Sitruuna ja siloviholainen

 Piti tulla vielä kirjaamaan ylös, että karsin sitruunapuuta raakalla käjellä. Se ei oo voinu oikein hyvin ja juuretkin näky tunkevan pohjareiästä, joten päätin pienentää sekä lehvästöä että juurakkoa - isompaa ruukkua ei enää voi laittaa, muuten tulee mahdottomaksi siirrellä sitä ulos ja sisään.

Lähtötilanne oli tämä, kellastuvia lehtiä (se pahuksen vihannespunkki!) ja kun nostin multapaakun pois ruukusta, alkoi kihistä muurahaisia. Olivat mokomat tehneet pesän sitruunapuun juuristoon! Siloviholaisia vielä, jotka puree siitten niin maan perkeleellisen kipeesti. Eihän siinä voinu mitään tehdä ennen kuin ne oli saatu pois. Upotin veteen ja törkeästi hukutin. No, panin kyllä tikun sillaksi, jos joku haluaa tulla pois, mutta nehän lähti vaan kiipeen puuhun. Pyyhin rungon tolulla, se vähän hidasti.

Siinä se sitten oli tuntisotalla vedessä, ja murkut vaan hengaili siinä, ehkä siks ku ei ollu enää pesää mihin mennä ja liekö kuningatarkin hukkunut. Myrkytin loput, että sain homman hoidettua ja puun takaisin ruukkuun. 

 

Nyt se on huomattavasti pienempi, toivottavasti tokenee. Oon jo menettäny toivoni, että se ikinä kukkisi, sitruunoista puhumattakaan.

En vaan tiedä, mihin sen nyt laittaisin, kun niitä muurahaisia on siinä koivupöllissäkin, minkä päällä tuo on useamman vuoden kesiään viettänyt. 

Tuli vaan mieleen, kun äsken ihailin pihalla kukkivaa punakoisoa, ja hetken päästä ne viholaiset oli mun kengissä ja puri niin pirusti. Niiden puremat ei kutia, vaan särkee ja jomottaa. Etsin sen pesän, keitin kattilallisen vettä ja kaadoin niiden niskaan. Mauriaiset, punamuurahaiset ja keltiäiset saa olla, mutta siloviholaisia en halua pihalleni.

Ja kun tässä pihakuulumisia kerron, niin ihan ite viime kesänä kerätyistä leijonankidan siemenistä on kasvanut kukkeja, jotka on juuri avanneet nuppunsa :) että ei tässä ihan toivottomia viherpeukaloita olla, vaikka se onkin vähän keskellä kämmentä!