Nonii

 Vähän helpottaa. Aurinko pilkahtaa. Luonnossa on kaunista, yritän taapertaa siellä. 

Koiralla oli maha kipeä kaksi päivää. Se on muutenkin hoikka koira, ja kahden päivän melkein-paaston jälkeen kylkiluiden muoto näkyi ihon läpi. Ei sitä voi ylen määrin syöttääkään, tulee vaan taas uudelleen vatta kipeeksi. Viime yönä valvoin ja kuulostelin sen liikehdintää ja aloin pelätä, että sillä on taas mahakipua - laitoin kellon soimaan seitsemältä, että soitan eläinlääkärille mikäli vaikuttaa siltä, että se on taas kipee. Onneksi söi ihan mielellään ruokanappulan ja aamulääkkeen, mikä indikoi kivutonta mahaa. Eikun takaisin nukkumaan.

Oon lukenut Mma Ramotswen uusimpia seikkailuja, ja ne on kyllä sellasta hyvän tuulen lukemista. Toinen keskeneräinen kirja on Suomen maatalouden historia, se ei oo ihan niin hyväntuulista... ja kauhean painavakin on kirja. Mutta opin, että Vakka-Suomen nimi tulee siitä, kun siellä suunnalla on keskiajan loppupuolella ollut paljon puuastioiden valmistusta ja myyntiä. Paljon muuta siitä ei ole päähän jäänytkään, mutta enhän luekaan sitä oppiakseni, vaan huviksi. Vasta aikuisena olen huomannut, että historia on itse asiassa kiinnostavaa - koulussa sitä vain alkoi inhota kun kaiken maailman Pähkinäsaaren rauhojen solmimisvuodet piti muistaa. En vaan oo koskaan tullut toimeen numeroiden kanssa, paitsi niiden lehmien korvanumeroiden. Ja postinumeroiden. Mutta niissä on järkeä, jossain umpimähkäisessä 1323:ssa ei ole mitään kiinnekohtaa, pelkkä rajaviiva kartassa muiden rajaviivojen seassa. 

Mulla on ikkunassa imukupeilla kiinni pleksinen pieni lintulauta, ja kun siinä alkoi linnut käydä rapistelemassa, nakkasin pussinpohjallisen ihmisten auringonkukansiemeniä sinne. Ne sai hurjan suosion! Nyt on ihan liian aikaista alottaa linnunruokinta, mutta kai se on pakko nakata kourallinen sillon tällön tuohon. Ostin jo pussillisen kuorittuja siemeniä, ja hämmästyin kun siellä näytti olevan seassa jotain pellavansiemenen näköistä. Ei ollu pussin kyljessä mainintaa, mutta aika paljon niitä on. En tiedä kelpaako linnuille.

Aikoinaan dkt-ryhmässä puhuttiin keinoista, joilla kohottaa masentunutta mieltä, ja esitettiin mm. vitsien lukeminen erääksi keinoksi. Mun mielestä se oli ihan tyhmä neuvo, kun en koe ns. perinteisiä vitsejä ("pikku-Kalle meni kauppaan", "suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen oli saunassa") hauskoiksi, varsinkaan jos ne on pitkiä. Mutta onneksi mulla on lapsia, joilla on samanlainen huumorintaju ku mulla: yks päivä kun ryvin surkeudessa, tytär lähetti tällasen, täysin älyttömän ja typerän meemin joka nauratti minua kauheasti:

Ensin aattelin, että onpa huonosti kirjotettu taas, ihan sekava, mutta tuo loppukaneetti sai nauramaan. Jos se olis kirjoitettu "Myyrä kasvaa maan alla, on siis juures" niin ei se olis ollu ollenkaan niin hauska. 

Ehkä sitä masentuneena nauraa väärille asioille...