Mustat viikot sun muut

 Joskus oli hyvä tarjouksia Black Fridayna ja Weekkinä, mutta mitä nyt oon katellu (ku en varsinaisesti tarvi mitään) niin nehän on ihan petkuhuiputusta, muutama euro. Hirvee hypetys alesta, ja ihmiset ostaa tohkeissaan "ku halvalla saa" ja säästää tyyliin kaks euroa. Vähän kyllä kattelin jotain mitä olis voinu ehkä joululahjaksi ajatella, mut en raaskinu ostaa edes hypersupermustaan fraideihintaan, kun se oli edelleen liian kallista mulle. Paitsi ostin mie kilon kookoslastuja, 6€. Muutenkin on taas kaikki kallistunu, Koskenlaskijan juustoköntsäkin maksaa 3,30 Prismassa. Se oli muuten ainoo sulatejuusto, mitä oli mun lapsuudessa. Ai niin ja sit Viola, joka tuli lasissa, ja niitä laseja oli sitten ihmisillä juomalasikäytössä. Vihreitä tai ruskeita.

 Koin tänään joogassa valaistumisen. Sanoitettuna se kuuluu näin:

Jos ihmisen suurin ongelma on, että pierettääkö joogatunnilla, niin sen ongelmat on aika pieniä. 

 Aina joskus joltain pääsee paukku siellä, mutta ei kukaan haluais olla se joku. Mie en ainakaan. Ja mulla on perinnöllinen kaasuvaiva - uskon sen perinnöllisyyteen, koska äitillä oli ja nyt esikoistytölläkin on. Mut ei nyt enempää siitä, yritän pitää blogissa jotain tasoa :D Ei vaiskaan. Ihan tasotonta menoa.

 Eksäni on kummitellut unissani. Vainonnut suorastaan. Oon eronnu siitä melko tasan 30 vuotta sitten, nähnyt viimeksi ehkä 28 vuotta sitten, ja viikoittain se taitaa mun unissa näkyä. Millon ollaan muuttamassa yhteen ja millon erilleen, välillä se oli ihan asiallinenkin mutta yleensä kännissä ja teillä tietymättömillä. Jokuhan siinä hommassa alitajuntaa hiertää. Oon aina niin onnellinen kun herään ja huomaan, että olenkin tämän miehen kanssa enkä sen. Tuolla se olohuoneessa tietokoneella istuu, syö sämpylää ja röyhtäilee eikä sillä oo aavistustakaan että oon onnellinen siitä. Tai on sillä, se ottaa sen itsestäänselvyytenä.

 Terveysvaivoista semmonen päivitys että polvet on vaihteeksi romuna. Pari päivää sitten kapusin alas rinnettä - jotain nelkyt metriä pudotusta jollain 90 metrin matkalla kartasta kattoen - ja jotenkin sain polven kipeeksi niin että pisti kovasti joka askeleella. Oli 3,5 km kotiin ja käveltävähän se oli. Eilen lähin väkisin kävelylle vaikka oli kipee, hyvä että en kovin kauas lähteny. Tänään jo selvis vähän paremmin ku keskitty siihen että asettelee jalan kunnolla ennenku siirtää painon sille. Ja nyt joogan jälkeen onki sit toinen polvi kipee emmä ymmärrä mikä silleki tuli. Painonlaskuoperaatio on kyllä koko ajan käynnissä, ja etenee hyyyyvin hitaasti mutta varmasti. Toivon ainaki. Jouluna tulee kyllä takapakkia...