kanssa, että ne kai sitten on sallittuja. Muutenkin kielloista lipsuttiin - huomiovärejä ei sallittu, mutta kyllä niitä näkyi etenkin ekana päivänä, jolloin sataa roilotti ihan koko ajan. Aivan illalla pääesiintyjän aikana loppui sade. 

Mie olin ostanu sellasen edullisen sadepuvun, housut ja takin, ne oli jotain tosi pahanhajuista ainetta ja housut istui huonosti (ne oli sellaset, joissa ei ollu etu- eikä takapuolta, vaan olivat samanlaiset kummaltakin puolelta) mutta niillä menin. Loppuillasta ihmettelin kyllä, kun tuntuu takapuoli ja jalat vähän kastuvan, mutta luulin että kuvittelen. En kuvitellu, housut oli kuluneet monesta kohtaa ihan puhki! Ja oli kuitenkin tarkoitettu työasuksi, työvaatteiden päälle vedettäviksi. 

No, nyt on nähty Nightwish, Scorpions ja Iron Maiden, vaikka en erityisemmin piittaa varsinkaan kahdesta ensimmäisestä. Bring me the Horizon oli yllättävän hyvä, mutta monta yhdentekevää myös oli. 

British Lion

Lähiöbotoxilla oli yllättävän paljon katsojia.

Yhden lepopäivän (joka meni tosin Mummun Tyttöä vahtiessa) jälkeen lähdettiin Reposaaren Siikarantaan. Olihan siellä taas kivaa, vaikka jostain syystä meri ei puhutellut niinkuin ennen. Ja hyttysiä oli niin kauheasti, että metsässä ei viitsinyt kävellä. Käytiin parilla lintutornilla, ja sain sata lajia täyteen. Sadas ensimmäinen oli merikotka Enäjärvellä, jossa kolme merikotkaa ihan kasuaalisti hengaili merimetsojen pesäsaarten liepeillä. Merimetsot oli tappaneet puut kahdelta Enäjärven saarelta tyystin pesineen ja paskoineen. 

Enäjärven luontopolku

Luulin pääseväni reissun jälkeen rentoutumaan, mutta MT tuli hoitoon, kun tytär oli viikonlopputöissä. Sitten luulin pääseväni tänään rentoutumaan, mutta MT tuli taas kun ei sille ollu täksi päiväksi hoitajaa. Onhan se ihana, mutta onhan sen viihdyttämisessä hommaa. Kovasti tytär sitä kouluttaa että sais siitä hyvinkäyttäytyvän - toisin kuin poikaystävänsä koira, jolle ei ole tapoja opetettu ollenkaan eikä se ole edes sisäsiisti. Iso roikale jo, säkäkorkeus yli 40. Sekin oli nimittäin täällä käymässä perjantaina. 

Nujukaverukset

Mutta MT rakastaa sitä ja ne leikkii keskenään, toisin kuin meidän vanhat rouvat, jotka EI leiki. Ovat hyvinkin tosissaan ja hampaat irvessä. 

Hyttysiä on nyt paljon täälläkin, vihaan niitä. Mun ulkoiluja ne vähentää suuresti. Pihassa olis niin ihanaa, mutta kun ei ole yhtään ihanaa. Sitten jos kylpis hyttysmyrkyssä niin vois pärjätä, mutta jotenkin ei ole kiva olla yltä päältä myrkyssäkään. 

Ja se väsymys. Ja saamattomuus. Oikein tiiättäkö potuttaa ittiäki, ku mitään ei jaksa eikä viitsi. Enkä edes välitä. Asiat, joista välitän ja jotka on tärkeitä vähenee koko ajan, kohta ei ole millään mitään väliä. Siikarannassakin tiesin, että on onnellista, mutta se ei menny minuun pintaa syvemmälle. Piha rehottaa sieltä, mistä mies ei oo ajanu ruohonleikkurilla (trimmeriä se ei saanu talven jäljiltä käyntiin) mutta rehottakoon. Nokkosia oon vähän keränny ajatuksena tehdä nokkoskeitettä tukan huuhteluun, mutta keite on tekemättä. Samoin uusi purukisko, vaikka vanha on jo ihan raihnainen. 

Harakoilla on poikaset. Hinkuvinkua kuuluu melkeen koko ajan sieltä, ja varsinkin kun emo tuo ruokaa. 

Tällanen kivi nopsahti pihalle, polulle, varmaan jostain taivaasta. Ensin se ei ollu siinä ja 15 min myöhemmin oli. Geologiaryhmässä eivät usko, mutta pari muutakin ilmoittautui, joiden pihalle on tupsahtanut merkillisesti vastaavan näköisiä kappaleita. On lasimainen ja terävästi lohjennut, ja pyöreä kuoppakin löytyy.