Hiiriä ja ihmisiä

No kas, lääkäri ei ollu soittonsa kans edes kovin paljon yli kahta vuorokautta myöhässä. Mutta saan kokeilla hormoonihoitoa. Se on sitten taas vähän niinku eepillereitä söis, joka päivä pittää syyä ja eri päivinä erivärisiä. Mutta jos se tehoaa ja vointi paranee, niin syön vaikka pieniä kiviä.

Huonossa muistissa on se kiva puoli, että iloisesti yllättyy kukkasista, joiden olemassaoloa ei muistanut. Kuka sitä nyt joka kukan paikkaa muistais...

Lämpimiä päiviä ollu, mettäkävelyistä nautiskellu joka päivä. Huhtikuussa ei tullu yhtäkään lenkitöntä päivää - pieniä matkoja, mutta säännöllisesti.

Tuomikin kohta kukkelehtii. Vois vaikka maljakkoon hakee oksan tai pari. 

Polkuja. Polut on kivoja. Varsinkin sillon, kun ei tule ihmisiä vastaan. Toissapäivänä, kun kävin kävelyllä vähän normaalia myöhemmin (kun olin turhaan odotellu lääkärin soittoa) niin ekan kolmensadan metrin matkalla nähtiin jo 10 ihmistä! Sen verran yleensä lenkillä näkee viikossa. Toinen mokoma tuli nähtyä loppulenkin aikana, mutta siinä saattoi olla samojakin joukossa. Ei oo täällä niin paljoo näitä ulkoilureittejä, etteikö törmäilis useamminkin samoihin ihmisiin, jotka kenties kiertää eri suuntaan samaa ympyrää.

Tällasen möhköpuun löysin. Tekis mieli hakee se itelle. Ei sillä, että tekisin tuollaisella mitään, mutta onhan se hieno. Erikoinen.

Poseerauskuva kesäpaidoissa. Vähän kova ja kylmä tuuli oli, vaikka muuten oli kesäisehkö päivä, niin laitoin tuollaset kevyet virkatut paidat vain. Itellä oli onneksi pusakan taskussa korvaläpät; avoimella pelto-osuudella ne tuli tarpeeseen.

Piti tänään mennä ostaan tytölle langaton hiiri, mutta ei sit tarvinnukaan kun se ostaakin ite ja mie vaan maksan sitten sille. Pudotin sen nimittäin lattialle, ja se hajos niin moneen palaseen, etten tienny hiiressä niin monta palaa olevankaan! Ainakin seittemän irto-osaa. Tytöllä on semmonen häiritsevä tapa lyödä hiirellä pöytää PAM! aina vähän väliä. Jotain niitä sen pakko-oireita. Luultavasti se hakkaaminen oli löysyttäny osia niin, että kun se kopsahti lattiaan ni se räjähti kappaleiksi.

Joku aika sitten näin unta, että olin ostamassa niitä matkalippuja isän luo, ja viime tai toissayönä nukuin isän kanssa samassa sairaalasängyssä. En ymmärrä miten me siihen edes mahduttiin, nehän on niin kapeita...