Vaihteeksi hyvää

Jännästi nää päivät on erilaisia. Eilen oli pieni autokeikka aamulla, ja piti herätä vaikka väsytti. Tosin ei ihan viideltä olis tarvinnu herätä, mutta nousin sillon kun nyt satuin hereillä olemaan. Kolme tuntia hereillä ja taas kolmeksi tunniksi nukkumaan. Brunssi ja lenkille ja sitten kohta jo hierojalle. Olikin ihan mahtavaa monen vuoden välin jälkeen! Hieroja oli vähän semmonen hipsuttelija, mutta ihan se hommansa osasi. Loppuviimeksi päähieronta, jota en olekaan saanu ikinä ennen.

Ainoo mikä ärsytti oli se, että se ensin kysy onko joku erityinen ongelma ja sitten kun koitin selittää, se pani sanoja mun suuhun. Ku selitin tuosta ikävästä selänkohdasta, se ei meinannu ymmärtää ku siihen ei päde ne normaalit selkävaivan kuvaukset. Ja sit mun leuka jäi jotenkin siihen pääreiän reunalle niin, että niskan möyhyttäminen heilutti leukaa, jonka toinen nivel on muutenki ollu kipee.

Miehän kävin sillon viime vuoden puolella hammaslääkärissä ajoittaisen säryn takia, hiottiin hieman purentaa ja sen jälkeen leuat on "lonksunu", tuntunu vinoilta ja vasen puoli ollu kipee. Odottelin, että se helpottas ku leuat tottus uuteen purentaan, mutta ei. Eilen sit oli koko illan puoli naamaa kipee hieronnan jälkeen, ja päätin että nyt soitan uuden ajan sinne hammashoitolaan. Onneksi sain eri lääkärille - ei siksi, että epäilisin aiemman lääkärin ammattitaitoa (vaikka se näyttääkin kliseeltä hajamielisestä professorista) vaan ehkä just siksi, kun harmittas mennä sanoon, että meni huonommaksi sun hionnasta. Sanoi se kyllä itsekin sillon, että hionnalla se paine siirtyy vaan toisille hampaille. Mutta nyt on kyllä lisäksi joku epätasapaino.

Tänään olikin taas hyvä päivä. Tai ainakin aamu. Sain nukkua ja heräsin hyvällä mielellä, vietin aamua kahvin, kirjan ja koirien kera... ja korvapuustin puolikaskin oli. Sitten lenkille raikkaaseen ilmaan, oli kaunista (ja sinistä ainakin tuon ylemmän kuvan mukaan) eikä ollu liian kylmä. Oikein piristävä ihana lenkki. Lukemisena on nyt Kristiina Hanhirovan kirja Timo Laukkion leukemiasta, ja olinpa taas onnellinen siitä, että asiat on oikeestaan hyvin mallillaan.

Kotiin kun pääsin, aamuhämärä oli jo hälvennyt ja tilalla oli jopa auringonpaistetta!

Vaikka eihän se tänne meille paista, kun täällä kolossa asutaan.

Kuopus menee työharjoittelusta suoraan poikakaverilleen ja esikoinen menee huomenna omaispäivän viettoon sinne, missä sen poikakaveri on armeijansa aloittanut maanantaina.