Kun kirppu puree sinua, niin muista silloin minua

Toistaiseksi ihanat aurinkoiset aamut on poissa, vaikka ennusteisiin ei juuri olekaan luottamista mitä tulee pilvipeitteen paksuuteen. Perjantaina käytiin parilla järvellä, mies kuvaili droonilla ja mie kiikaroin mahdollisia lintuja. Vesillä näkyi oikeastaan vain kyhmyjoutsen, äänistä bongailin sitten muitakin, tälle vuodelle uusia lajeja. Kova kylmä tuuli kävi, eikä aurinkokaan jaksanut paljoa paistaa.

Eilen aamupäivälenkillä houkuttelin miestä lähtemään taas jonnekin veden äärelle, ja onnistuin ehdottamaan sellasta paikkaa, jota se ei ole vielä ilmasta kuvannut, ja niin lähdettiin. Oli vähän kauempana, mutta niiiin ihana paikka!

 Esikoinen jäi kotiin, joten jätin koiratkin, olihan ne kuitenkin jo lenkitetty ja nämä kuvausreissut tahtoo olla niitä, joilla seisoskellaan ja sitä ei toinen koira jaksa. Senkin takia sain nauttia oikein täysin siemauksin kauniista näkymistä.

 Jonkin verran oli muitakin kulkijoita, mutta aika vähän niitä oli siihen parkkipaikoilla näkyneeseen automäärään nähden. Lyötiin miehen kanssa vetoa - tai oikeastaan mie vain löin yksinäni vetoa - väitin, että ei oo viittätoistakaan autoa, ja lupasin tarjota pizzan jos on enemmän. No, niitä oli varmaan tuplasti enemmän...

Aika kovaa tuuli tuollakin ajoittain, mutta ilmakuvat saatiin. Olisin halunnut kiertää koko lammen ympäri, kun en oo koskaan sitä tehny, mutta mies ei ollut innostunut ja kävely jäi sitten kolmeen kilometriin. Silti siinäkin ajassa sai tankattua luonnon kauneutta, oli helppokulkuinen polku (vähän märkä ajoittain) ja aurinkoa ja vettä ja kaksi kuikkaakin. Harmaalokkeja paljon. Suokukka ja -pursu nupulla. Oli muuten mustikkakin, vähän lähempänä kotia kylläkin.

Tuon kuvan ottamisen jälkeen taas harmittelin, kun ei oo semmosta kameraa, millä sais kunnolla tarkennettua ja etenkin otettua makrokuvia. Se irrallinen makrolinssi on ihan kiva, mutta siinä ei voi itse oikein määritellä sitä, miltä etäisyydeltä ottaa kuvaa. Ei voi zoomailla, niinku pokkarikameralla. Onhan niitä puhelimia, joissa kamerassa on enemmän mahdollisuuksia, mutta minusta on aika älytöntä ostaa kallista puhelinta, jos haluaa vaan ottaa kuvia.

30 vuotta sitten ajatus, että puhelimella otettais valokuvia, oli yhtä utopistinen kuin nyt on vaikka se, että silitysraudalla vois soittaa kaverille.

Migreeni tuli eilisen reissun jälkeen, en ees pizzaani voinu syödä (tokihan ostin itelleni ja esikoiselle myös) ku päähän sattu ja oli huono olo. Illalla vähän helpottui ja yöllä oli poissa, mutta tulee näköjään taas uudelleen. Yöllä olin hereillä siksi, kun jalassa kutisi taas kamalasti. Parinakin yönä tässä viime aikoina on ollu samaa. Kyyläsin peittoa ja lakanaa lampun valossa, mutta en nähny mitään enkä ketään. Googlettelin sitten lintukirppua, ja oireet täsmää siihen. Keväisin oon ennenkin näitä kutisevia puremia saanut. "Kirpun purema alkaa usein kutista vasta viiveellä. Ihminen havahtuu raapimaan puremia yöllä ja luulee, että sängyssäkin on kirppuja, vaikka puremat ovat tulleet jo päivällä puutarhassa."  Oonhan mie läpsytelly aamutossuissa pihalla, eilen just kävin ihailemassa esikoisen tekemää suururakkaa kun se teki itelleen auringonkukkapenkkiä. Mullankuokkimisjutut niitä lintukirppuja juuri ajaa liikkeelle. Voinen siis unohtaa taas ne ludepelkoni. Luteita jos pesiytyy meille, niin niistä ei kyllä ikinä pääse eroon kun tuolla on niille miljoona piilopaikkaa.

Meillä on tänään ruuaksi tortilloja nyhtöpossun kera, vävy tulee syömään myös. Ei löytynyt kaupasta uunilihaa eikä suolalapaa! Ostin siis kilon kasslerköntsän, saa nähdä tuleeko siitä minkäänlaista nyhtöjuttua. Menen nyhtämään.