Tiutau tilhi, tillintallin tikka tanssii

Millonkohan sitä pitäs alkaa piristyä, jos hormoonilääkitys puree siihen väsymykseen? Viime yönä nukuin (no, välillä valveilla, välillä unessa, sängyssä nyt kuitenkin) pyöreesti 12 tuntia, ja vielä päikkärit vetäsin ku sade niin kivasti ropisi kattoon. Liikaa nukuin, ja siksi väsytti? No, otin kyllä migreenilääkkeenkin illalla, mutta aamulla oli taas pää kipee. Se tulee ja menee. Kipu.

Eilen ja tänään oon tehny pari kävelylenkkiä per päivä (yleensä vain yhden), eilen kävin pidemmällä iltakävelyllä koska oli tälle päivälle sadetta luvattu, enkä ollu varma pääsenkö lenkille koko päivänä. No tänään olin sitten jotenki ihan ahdistunu ja hermona, ku vettä roilotti ja olisin halunnu kävelylle. Mietin, että oonko oikeesti kehittänyt jonkinlaisen riippuvuuden. Olin heti paremmalla päällä kun pääsin sitten sateiden välissä tien päälle. Tänään iltakävelyllä säntäsi kaksi metsäpeuraa muutaman kymmenen metrin päästä edestä polun yli, koirat meni ihan  suunniltaan. Kylmähän siellä on. Kun vertaa parin vuoden takaiseen toukokuuhun, jolloin oli jopa kolmenkymmenen asteen lämpötiloja päivällä, ja nyt viis... hyrr.

Tähän lähistölle lienee varis rakentanu pesän, kun se on alkanu käydä mejän linnunruokapaikalla. Oon vieny sinne leivänpaloja, ja se melko heti sen jälkeen käy keräilemässä ne. Eikä edes pelkää, vaikka olis ihmisiä muutaman metrin päässä - mietin onko se joku cityvaris, kun kyllä nää maalaisvarikset lähtee karkuun kauempaa. Eikä tartte ku kattoa niitä niin ne häipyy.

Just luin vähän aikaa sitten taas jutun, missä ruokittu varis on tuonu vastalahjoja, muunmuassa perheen äidin kadottaman kameranlinssin (en kyllä käsitä miten kamerasta voi linssin hukata, ehkä en vaan osannu englanninkielisestä jutusta kääntää oikein) ja innolla odotan, toisko tuo varis mulle jotain :) mejän tontilta ku niitä 70-luvun pullonkorkkeja ja lasinsirpaleita löytyy, ja ruuveja ja muttereita sun muuta, mitä kuulemma on lahjoiksi saatu. Siinä mun lukemassa jutussa oli näytetty niitä, joukossa oli ainakin yksi korvakorukin.

Tämä on jonain aamuna, kun oli pakkasta ja ruohikossa kimalsi jääkiteet. Kevät se vaan etenee kylmästä huolimatta.

Komiat keisarinpikarililjat bongasin tänään isommalta kylältä. Vähän ehkä neki oli kylmästä kärsiny, mutta hienoja oli, oon jotenki luullu niitäki pienemmiksi. Jotain tuonnäkösen kukan sipuleitahan mie tuohon mejän pihalleki syksyllä istuttelin.

Keltavuokko melkein kukkii.

Loppukevennykseksi koirat. Ne on tuon näkösiä ku ne oottaa multa jotain, mistä mulla ei aina oo mitään hajua. Luultavasti syötävää. Tilanne tais olla semmonen, että oltiin just tultu lenkiltä ja istahdin pöydän ääreen juomaan kahvia. Huomatkaa; olen saanu joulupöytäliinan vaihdettua kesäisempään :)

Niin ja esikoinen on saanu kesätyöpaikan ja stipendin ♥

Voi mahoton

Unelle on käyny jotain. Ehkä tarttisin jonku unikoulun? Tänä aamunakin heräsin ennen viittä siihen, kun koira kaiveli itselleen pesää miehen peittoon (mies oli jo noussut) ja sitten en saanut enää unta. Ennen kuutta tulin jo takaisin aamukävelyltä, sain merkata hernekertun lintulistaani, kunhan olin ensin varmistanut netistä, että se oli oikeasti sen ääni. Ulkonäöstähän mie en sitä olis tuntenu, vaikka olisin kunnolla nähnytkin.

Ihmisiä ei ollut yhtään liikkeellä, mutta autoja kyllä. Taas kaipasin vähempiautoista asuinseutua... mutta se kyllä tarkoittais myös vähemmän kulttuurin parissa eläviä lintuja (no naakkoja en kaipaiskaan) ja enemmän hyttysiä.

Miehellä oli monta musiikkitapahtumalippua, joista se nyt saa rahat takaisin kun jutut on peruttu, ja muutenkin säästää rahaa kun se lipun hinta ei koskaan ole se ainoa rahanmeno. Mie murehdin sitä, kun Reposaareen menoon oli niin monta viikkoa, niin se ykskaks hommas pitkän viikonlopun alkukesästäkin sinne samaan paikkaan. Mejän vakimökkiin. Pääsen meren rannalle! ♥♥ Sitäpaitsi molemmat tyttäret on myös ilmaisseet halukkuutensa tulla samalle lomalle! ♥♥

Lunta on vieläkin maassa, ja pakkasta oli. Varjoliljat ja monet muutkin kasvit näyttää aika kärsineeltä. Saapa nähä miten niiden käy. Toissapäivänä sen lumimyräkän jälkeen näin pyörätiellä kuolleita linnunpoikasia ainakin viisi. Yritin katsoa onko joku pesä pudonnu mutta en nähny mitään. Puita siinä vieressä oli, mutta ne ei näyttäny pesäpuilta ollenkaan. Suretti ihan kamalasti. Kävi mielessä semmonenkin mahollisuus, että joku lintu tehny pesän pyörän koriin ja ihminen lähteny pyöräileen huomaamatta niitä. Ja sit ne on pudonnu matkalle. Emme saane koskaan tietää tarinaa.

Niin kylmä ollu, että koirillekin on pitäny pukee taas villapaidat ulkoilureissuille.

Perhosia ja lunta

Oli hieno äitienpäivä, lämmin ja aurinkoinen. Lapset oli omilla teillään joten mie lähin miehen kanssa käymään anoppilassa, siinä pihalla vaan rupateltiin. Mie sain anopilta lavankauluksen ja sellasen paksua mustaa muovia olevan lieriön, johon voi tehä istutuksen. Siihen vaan on maalattu keltaisia kukkia, pitää jotenkin saada ne piiloon ku en kestä katella niitä. Betonisen kaivonrenkaan olisin siihen halunnu, mutta kyllä tuokin käy.

Anoppi keitti kahvit, ja siitä istuksiessamme huomasin kehän auringon ympärillä. 22° rengas on yleisin halo, joka syntyy kun valo kulkee kuusikulmaisten jääkiteiden läpi.

 

Apike sano heti että se tietää lumisadetta. No, tänään kello kymmenen näytti tältä:

Olihan sitä ennusteltukin, mutta siinä hetkessä, lämpimässä auringonpaisteessa se tuntui niin epätodelliselta ja masentavaltakin ajatukselta...

Sitruunaperhosetkin siinä kisaili ja kävivät välillä hakemassa esikoista välipalaa. 

Viikonloppuna tein itelleni itteni mieleisen pienen kakun. Mieskään ei sitä huolinu mutta kuopukselle sain sunnuntai-iltana kaupattua palasen. 

Oli just hyvää. Paljon kermavaahtoa, sisällä mansikkahilloa ja banaania. Sisko on kertonu, että meillä kotona ostettiin täytekakkua varten aina vain se yksi purkki kermaa, ja sitä oli vaikea saada riittämään kakun päälle... kyllä mieki oon sitä mieltä, että kermakakussa pitää olla kunnolla kermaa. Ei tuossakaan ole kuin yksi purkki, mutta onkin vain kolmen munan kakku. Vehnätön. Komiasti nousi uunissa vaikka olikin riisi- ja kaurajauhoista.

Aamulla koira herätti kuuden jälkeen, sillä oli vissiin maha kipee ja se oli levoton. Kova kurina kuului. Annoin sille kermaviilin seassa maitohappobakteereita ja mahavaivatabletin, ja nyt ei enää maha kurise. Mentiin reiluksi tunniksi vielä nukkumaankin. Oli mukavaa kun sade ropisi kattoon, mutta herätessä ei ropissut, ja luulin sateen tauonneen. Mikä oli siis turha kuvitelma, lumeksi oli vain muuttunu. Tässä koneella istuessa on tullu niin paljon lisää, että näyttää ihan talvelta. Hyi. Lumikaan ei ymmärrä enää sataa sillon ku sen aika on. Mutta kyllä se sitten varmaan äkkiä sulaa.

Yä

Eilen oli migreenilääkkeen jälkeen verenpaineet 164/106, tänään hain pillerit apteekista ja huomenna alan popsia niitä.

Kauhea nälkä on, yö on eikä nukuta yhtään - valvoin viime yönä taas ja lopulta nousin ylös ennen neljää, keittelin siinä kahvit isännälle valmiiksi (sen aamurutiinit meni ihan sekasin siitä) ja kävin kuuntelemassa ulkona lintukonserttia. Sitten väkisin uudelleen nukkumaan, ettei tarttis taas päikkäreitä vetää ja valvoa ensyötäki.

Mutta kun ei nukuta! Ja kello on noin paljon! Hyvän lenkinkin tein (vaikka jalat oli taas voimattomat ja painoi tonnin kappale) ja pihalla haravoin sammalta ja kitkin nokkosia että raitista ilmaakin on saatu. Ei tästä nyt tule mitään. Koira tuijottaa minua ja pitää ihme ääniä, kun koittaa sanoa että pitäs mennä nukkumaan.

Yritän inspiroida itseäni tällasella (ilmaisella) (kai) yökuvalla, jossa kuun sisällä on tähtiä ja pilviä.

Hiiriä ja ihmisiä

No kas, lääkäri ei ollu soittonsa kans edes kovin paljon yli kahta vuorokautta myöhässä. Mutta saan kokeilla hormoonihoitoa. Se on sitten taas vähän niinku eepillereitä söis, joka päivä pittää syyä ja eri päivinä erivärisiä. Mutta jos se tehoaa ja vointi paranee, niin syön vaikka pieniä kiviä.

Huonossa muistissa on se kiva puoli, että iloisesti yllättyy kukkasista, joiden olemassaoloa ei muistanut. Kuka sitä nyt joka kukan paikkaa muistais...

Lämpimiä päiviä ollu, mettäkävelyistä nautiskellu joka päivä. Huhtikuussa ei tullu yhtäkään lenkitöntä päivää - pieniä matkoja, mutta säännöllisesti.

Tuomikin kohta kukkelehtii. Vois vaikka maljakkoon hakee oksan tai pari. 

Polkuja. Polut on kivoja. Varsinkin sillon, kun ei tule ihmisiä vastaan. Toissapäivänä, kun kävin kävelyllä vähän normaalia myöhemmin (kun olin turhaan odotellu lääkärin soittoa) niin ekan kolmensadan metrin matkalla nähtiin jo 10 ihmistä! Sen verran yleensä lenkillä näkee viikossa. Toinen mokoma tuli nähtyä loppulenkin aikana, mutta siinä saattoi olla samojakin joukossa. Ei oo täällä niin paljoo näitä ulkoilureittejä, etteikö törmäilis useamminkin samoihin ihmisiin, jotka kenties kiertää eri suuntaan samaa ympyrää.

Tällasen möhköpuun löysin. Tekis mieli hakee se itelle. Ei sillä, että tekisin tuollaisella mitään, mutta onhan se hieno. Erikoinen.

Poseerauskuva kesäpaidoissa. Vähän kova ja kylmä tuuli oli, vaikka muuten oli kesäisehkö päivä, niin laitoin tuollaset kevyet virkatut paidat vain. Itellä oli onneksi pusakan taskussa korvaläpät; avoimella pelto-osuudella ne tuli tarpeeseen.

Piti tänään mennä ostaan tytölle langaton hiiri, mutta ei sit tarvinnukaan kun se ostaakin ite ja mie vaan maksan sitten sille. Pudotin sen nimittäin lattialle, ja se hajos niin moneen palaseen, etten tienny hiiressä niin monta palaa olevankaan! Ainakin seittemän irto-osaa. Tytöllä on semmonen häiritsevä tapa lyödä hiirellä pöytää PAM! aina vähän väliä. Jotain niitä sen pakko-oireita. Luultavasti se hakkaaminen oli löysyttäny osia niin, että kun se kopsahti lattiaan ni se räjähti kappaleiksi.

Joku aika sitten näin unta, että olin ostamassa niitä matkalippuja isän luo, ja viime tai toissayönä nukuin isän kanssa samassa sairaalasängyssä. En ymmärrä miten me siihen edes mahduttiin, nehän on niin kapeita...

Terve!

Mun labratulokset tuli omakantaan, suurin osa on ihan viitearvoissa, mutta munuaiset ei toimi hyvin. Ja ensimmäinen oire vajaatoiminnassa kuulemma on epämääräinen väsymys. Löytyiköhän sille tällä kertaa sitten syykin? Tosin mullahan on tosi tosi lievä vasta, jos ylipäänsä on. Se myös nostaa verenpainetta. No, huomenna pitäs lääkärin soittaa. Tein jo aamuverenpaineista keskiarvon, se on 135/89 muistaakseni, eli systolinen on ylärajalla ja diastolinen monta pykälää ylärajan yli.

Aamulla olis taas niin nukuttanut, mutta ei voinut nukkua lonkka- ja olkapääkivun takia. No onneksi ei ole pääkipu, siitäkin sai taas pari päivää kärsiä. Kaveri halus nähä mun verikokeiden tulokset, se vertas niitä omiinsa ja sanoi, että kyllä olet terve ihminen! Pitäs olla ilonen että on vielä terve. Siitä huolimatta että on merkittävä lihavuuskin. Olenhan mie, mutta aina sitä vaan hävettävästi käpertyy niihin omiin pikkuvaivoihinsa - luulen, että osasyy on se mun taipumus hypokondriaan. Niin kauan kuin ei tiedä, mitä kropassa tapahtuu, niin sitä pelkää että siinä on jotain vialla. Ja osasyy on nää mun pienet ympyrät. Ja toisaalta kyllähän mie saan omaan päiväkirjablogiini valittaa vaikka rakosta kantapäässä.

Kyllä mie kovasti silti mietin tuntemiani oikeasti sairaita ihmisiä, ahdistuilen niiden puolesta ja toivon hartaasti paranemista. Ja pähkäilen, miten maailmassa onkin kaikkea kummallista sairautta.

Maalasin kuluneen postilaatikon kannen. Olin suunnitellut sitä kauan, mutta aina tuuli liikaa, oli sadetta tulossa tai liian kylmää. Nyt otin sen maalitölkin ja kävin suihkauttamassa, ja vasta sitten tajusin että posti on vielä tulematta. Ja eiköhän se just kohta tullutkin, riensin hätiin mutta kansi olikin jo kuivunut. Onneksi. Vähän taas hävetti. Mie se olen hyvä ainakin ittiäni häpiämään.

Pihalla pitäs muutakin kaikkee touhuta, mutta mie en vaan saa ryhdyttyä millekään. Jonku pikkujutun sillon tällön hoidan. Nyt on kyllä hartiakin niin jumissa, että jos mie tällä alan jotain kuokkimaan niin kohta on taas päänsärky ja migreeni ja yläkroppa tyyten jumissa. Tai sitten se vertyis ja voisin hyvin lopun ikäni.

Kirjosieppo ja leppälintu on tulleet!

Kuva ilmainen netistä

Kun kirppu puree sinua, niin muista silloin minua

Toistaiseksi ihanat aurinkoiset aamut on poissa, vaikka ennusteisiin ei juuri olekaan luottamista mitä tulee pilvipeitteen paksuuteen. Perjantaina käytiin parilla järvellä, mies kuvaili droonilla ja mie kiikaroin mahdollisia lintuja. Vesillä näkyi oikeastaan vain kyhmyjoutsen, äänistä bongailin sitten muitakin, tälle vuodelle uusia lajeja. Kova kylmä tuuli kävi, eikä aurinkokaan jaksanut paljoa paistaa.

Eilen aamupäivälenkillä houkuttelin miestä lähtemään taas jonnekin veden äärelle, ja onnistuin ehdottamaan sellasta paikkaa, jota se ei ole vielä ilmasta kuvannut, ja niin lähdettiin. Oli vähän kauempana, mutta niiiin ihana paikka!

 Esikoinen jäi kotiin, joten jätin koiratkin, olihan ne kuitenkin jo lenkitetty ja nämä kuvausreissut tahtoo olla niitä, joilla seisoskellaan ja sitä ei toinen koira jaksa. Senkin takia sain nauttia oikein täysin siemauksin kauniista näkymistä.

 Jonkin verran oli muitakin kulkijoita, mutta aika vähän niitä oli siihen parkkipaikoilla näkyneeseen automäärään nähden. Lyötiin miehen kanssa vetoa - tai oikeastaan mie vain löin yksinäni vetoa - väitin, että ei oo viittätoistakaan autoa, ja lupasin tarjota pizzan jos on enemmän. No, niitä oli varmaan tuplasti enemmän...

Aika kovaa tuuli tuollakin ajoittain, mutta ilmakuvat saatiin. Olisin halunnut kiertää koko lammen ympäri, kun en oo koskaan sitä tehny, mutta mies ei ollut innostunut ja kävely jäi sitten kolmeen kilometriin. Silti siinäkin ajassa sai tankattua luonnon kauneutta, oli helppokulkuinen polku (vähän märkä ajoittain) ja aurinkoa ja vettä ja kaksi kuikkaakin. Harmaalokkeja paljon. Suokukka ja -pursu nupulla. Oli muuten mustikkakin, vähän lähempänä kotia kylläkin.

Tuon kuvan ottamisen jälkeen taas harmittelin, kun ei oo semmosta kameraa, millä sais kunnolla tarkennettua ja etenkin otettua makrokuvia. Se irrallinen makrolinssi on ihan kiva, mutta siinä ei voi itse oikein määritellä sitä, miltä etäisyydeltä ottaa kuvaa. Ei voi zoomailla, niinku pokkarikameralla. Onhan niitä puhelimia, joissa kamerassa on enemmän mahdollisuuksia, mutta minusta on aika älytöntä ostaa kallista puhelinta, jos haluaa vaan ottaa kuvia.

30 vuotta sitten ajatus, että puhelimella otettais valokuvia, oli yhtä utopistinen kuin nyt on vaikka se, että silitysraudalla vois soittaa kaverille.

Migreeni tuli eilisen reissun jälkeen, en ees pizzaani voinu syödä (tokihan ostin itelleni ja esikoiselle myös) ku päähän sattu ja oli huono olo. Illalla vähän helpottui ja yöllä oli poissa, mutta tulee näköjään taas uudelleen. Yöllä olin hereillä siksi, kun jalassa kutisi taas kamalasti. Parinakin yönä tässä viime aikoina on ollu samaa. Kyyläsin peittoa ja lakanaa lampun valossa, mutta en nähny mitään enkä ketään. Googlettelin sitten lintukirppua, ja oireet täsmää siihen. Keväisin oon ennenkin näitä kutisevia puremia saanut. "Kirpun purema alkaa usein kutista vasta viiveellä. Ihminen havahtuu raapimaan puremia yöllä ja luulee, että sängyssäkin on kirppuja, vaikka puremat ovat tulleet jo päivällä puutarhassa."  Oonhan mie läpsytelly aamutossuissa pihalla, eilen just kävin ihailemassa esikoisen tekemää suururakkaa kun se teki itelleen auringonkukkapenkkiä. Mullankuokkimisjutut niitä lintukirppuja juuri ajaa liikkeelle. Voinen siis unohtaa taas ne ludepelkoni. Luteita jos pesiytyy meille, niin niistä ei kyllä ikinä pääse eroon kun tuolla on niille miljoona piilopaikkaa.

Meillä on tänään ruuaksi tortilloja nyhtöpossun kera, vävy tulee syömään myös. Ei löytynyt kaupasta uunilihaa eikä suolalapaa! Ostin siis kilon kasslerköntsän, saa nähdä tuleeko siitä minkäänlaista nyhtöjuttua. Menen nyhtämään.