Huojuvia rappusia

Saako mennä takaisin nukkumaan? No saa tietenki, eläkeläinen eikä oo mitään tälle päivälle. Mitä nyt pyykätä vois ja koirat pitää lenkittää ja ruoka tehdä. Nukuin huonosti, jostain syystä mies kuorsas joka välissä ja sitä piti töniä. Sehän lopetti sen häiritsevän kuorsauksen enimmäkseen sillon, kun vaihtoi työpaikkaa reilu vuosi sitten, mutta jostain syystä nyt sitten korisi. Edellisyönä heräsin taas omaan korinaani. Olkapää- ja käsikipuja oon saanu vähennettyä kainalotyynyn avulla, ja aamupäänsäryt lähti kun vaihdoin päänalustyynyn. Tai ainaki väheni.

Torstaiksi sain itelleni sen hierojan ajan, kun viimein rohkaistuin soittamaan sille. Sen lisäksi, että vihaan soittamista, harmittaa soittaa jolleki hierojalle ku tietää, että se joutuu jättään senhetkisen asiakkaan oman onnensa nojaan ja vastaamaan puhelimeen mun takia.

Porukat lähti aamulla kaikki kerralla, mies töihin mennessään heitti tytöt junaseisakkeelle, toinen meni kouluun ja toinen työharjoitteluun lemmikkieläinkauppaan. Mie sain nukkua, paitsi että mies hätyytti mut ylös niiden lähtiessä, kun tiskikone oli päällä ja jätti tietsikankin auki mua varten, ja kahvinkeittimen päälle. En olis halunnu vielä nousta. Jotenkin uni nyt maittaa tavallistakin enemmän - sillon kun pystyy nukkumaan. Kyllä mie viime yönäkin enimmäkseen unen sain uudestaan, mutta se pätkäinen uni on aina huonolaatuista.

Ja näin unta työpaikastani, josta sentään olen lähtenyt jo viis - kuus vuotta sitten. Odotin siellä jonkun muun kanssa jotain, mitä ei ikinä tullu, ja sit viimein lähdin pois ja tapasin poislähtiessäni toimitusjohtajan. Aloin sille marmattaan, ja se lähti äkkiä karkuun, komealla mustankiiltävällä autolla. Sitä ennen unessa tein töitä navetassa, ja olin unohtanu juottaa vasikat ja työsuhde oli katkolla ja vaikka mitä surkeaa.

Mutta pääsin viimein kirjastoon!

Jumituin tosin psykologian ja lääketieteen puolelle, meni tunti siellä ja kolme kirjaa sain mukaani. Kotona on sängyn vieressä kesken ties kuinka monta kertaa lukemani Van Gulikin tuomari Dee-kirja ja puolivahingossa aloin lukeen myös kuopuksen lahjaksisaamaa Antti Tuiskun "Antti Tapani" -kirjaa. Sukatkin on kohta valmiit. Että ei tässä nyt ihan koko aikaa nukuttu ole.

Eilen oli raavittu jalkakäytävä hauskoille raidoille. Samannäköisille kuin luisteluhiihtoväylät. Jokohan pääsis kohta täälläkin hiihtämään, kun kelit näyttää ennusteessa tältä:

Joskus tuo naapurin setä on hiihdellyt omia latujaan tuohon tien toiselle puolelle, jos se nyt tekee niitä niin voisin joskus käydä siellä hiihtämässä. Kuntahan ei oo enää muutamaan vuoteen vetäny peltolatua tänne asti.

Voi jeeveli että voi ihmistä väsyttää. Kokeilen, auttaako siihen nukkuminen vai pitääkö lähteä katukaupasta piriä ostaan.