Uni

Aamulla oli ihan järkyttävän raskas olo kun heräsin, en meinannut edes tajuta missä olin. Oli niin jotenkin voimakastunnelmainen uni. Varmaan tuli siitä, ku eilen hieroja otti puheeksi talven ja Lapin ja selitti omista kotiseuduistaan liittaan laattaan kauheesti, omista syntymäpäivistään jolloin se oli ollu Lapissa ja blabla. Ei olis kiinnostanu. Sitten näin unta että olin (oltiin jnkn kanssa) ostanu kotitaloni takaisin. Makuuhuone oli ihan kiva, mutta keittiössä oli kamala siivo (niinku siellä yleensä oli mun lapsuudessakin) ja joku oli leikelly suodatinpusseista pitsimäisiä. Joku sanoi, että pitää ottaa pois se joulutähti pihalta, kun kaikki sitä ihmettelee. Menin kiskoon sitä pois, niin menikin palohälytys päälle ja tuli palokunta. Hirveen pitkä ja paksu uni, vaikka aikaa ei ollu ku ehkä 20 minuuttia edellisestä hereilläolosta.

Luin kirjaa ja join mukillisen lämmitettyä kahvia ja lähdin joogaan, väsymyksestä huolimatta. Koko reissulla sanoin vaan 2x huomenta ja 2x kiitos. Eiku joo, sanoinhan mie että onkose ees laillista, ku yks "mainosti" paikallista kuntosalia kertoen kokemuksistaan. Sai "palkinnoksi" salikäynnin tai -käyntejä, ja sitten joutui maksamaan niistä.

Ja sitten kotiin päästyä samantien nukkumaan. Tai kysyin koiralta, joka kattoa napitti mua lattialla, että "voinko mie mennä nukkumaan?" Koira katto mua sekunnin, tuhahti ja lähti vintin portaikkoon, sänkyä kohti. Otin sen lupana. Kaks tuntia unta kaaliin, aamiainen ja ulos, jossa koiria rupeskin paleleen vaikka pakkasta ei ollu kymmentäkään. Aurinkokin paistoi kauniisti. Mut ei kun ei. Sillä vajaan kilsan reissulla ehdin kyllä todeta, miten on ihmiset pöljiä. Jotku ainaki.

Olin pahalla päällä, kiroilin elottomille esineille, en jaksanu mitään ja potutti kun piti jaksaa kuitenkin. Jos ei muuta niin koirat ja ruoka. Aina ei jaksa olla onnellinen perheenäiti.

Sain illalla kyydin isolle kirjastolle, just kun loppui se Sacksin kirja. Olipa tosi tylsä loppua kohden, selitti vaan omista tuntemuksistaan, kun näkö huononi. Huomenna pitääkin kuulemma pysytellä kotosalla, jos mahdollista. Myräkän takia.

Aleksia

Luen parhaillaan Oliver Sacksin kirjaa "Kirjailija, joka kadotti kirjaimet", ja siinähän se on, isän kuvailema lukemisen häiriö. Kirjaimet muuttuu täysin vieraiksi symboleiksi ja kirjoituksesta ei saa mitään tolkkua. Syynä vaurio vasemman aivolohkon takaosassa, ja isän kohdalla tietysti tulee mieleen metastaasi, kun keuhkosyöpä niitä aivoihin ruukaa lähettää. Ja kun isän syöpää ei enää hoideta, hoidetaan vain niitä oireita, mitä se aiheuttaa. Eikä tutkita mihin se leviää.

Koitin googlettaa aleksiasta enemmän tietoa, mutta ei siitä suomenkielisiltä sivuilta ainakaan löydy oikein mitään. Sen verran, että mitä se tarkottaa. 

Toissapäivänä kuulin lehtopöllön huudon! Olin saunasta tulossa, puin äkkiä ja menin takaisin pihalle kuunteleen. Se on sitten ihana pöllö. Olin kuulevinani eilenkin, mutta taisi huutaa vain sen yhden kerran. Mies hääräs pihalla lumi-ynnämuissa töissä pitkään, olikin paljon lunta kun koko päivän satoi. Mie työnsin pariin otteeseen kriittiset paikat kolalla päivän aikana, mutta mies sitten lingolla hoiteli pihan siistiksi. Kyllähän sillä vaan tulee tarkkaa jälkeä. 

Kävin siellä hammaslääkärillä, onneksi ei hiottu enempää mutta sain kuusi sivua jumppaohjeita. Sehän on normaalia, että lääkärikäynnin tuloksena on jumppaohjeet, mutta että hammaslääkärikäynninkin :) ei muuta kuin leukajumppaa kehiin sitten. Tänään on taas hieroja, nyt pidän huolen että leuka ei kärsi. Eilen ahdisti omituisesti se hammaslääkäriin meno, en tajua miksi. Lähteminen kai. Tänään ahdistaa kun pitää etsiä parkkipaikka sieltä hierojan läheltä, ja on outoja maisemia ja siinä on semmonen tosi inhottava monimutkainen risteyskin, vihaan sitä kun en osaa ajaa siinä ja aina kierrän, jos vain suinkin on mahdollista. Nytkin oon kattonu kartasta valmiiksi A- ja B-suunnitelman. Eikä mua silleen haittaa pitempikään kävely, mutta hieronnan jälkeen ei tunnu hyvältä ajatukselta kävellä pakkasessa kovin pitkälle.

Keväthanget!

No oikeesti keväästä ei nyt voi vielä puhua, mutta ihana auringonpaiste ja pikkupakkanen, oli tosi kiva ulkoiluilma! Olisin vielä enemmänkin tallustellut, vaan ei riitä puhti kropassa.

 Tuli kuitenkin käveltyä ylimääräinen kaksi ja puoli kilometriä, kun löysin sellasen vilkkuvan valosysteemin maasta, ja jäljistä päättelin, että se on pudonnut mahdollisesti lastenvaunuista. Seurasin vaunujen jälkiä ja kun ne kääntyi pihaan, laitoin valohärvelin siihen roskiksen kannelle. Jos ei oo niiden, niin sit ei voi mitään. Jos on, niin sitten ihmettelevät.

 Siinäkin muinaiset portinpielet, joiden välistä on hevonen ja rattaat menny varmaan monesti. Ei mee enää. Sivumennen sanoen; tätä pohtiessani vierähti taas tovi vanhojen karttojen parissa :)

Latujakin olis vedetty. Millonkahan sais vedettyä vanhat voiteet suksien pohjasta ja uudet tilalle...

Vaihteeksi hyvää

Jännästi nää päivät on erilaisia. Eilen oli pieni autokeikka aamulla, ja piti herätä vaikka väsytti. Tosin ei ihan viideltä olis tarvinnu herätä, mutta nousin sillon kun nyt satuin hereillä olemaan. Kolme tuntia hereillä ja taas kolmeksi tunniksi nukkumaan. Brunssi ja lenkille ja sitten kohta jo hierojalle. Olikin ihan mahtavaa monen vuoden välin jälkeen! Hieroja oli vähän semmonen hipsuttelija, mutta ihan se hommansa osasi. Loppuviimeksi päähieronta, jota en olekaan saanu ikinä ennen.

Ainoo mikä ärsytti oli se, että se ensin kysy onko joku erityinen ongelma ja sitten kun koitin selittää, se pani sanoja mun suuhun. Ku selitin tuosta ikävästä selänkohdasta, se ei meinannu ymmärtää ku siihen ei päde ne normaalit selkävaivan kuvaukset. Ja sit mun leuka jäi jotenkin siihen pääreiän reunalle niin, että niskan möyhyttäminen heilutti leukaa, jonka toinen nivel on muutenki ollu kipee.

Miehän kävin sillon viime vuoden puolella hammaslääkärissä ajoittaisen säryn takia, hiottiin hieman purentaa ja sen jälkeen leuat on "lonksunu", tuntunu vinoilta ja vasen puoli ollu kipee. Odottelin, että se helpottas ku leuat tottus uuteen purentaan, mutta ei. Eilen sit oli koko illan puoli naamaa kipee hieronnan jälkeen, ja päätin että nyt soitan uuden ajan sinne hammashoitolaan. Onneksi sain eri lääkärille - ei siksi, että epäilisin aiemman lääkärin ammattitaitoa (vaikka se näyttääkin kliseeltä hajamielisestä professorista) vaan ehkä just siksi, kun harmittas mennä sanoon, että meni huonommaksi sun hionnasta. Sanoi se kyllä itsekin sillon, että hionnalla se paine siirtyy vaan toisille hampaille. Mutta nyt on kyllä lisäksi joku epätasapaino.

Tänään olikin taas hyvä päivä. Tai ainakin aamu. Sain nukkua ja heräsin hyvällä mielellä, vietin aamua kahvin, kirjan ja koirien kera... ja korvapuustin puolikaskin oli. Sitten lenkille raikkaaseen ilmaan, oli kaunista (ja sinistä ainakin tuon ylemmän kuvan mukaan) eikä ollu liian kylmä. Oikein piristävä ihana lenkki. Lukemisena on nyt Kristiina Hanhirovan kirja Timo Laukkion leukemiasta, ja olinpa taas onnellinen siitä, että asiat on oikeestaan hyvin mallillaan.

Kotiin kun pääsin, aamuhämärä oli jo hälvennyt ja tilalla oli jopa auringonpaistetta!

Vaikka eihän se tänne meille paista, kun täällä kolossa asutaan.

Kuopus menee työharjoittelusta suoraan poikakaverilleen ja esikoinen menee huomenna omaispäivän viettoon sinne, missä sen poikakaveri on armeijansa aloittanut maanantaina.

Villasukkia ja samettimaitoa

No nyt on parempi päivä. Eilen oli kyllä kauheaa, ei nukkuminenkaan auttanu. Koitin tehä lumitöitä lenkin jälkeen, ja ryydyin totaalisesti. Eli väsy oli ihan fyysistä. Olisin illemmalla tehny lisää, mutta mies kielsi kun ropas lumilinkoa, että tekee sitten sillä. Mutta eihän se lähteny käyntiin. Taas on tullu lisää, meen kohta tekeen ne ettei tarvi miehen marttyyroida illalla. Tänään onkin energiaa ihan erilailla! Kävin joogassa - se oli pitkästä aikaa tosi ihanaa - ja sen jälkeen kaupassa, oli vanhaksi meneviä maitoja alennuksessa, ostin kaks litraa ja piimäpurkin, kotona tein juuston tekeytymään ihan enstöikseni.

Samettista maitoa lämpiämässä

Sitten salaatin. Eilen (olikohan se eilen...) kun pohdiskelin niitä syömisiäni, niin kyllä mie salaattia syön sillon tällön, mutta paljolti se ruoka on leipää. En jaksa itelleni tehä muuta ku perhe tykkää syyä makaroonia ja sitä sitten on usein. No eilen oli riisiä, ja se ei sitten oikein kelvannutkaan. Paljon on sen ruokahommankin kanssa tullu mentyä siitä, missä aita on matalin, kun ei vain jaksa. Joskus esikoinen tekee ruuan, mutta harvoin, ja mieshän ei koskaan. Kuopus on vissiin kerran tehny. Nyt kun ollaan taas koko perhe kotosalla, niin pitää tehdäkin ruokaa rippunen enemmän.

Sukat sain tehtyä vuoden ensimmäiseen joogaan, ja kyllä ne olikin mukavat jalassa! Tässä ne esiintyy mun paksuissa ja kuopuksen ohuissa jaloissa:

Oon kyllä tykästyny tuohon kärjestä aloittamiseen, aina tahtoo olla sen kärkikavennuksen kanssa epäonnea. Tai siis epäosaamista. Toki noin tehdessä on sen kantapään aloituskohdan kanssa oma sumplaamisensa. 

Liidelissä oli halpoja tulppaaneja, ostin. Vähänhän ne on surkean näköisiä, maljakkokin vääränlainen. Iso kynttilä leviää poltettaessa tolleen hassusti vadiksi. Joku kaunis päivä reuna varmaan antaa periksi ja lörpähtää, ja sula aines valuu pöydälle ja lattialle...

Nyt lähden niitä lumitöitä tekeen. Puut on kauniita, mutta täytynee heikompien päältä vähän ravistella enimpiä lumia pois, ettei katkeile.

Huojuvia rappusia

Saako mennä takaisin nukkumaan? No saa tietenki, eläkeläinen eikä oo mitään tälle päivälle. Mitä nyt pyykätä vois ja koirat pitää lenkittää ja ruoka tehdä. Nukuin huonosti, jostain syystä mies kuorsas joka välissä ja sitä piti töniä. Sehän lopetti sen häiritsevän kuorsauksen enimmäkseen sillon, kun vaihtoi työpaikkaa reilu vuosi sitten, mutta jostain syystä nyt sitten korisi. Edellisyönä heräsin taas omaan korinaani. Olkapää- ja käsikipuja oon saanu vähennettyä kainalotyynyn avulla, ja aamupäänsäryt lähti kun vaihdoin päänalustyynyn. Tai ainaki väheni.

Torstaiksi sain itelleni sen hierojan ajan, kun viimein rohkaistuin soittamaan sille. Sen lisäksi, että vihaan soittamista, harmittaa soittaa jolleki hierojalle ku tietää, että se joutuu jättään senhetkisen asiakkaan oman onnensa nojaan ja vastaamaan puhelimeen mun takia.

Porukat lähti aamulla kaikki kerralla, mies töihin mennessään heitti tytöt junaseisakkeelle, toinen meni kouluun ja toinen työharjoitteluun lemmikkieläinkauppaan. Mie sain nukkua, paitsi että mies hätyytti mut ylös niiden lähtiessä, kun tiskikone oli päällä ja jätti tietsikankin auki mua varten, ja kahvinkeittimen päälle. En olis halunnu vielä nousta. Jotenkin uni nyt maittaa tavallistakin enemmän - sillon kun pystyy nukkumaan. Kyllä mie viime yönäkin enimmäkseen unen sain uudestaan, mutta se pätkäinen uni on aina huonolaatuista.

Ja näin unta työpaikastani, josta sentään olen lähtenyt jo viis - kuus vuotta sitten. Odotin siellä jonkun muun kanssa jotain, mitä ei ikinä tullu, ja sit viimein lähdin pois ja tapasin poislähtiessäni toimitusjohtajan. Aloin sille marmattaan, ja se lähti äkkiä karkuun, komealla mustankiiltävällä autolla. Sitä ennen unessa tein töitä navetassa, ja olin unohtanu juottaa vasikat ja työsuhde oli katkolla ja vaikka mitä surkeaa.

Mutta pääsin viimein kirjastoon!

Jumituin tosin psykologian ja lääketieteen puolelle, meni tunti siellä ja kolme kirjaa sain mukaani. Kotona on sängyn vieressä kesken ties kuinka monta kertaa lukemani Van Gulikin tuomari Dee-kirja ja puolivahingossa aloin lukeen myös kuopuksen lahjaksisaamaa Antti Tuiskun "Antti Tapani" -kirjaa. Sukatkin on kohta valmiit. Että ei tässä nyt ihan koko aikaa nukuttu ole.

Eilen oli raavittu jalkakäytävä hauskoille raidoille. Samannäköisille kuin luisteluhiihtoväylät. Jokohan pääsis kohta täälläkin hiihtämään, kun kelit näyttää ennusteessa tältä:

Joskus tuo naapurin setä on hiihdellyt omia latujaan tuohon tien toiselle puolelle, jos se nyt tekee niitä niin voisin joskus käydä siellä hiihtämässä. Kuntahan ei oo enää muutamaan vuoteen vetäny peltolatua tänne asti.

Voi jeeveli että voi ihmistä väsyttää. Kokeilen, auttaako siihen nukkuminen vai pitääkö lähteä katukaupasta piriä ostaan.

Valoa katsomassa Helsingissä

Aamut on vaikeita nykyään. Varsinkin kun aina on herätessä pää kipee ja moni muukin paikka. Eilenaamulla oli ihan oikein masennusta paikalla, ei yhtään olis haluttanu nousta mutta sängyssäkin oli niin vaikea olla. Nyhjäsin sit sohvalla ja rapsutin koiria. Uni maittoi taas, kun vähän aikaa oli ollu ns. ylhäällä, ja nukuin varmaan kaks tuntia.

Lupasin lähtee isännän kans Lux Helsinkiä kattomaan, jos päänsärky laantuu, ja lähdin vaikkei se ihan laantunukaan. Kyllä se kannatti, mieli oli parempi jo junassa - missä moni muukin oli matkalla samaan tapahtumaan. Ja olihan se omanlaisensa! Katuvalot oli sammuksissa valoteosten lähistöllä, ihmiset siellä pimeydessä vaelsi massoittain, kaikki samaan suuntaan. Siinä Finlandiatalon kohdalla jäin oikein katsomaan moista kansanvaellusta, harvoin näkee sellasta Helsingissä :) Joillakin koirilla oli valopantoja jotka loisti pimeydessä, yhdellä koiralla taisi olla oikeen jouluvalot kaulalla ja taluttimessa. Moni koira näytti kyllä siltä, että eivät nauttineet tapahtumasta...

Musiikkitalossa oli kuu, joka oli kyllä hieno, mutta ensinnäkin "ohjelma" oli aivan liian pitkä, ja suuri osa siitä oli semmosta, että tuo näyttötaulu oli enempi vähempi pienten valkoisten pisteiden täyttämä. Kuka semmosta jaksaa kattoa. Punainen se oli sillon, kun tultiin paikalle, mutta en hoksannu ottaa kuvaa just sillon ja liian kylmä tuli siellä tuulenvihurissa seistä oottamassa, että se tapahtuis uudelleen.

Oodikin siellä oli, tulipahan sekin nähtyä mutta ei sisällä käytyä, tietenkään, rynnittiin vaan valoteokselta toiselle. 

Finlandia-talon näytös oli ihan hieno äänineen päivineen, ja sitä pääsi kunnolla katsomaankin. Eikä ollu liian pitkä :)

Lyhtypuistossa oli inspiroivia lyhtyjä, tuli mieleen että roikan nokkaan vois itsekin rakentaa jonku hupsun lyhdyn ja laittaa pihalle. Laitan lyhdyistä enemmän kuvia tuonne "Kuveja ja muuta sälää"-sivulle. 

Tämä oli kyllä silti paras löytö! Ei kuulunut ohjelmaan, mutta oli ilmeisesti ihmisten iloksi laitettu museon luurangoillekin vaihtuvanväriset valot :)

Teoksista ehkä kiehtovin oli tämä: Large Pendulum Wave. Heilureita. 

Tämäkin oli ihan kiva, vaikka tietysti jonku Finlandia-talon jättiesityksen jälkeen varsin vaatimaton. Aidasta irtos lintuja, jotka lähti lentoon.

Violet, valonsyöjähirviö.

Kierroksen päätteeksi oli Shelter Seekers, Kansallismuseon seinään heijastettu teos äänimaailmoineen. Sinne oli hirveä ryysis, enkä ihmettele: porukka jäi siihen sisääntuloväylän tukkeeksi seisomaan, vaikka olis ollu tilaa levittäytyä teoksen eteen kattomaan sitä. Jonku olis pitäny olla siellä huutelemassa että siirtykää eteenpäin. 

Kolme viimeistä kuvaa on screenshotteja videolta, jos huono laatu hyppää silmille. Oli hyvä reissu se, ihan kiva että lähdettiin. Tultiin kotikulmille yhdeksän jälkeen, kaupassa oli paistopisteen tuotteet -60% ja ostin kaksi valtavaa korvapuustia. Ja kuopukselle banaania, se oli taas oksentanu kaikki syömiset. Sillä alkaa työharjoittelu maanantaina, saa nähdä onko työkunnossa vielä, jos ei saa ees syötyä...

On se hyvä, että ei oo tullu lähdettyä Kreikkaan aurinkolomalle! Siellä on talvi.