Uusi vuosi alkoi

 Aloitin tämän postauksen tekemisen viime vuonna, mutta sitten tuli jotain ja unohdin koko jutun. Hyvin näyttää tyhjä pohja säilyneen koneella koko yön.

Oli tarkoitus summailla viimevuotisia, mutta en mie niistäkään muista mitään, paitsi että koira kuoli. Ja käytiin monessa kansallispuistossa syksyllä. Kirjanpidon mukaan kävelin mitattuja lenkkejä 927,3 kilometriä, luin 58 kirjaa ja tunnistin 108 eri lintulajia. Tässä kirjoittaessani samalla tarkkailen lintulaudan meininkiä ja olen jo kirjannut listaan neljä lintulajia, kaikki päättyy kirjaimiin -nen. No just tuli mustarastas ja lopetti nennien voittokulun. 

Pakkasta on yli 20 joten kylmä on ollut yö pienillä. En oo vielä kattonu uutisia, mutta luulis kovan pakkasen vähän hillinneen ulkosalla riekkumista ja silmien ampumista tulitteilla. Tyär meni Helsinkiin kattomaan jotain konserttia missä oli monta esiintyjää ja toi Mummun Tytön yöhoitoon. Se koira on kyllä niin täynnä rakkautta ja elämäniloa! Vaikka se herätteli taas isoilla pusuilla ku olis vielä nukuttanu, niin sitä sängyssä rapsutellessani huomasin hymyileväni leveästi. Kunpa se vielä oppis kulkemaan hihnassa rempoilematta...

Tässä välissä kävin viemässä rusinoita ja siemeniä ja muita murusia lisää linnuille, maahan vaikkei sais laittaa. Sillä lailla saa monta ruokintapaikkaa ettei vähempiarvoisten tarvi taistella syömisoikeudesta. Pähkinöitä en oo raaskinu tänä talvena ostaa. Rusinoita ja omenaa oon laittanu tarjolle mustarastasta ajatellen, mutta näyttää ne kelpaavan harakallekin. Just tuli harakkapari siivoamaan mun roiskimia rusinoita pois. Niin ja sinitiaiset syö kans omenaa, siitä olin vähän yllättynyt. 

Tälle vuodelle on suunnitteilla taas pohjoisen reissu, ja tässä kuussa on miehen Saksan-reissu (edit: se siirtyi syyskuulle) työn puolesta. Mulle se merkitsee sitä, että saan auton käyttööni, voisin vaikka käydä sillä jossain :) Muuten elämä vois kyllä mennä ihan tätä samaa rataa kuin tähänkin asti. Mulla on oikein hyvä elämä, en tartte sitä merenrantamökkiäkään jos vaan pysyis kaikki tällä lailla. Lintuja ja kilometrejä ja luettuja kirjoja laskiessa. Mutta se lienee aika epärealistinen toive tässä maailmassa. 

Eilen kun tytär kävi tuomassa koiran, sillä oli uusin vävykokelas mukana. Kysyin heti käyttääkö se villasukkia ja minkä kokoinen jalka sillä on (47!) ja vähän puolenyön jälkeen oli eka sukka sille jo valmiina. Sitä ennen tein vanhalle vävylle (voi sanoa jo vävyksi, kun ovat olleet yli 10 vuotta yhdessä) 43 numeron sukat.  

Mie, joka en tykkää kattoa elokuvia, oon kattonu sen jouluisen Tunturin tarinan jälkeen jo kaks. Gilbert Grapen ja Papillonin Areenasta. Tosin Papillonissa piti välillä kattoa muualle ku se oli niin väkivaltainen. Olen mielestäni nähnyt Papillonin edellisen version mutten muistanu kyllä yhtään, ihan siinä lopussa tuntui olevan jotain tuttua. Oon kyllä nähny Gilbert Grapenkin vuosikymmeniä sitten, mut en siitäkään paljoo muistanu. Niin ja miehen mieliksi katoin toissailtana sen kainalossa Kaija Koon konsertin. Jos olisin tienny että sitä jatkuu kolme tuntia, en ehkä olis suostunu... mutta paskempaakin musaa toki maailmassa on. 

Kahdeksan lintulajia bongattu tälle vuodelle :) lähen kutomaan toista 47-koon sukkaa.