Kuvia lauantaireissulta

Hirvihaaranjoella

 Eilen käytiin reissaamassa, ennen puoltapäivää lähdettiin ja iltaseitsemän maissa palailtiin, ja olin ihan poikki vaikka suurin osa ajasta meni autossa istuessa. Ensin käytiin Hirvihaaran koskea katsomassa, mutta siellä ei ollu oikein mitään, niin mentiin sitten parin tunnin ajomatkan päässä olevalle Langinkoskelle Kotkaan. Kyllä oli ankea reitti moottoritietä pitkin siellä loppupäässä, maisema oli todella kuollutta, silloin kun ei ollut betoni- tai muuta äänieristysseinää. Liekö ne myyneet kaikki lähimetsätkin tehtaalle, kun ei oikein kunnon metsiäkään ollut.

 Langinkoski olis varmaan hieno paikka kesällä, olihan se nytkin hieno mutta mies halusi lähinnä kuvaamaan isokoskeloita, joita nyt on nahkiaisjahdissa siellä paljon. Tuossa yllä olevassa kuvassa se onkin niitä kuvaamassa, kun ne pulikoi sulassa.  Kiven etupuolella oleva jään reuna oli juuri hiukan aiemmin pettänyt jonkun alla, siinä oli reikä ja kyseinen pulikoija joutunut housujen vaihtoon. Tämä oli varustautunut vähän vettäpitävämmillä housuilla:

Kamerakin tarkensi edessäoleviin risuihin, että tuli sopivan incognitokuva julkaistavaksi.

Mieshän olis siellä kököttäny kuvaamassa kauemminkin, mutta kuulemma oli aurinko väärässä kohdassa ja meillä muilla ei oikein ollu tekemistä. Koirien vaatteet kastui rapakoissa (niiden kurahaalarit on edelleen niin likaisena talven kurakelien jäljiltä, en oo saanu pestyä eikä semmosenaan viitti päälle panna) (paitsi että nyt just muistin, että mullahan on toinenkin pari haalareita jossain...) ja sit niitä rupes paleleen ja me mentiin autoon - onneksi olin ottanut kaukaa viisaasti vaihtovaatteet koirille - ja nälkäkin tuli.

Otin mieki kuvia koskeloista, vaikka kaukanahan ne pokkarille oli. Tässä ne on jään reunalla, vedessä olis ollu välillä lähempänäkin.

Siitä tuli kahdeskymmenesseitsemäs laji tälle vuodelle :)

Tytölle käytiin hakemassa kuvattavaa veturivarikolta, ja olihan siellä Fenniarailin sininen veturi, joita ei meilläpäin juuri liikuksi.

Pari kolme kertaa olen tällaisen ennen nähnyt.

Taidekuvan otin siellä :) 

Takastullessa kuu nousi

 ...ja aurinko laski.

Mallillaan

 Kevät on tullut talven yli sinnitelleelle, tyttären viime kesänä muuten vain huvikseen kylvämälle paprikalle. Olin monta kertaa heittämässä sitä pois, mutta tuossa se kuitenkin on ollut lukulampun valossa, pudottanut vain muutamia lehtiä alaosastaan ja nyt on alkanut kukkimaan, nuppuja on vaikka kuinka monta. Vois yrittää vaihtaa sen isompaan ruukkuun...

Stressasin eilen sitä tytön omatoimista reissua isoon kaupunkiin, eikähän se sit ihan nappiin mennykään. Kun se ei menny hissillä, oli menny väärään kerrokseen ja kun sisustus ja pohjaratkaisu oli ihan samanlainen, ei ollu tajunnu ajoissa. Enkä miekään heti tajunnu, ja tuntui epäluottamuslauseelta alkaa ees epäileen että on väärässä kerroksessa... sitten sain painostaa aikalailla, että sain sen meneen koputteleen oikeelle ovelle kesken sen miitingin. Ahisti ja pelotti ja nolotti tietenki, mutta vielä enemmän olis ahistanu, jos olis tehny niinku aikoi että olis menny vasta seuraavalla kerralla... kun muut on jo "ryhmäytyneet" ja tulee siihen sit ulkopuolisena. Kyllä mie sitä sit kehuinkin.

Suunniteltiin miehen kanssa valokuvausreissua huomiselle, kun on kerran kevättä ilmassa. Jos mieki saisin bongattua jonkun uuden linnun siihen sadan lajin haasteeseeni... maanantaina toki tuli laulujoutsen 26:ksi lajiksi. Enää 74 jäljellä :)

Koira. Eilen sille olis pitäny olla ruokaa koko ajan, ja sillä on tällanen tapa, että se tuo tyhjän kupin olohuoneen lattialle ja istuu sen vieressä tämän näkösenä:

"Kattokaa nyt; tyhjä kuppi. Tehkää sille jotain!"

Joskus pitää kerätä kupit pois lattialta kokonaan, kun se raahaa niitä ympäriinsä. Toiselta koiralta loppui just juoksu ja toisella taitaa olla alkamassa. Rättiralli siis jatkuu ja naapurin uroskoiralla syömälakko... on sillä raukalla vaikea elämä, kun tässä lähiympäristössä asuu mejän koirien lisäksi ainakin yhdeksän narttukoiraa ja sit on vielä jokunen, jonka sukupuolta en tiedä, ja se kuulemma menettää ruokahalunsa jos jollain on juoksu...

Muuten asiat on kyllä ihan mallillaan.

Hyvinnukkuneen väsy

Naistenpäivää!

Oikeesti miten voi ihmistä näin väsyttää? Eilen piti käydä päikkäreillä enkä jaksanu mitään - no aamulla kävin kaupassa heti kun se aukesi ja toki lihasopan keitin ja illalla kun perhe suuntasi puhelinkaupoille, kävin kirppikseltä löytämässä halvan uuden laukun kun entisen tekonahkat kuoriutuu... Tänään jaksoin joogaan ja kävin kaupasta vähän tarvikkeita että teen salaatin, mutta ne kaksi salaatinkerää kaapissa oli jo menny pahaksi. On taas noussu paino ja pitäs syödä kevyemmin, mutta a) tuntuu että ei jaksa yhtään mitään ylimääräistä väkertää - siksi salaattiaineksetkin vanhenee kaappiin b) mieli tekee koko ajan vaan jotain suklaata tai vastaavaa. Sokeria ja rasvaa. Ja korvat soi tavallista enemmän.

Joogan jälkeen iski ihan järjetön väsymys. En kyllä olekaan käynyt siellä pitkään aikaan, oli flunssa, hiihtoloma (jolloin ei ole joogaakaan), jouduin oleen kuskina just jooga-aamuina useemman kerran. Uusi vetäjä on erilainen - tietysti - kuin entinen, se ainakin toistaiseksi teettää hyvin yksinkertaisia liikkeitä joita tahkotaan aika kauan, se puhuu paljon vähemmän ja jättää liikkeet paljolti joogaajien omiin käsiin. Se on sen tapa ja sellaisena hyvä, mutta en tiedä onko nyt flunssa-aalto vieny osallistujat vai miksi siellä oli niin vähän. Viime kerralla oli ollu vielä vähemmän, ja sillonhan mun piti käyttää tyttöä poliklinikalla.

Niin, se oli tän kuun eka päivä, ja nyt jo tuli se leikkausaika, joka on vielä tän kuun aikana. Jännää, että lapsia kyllä hoidetaan nopeesti. Tosin aikuisten puolellehan tuo jo kuuluisi... aikalapun ohessa oli kaikkia muitakin papereita, muun muassa se samainen kysely, jonka jo täytin ja laitoin postiin. Osoite oli siinä vaan "arkisto" ja tossa "jonohoitaja", että laitoin senkin meneen. Parempi kai liian monta lappua kuin liian vähän. Varsinkin kun posti hukkaa niitä.

Eilisen sääennuste kertoili lumisateesta, jonka piti alkaa jo puolen päivän maissa ja jatkua yöhön. Sitten piti tulla lämpöasteita, suunnittelin jo että siitä suuresta lumimäärästä nuoskaisena teenkin sitten taas jotain lumiukkoa tai -lyhtyä, mutta. Lunta ei satanut koko päivänä ja iltana, yöllä oli tullu noin kaksi senttiä ja pakkasta on pidellyt. Hyvä niin. Tulee se loska kuitenkin taas sieltä. Kevät on jo alkanut, joutsenia bongattiin tytön kans sekä täältä että tuolta. Ja meillä on talitiainen, joka laulaa täysin tyylipuhtaasti "ti-ti-tyy" :)

Nyt laitan pyykkiä koneeseen ja lähden sänkyyn lukemaan Donna Leonen Brunettia, jota en oo aiemmin lukenut...

Kaikenlaisia liikehtijöitä

Kuopuksen kahvi unohtui jäähtymään kuistille ja jäätyi kauniisti. 

Riistakamera on ollu jonkin aikaa kyttäämässä, kun oli se kettu taas jättänyt jäljet pihalle.

Voi se periaatteessa tietenkin olla ollu myös joku pienehkö koira, mutta pidän sitä epätodennäköisenä. Ei täällä koiria irrallaan juokse varsinkaan öisin. Yöllä - illallasataneen lumen päälle - oli jäljet tulleet, aidan yli metsästä hypänneet, risteilleet pihalla ja menneet toiselta puolelta jostain pois. Toissapäivänä nähtiinkin tuossa reilun kilsan päässä kettu pellolla. Ei kapinen tällä kertaa.

Yhtenä päivänä oltiin pellolla kävelemässä, ja just kun aattelin että koirat voi juosta vähän irrallaan, tuli hiihtäjä! Onneksi koirat totteli mua ja oli namejakin taskussa, ainakin toinen nimittäin kyllä olisi käynyt kiinni sitten, kun hiihtäjä oli lähempänä ja koira onneksi jo kiinni. En voinut ajatella, että joku hiihtää siellä sängen keskellä! Täytyy oikeasti olla jo aika epätoivoinen, kun tällasissa paikoissa hiihtelee: 

Mutta sieltä se pyyhkäs tulemaan ja olihan sillä siihen oikeus. Enempi ku mulla pitää koiria irti. Pitäs vissiin opettaa koirat oikeesti siihen kuonokoppaan, ensinnäkin estäis puremasta jos pääsis tai olis irti kun tulee nopee tilanne (etenkin tuo toinen tahtoo niin ottaa kiinni kaiken mikä liikkuu vähän nopeemmin - juoksijat, hiihtäjät, pyöräilijät, jänikset ja autot) ja toisakseen estäis koiraa syömästä myrkkyjä. On täälläkin joku persenaama ruvennut myrkkysyöttejä jakeleen, oikein ihmisten pihoille tuo. Oli tosin jo jäänyt jonkun valvontakameraankin. 

Nämä pähkinätkään ei kyllä ole enää terveellisiä...

Ei tuo systeemi kyllä oo kauheen hyvä tämmösinä talvina, kun on vähän väliä vesikeliä ja lämpöasteita. En oo vielä saanu sitä tyhjennettyä, mutta taitaa joutua heittään vesilintua mokomalla syöttöastialla. Jäässähän ne nyt on, ei ne irtoa tuosta. Ei irronnu viimetalvenakaan. Ja joku kuitenkin söi ne, tai ainakin kuskas pois, kun olin heittäny pöntön vaan johonkin oottaan toimenpiteitä.

Ehkä talven viimeiset jäädytykset tässä. Se mun taannoinen piristyskimppu jaloleinikkiä lukuunottamatta pääsi jään sisään. Leinikki on tuossa vielä virkeänä, yksinään. Tähän mennessä onkin aina ollu lämpimät loskakelit, kun on kukkakimppu rupsahtanut, ei ole saanut jäädytettyä. 

Täällä maaseudulla kun keskitetään asioita etenkin terveydenhuollon puolella, on osa nuorisopsykiatriastakin isossa kaupungissa useamman kymmenen kilsan päässä. Nyt kuopus pääsi sellaiseen ryhmään, joka kokoontuu siellä nyt keväällä muutamia kertoja, ja käytiin eilen haastattelussa. Tai siis tyttö kävi, minä lueskelin lehteä. Olihan vaikea löytää sinne, mutta helppo reitti kun sen osaa. Tyttö pääsee ihan omin nokkineen junalla kun aikataulutkin mätsää kivasti. Saapahan harjoitella sitä omatoimisuutta.

Meillä oli hiukan aikaa siinä sitten ennen junan lähtöä takaisinpäin, ja pisteltiin aika haipakkaa hampsapaikkaan pikahampsalle, ja yhtä haipakkaa takaisin - oltiin asemalla 3 minuuttia ennen junan lähtöä :) Kiitos vaan puhelimen karttamahdollisuuksille, mistä voi etsiä haluamansa paikan ja sit se näkyy kartassa. Mun puhelin vaan väitti, ettei pysty asentaan mun olinpaikkaa kartalle, vaikka olin kyllä ottanut gps:n käyttöön ja olis pitäny pystyä. Mutta osasinhan mie toki karttaa lukea ilman sitä olinpaikkapallukkaakin. Nyt on rakko jalassa. Myös junalippu oli puhelimessa, ekaa kertaa mulla.

Tänään ei pitäny joutua ajaan minnekään, mutta niin vain piti sit lähtee samainen kuopus viemään kouluun, kun sen kaveri myöhästyi ja tyttö ei uskaltanu mennä bussiin yksin. Taas äiti esti lastaan kehittymästä kun ei pakottanut bussiin väkivalloin.

Ruskeat

Kuvan eläimet eivät liity muuhun kuin otsikkoon.

Kävin taas töissä neljä ja puoli tuntia. On uusi robotti, uusia eläimiä, eläimiä kahdessa rakennuksessa ja töitä niin paljon, että yksi työntekijä ei kohta enää saa säällisessä ajassa kaikkea hoidettua. Uudet asiat - eläimistä puhumattakaan - ei koskaan toimi kerrasta niin kuin pitäis, ja teettää lisätyötä. Olin "oikean" työntekijän apuna, ja jouduttiin painiin yhden lehmän kanssa niin, että varmaan meillä kaikilla kolmella (lehmä mukaanlukien) on paikat kipeenä viimeistään huomenna.

Löysin yhdet lehmän sarvet lattialta lojumasta:

Yhden häijyn otuksen keihäät oli pitänyt poistaa kun se vähän niinkuin puhkoi niillä muita. Kummasti rauhoittaa lehmää, kun ei olekaan enää sarvinensa ylivoimainen muihin, nupoihin, verrattuna.

Laitan vielä kuvan sairaalasta, kun siellä oli mun mielestä niin rauhoittavan näköinen tuolirivi:

Jostain syystä näkymä miellyttää ainakin mun silmää, nuo tuolien väritkin on niin yhteensopivat. Harmoniaa.

Murheen minimointia

Ostin kaupasta oranssin kevätkimpun ihan omaksi ilokseni, ja toin sen tähän valoon että saan ihastella ja piristää mieltäni. Otin kuvan, mutta kun tarkastelin sitä tietokoneen ruudulta (näkyy kuvassa vasemmalla) en ollutkaan tyytyväinen, ja otin uuden salaman kera.

Ja jos tarpeeksi monta kertaa hokee "Lovely day" niin eiköhän se siitä lovelistu :)

Yällä

Heräsin puolen yön jälkeen siihen, että olin kai vetäny jotain räkää tai kuolaa henkeen ja yskin kamalasti. Sitten mies kuorsasi ja nukkumisesta ei tullu sitäkään vähää. Nousin suosiolla ylös yskimään ja etsimään netistä ratkaisua erääseen lapsen pulmaan, löytämättä sitä. Join teetäkin hunajan kera, mutta silti vielä yskittää. Kellokin on jo yli kolme. Pyllylleen meni tääkin yö. Selässä on lihas ollut jo muutaman päivän kumman tuntuinen, pelkään että siihen tulee taas se raivostuttava häiriö, joka tekee hulluksi sähköiskumaisilla vihlaisuillaan.

Kävin päivällä tytön kanssa poliklinikalla sitä jalkaa näyttämässä. En mennyt mukaan vastaanotolle tällä kertaa - oon siellä aiemmin ollu, mutta aattelin että se on taas samanlainen kuin ennen ("hyvin on parantunu, kuvissa ei näy mitään, ota särkylääkettä kipuun) ja aattelin että tekee hyvää tytölle käydä tilanteissa yksin, mutta turvassa. No, tällä kertaa kai kuvissa sitten olikin näkynyt jotain tai ainakin lääkäri oli puhunut ruston vaurioitumisesta, ja että ei voi mennä magneettikuvaan ruuvien kanssa eli ne otetaan pois. Mikä tietää taas uutta leikkausta. Ja kun en ollut mukana siellä vastaanotolla, en nyt tiedä onko päiväkirurginen vai pitääkö yöpyä siellä sairaalassa, mutta eiköhän se selvinne aikanaan.

Tyttö sai mukaansa sellasen kyselyn, joka piti täyttää ja lähettää sairaalaan, sitä leikkausta varten. Kysyttiin altistuuko tupakansavulle, polttaako itse tai käyttääkö huumeita tai alkoholia. En tiedä miten se liittyi asiaan. Kysyttiin kuka yöpyy lapsen kanssa, mutta kyseessähän oli lapsipotilaiden standardilomake luultavasti moneen eri tarkoitukseen, ja toisakseen tyttöhän on jo täyttänyt 16 joten ei varsinaisesti enää edes kuuluisi lasten puolelle. Kaipa ne siellä sen loppuun hoitaa, kun on siellä aloitettukin... kun vaan ei vielä täysi-ikäisenäkin ramppaisi tuon takia hoidossa.

Siksikin laitoin yksin vastaanotolle, kun nuopsyn hoitoneuvottelun yhteenvedossa, joka tuli kotiin, mainittiin että "äiti estää tytärtä kehittymästä kehityskaarensa mukaisesti" tjsp, sanamuotoa en tarkasti muista. Mietin sitten, että mitä minun olis pitäny tehdä toisin. Antaa tytön lintsata koulusta kun se ei mene bussiin kun ei uskalla? Fyysisesti ei saa käydä käsiksi että heittäis niska-perseotteella bussiin, ja henkisesti se ei vaan mene. Tottakai pitäs olla semmonen supervanhempi, joka osaa puhua tilanteen kuin tilanteen selväksi ja oikealle tolalle, mutta mistäs sellanen mun tilalle saatais? Tai kun lapsi lähtee Helsinkiin seikkailemaan jonkun jätkän kans, josta ei tiedetä nimeäkään, mutta tiedetään että se on erotettu koulusta ja asuu lastenhuoltolaitoksessa, niin meidän vain pitäisi hymistä täällä tyytyväisenä että jee, nyt lapsi kehittyy kehityskaarensa mukaisesti?

No oikeastihan meidän ongelmat on ihan käsittämättömän pieniä kun tietää, millaisia ongelmia joillakin nuorisonsa kanssa on mutta ei kai se silti ole syy jättää niitä tyystin huomiotta ja jäädä odottelemaan että ne kasvaisi.

Olinhan toki itse siinä keskustelussa mukana, mutta näen asian eri tavalla. Olen tavallaan joutunut vanhempaan lapseen verrattuna kannattelemaan tuota pelkäävää tyttöä enemmän, ja kun tiedän, mitä se tuskallinen ujous on, myös myötäelänyt ja koittanut monella lailla tsempata oman hyvinvointinikin kustannuksella. Nyt saan kuulla, että se, minkä olen luullut olevan lapsen tukena oloa, onkin sen kehityksen estämistä. Minä olenkin syyllinen kaikkeen, taas?

No, sain hieman vertaistukea yllättävältä taholta, että oli ollut pahempia ongelmia ja kun oli pyytänyt apua, oli vain sanottu että juopottelut ja kotoa karkailut kuuluu teini-ikäisen kehitykseen, että ei tarvi tehdä mitään. Se vain on jännä juttu, että kun poliisi korjaa sen juopuneen lapsen sitten kyliltä, tulee lastensuojeluilmoitus. Yhtäkkiä ei olekaan enää normaalia teini-ikää, vaan vanhemmat ei vain kykene huolehtimaan lapsestaan. Jätetään yksin nekin vanhemmat, joilla ei ole keinoja saada lastaan raiteilleen, vaikka haluaisivat. Meillä ei ainakaan vielä oo onneksi ollut alkoholin kanssa mitään sähläämisiä, ja johan vanhempi kolmen kuun päästä saa ihan laillisesti olla juovuksissa kylillä, jos haluaa. Ei taida haluta.

Helkkari, kello lähestyy jo neljää. Yskä ei tunnu ainakaan näin pystyasennossa, että sen puoleen vois ehkä mennä nukkuun, mutta jos mie sänkyyn mönkimällä ja köhinällä herätän miehen ja se ei saa sit enää unta... se nousee kuitenkin jo vajaan tunnin päästä. Ehkä odotan siihen asti. Yskäkin heti heräsi, kun sitä aloin kuulosteleen. Ja ihmettelen kyllä tän läppärin tekstinkäsittelyä... äsken se pienensi tekstin kun painoin vahingossa kai jotain väärää painiketta peukalontyvellä, ja nyt ei näy tabulaattori. Yllättävän ärsyttävää!