Pöly ei laskeudu

 Uih, näin unta että mulla oli korona! Oli tosi huono, kuumeinen ja voimaton olo. Diagnoosin teki mun entinen työpaikkalääkäri, ja sanoi, että et voi enää käydä vessassa omin päin. Sit mua lähdettiin viemään jonnekin osastolle, käveltiin käytäviä pitkin, sitten käveltiin jo ulkona, enkä olis jaksanu. En muista mihin mie sitten päädyin. 

Ehkä unen aiheutti se, kun oon miettiny niihin ylppäreihin osallistumista. Mutta mies aikoo mennä edellisenä iltana kuvaamaan keikan, joka on tanssilavalla jossa ihmiset tunkeilee, joten jos se on tullakseen, niin sehän tulee todennäköisemmin sieltä. Kauhuskenariossani mies saa tartunnan, jonka sit levittää koko ylioppilasjuhlaväkeen...

Nukkuminen oli ehkä vähän huonoa, kun ilmassa oli paljon pölyä. Naamaa särki herätessä. Oltiin miehen kans setvitty tavaroita siellä päivän aikana, ja vaikka imuri olikin enimmät pölyt syöny ja ilmanpuhdistaja oli toiminnassa jonkin aikaa ennen nukkumaanmenoa, niin oli sitä pölyä vielä. 

Aivan hirveä määrä roskaa tullu. Tai eihän se kaikki roskaa ole, mutta asioita mitä me ei tarvita. Voishan noita lahjoitellakin, mutta en tiedä minne. Esimerkiksi siistejä pehmoleluja. Paljon siistimpiä mitä monesti kirppiksillä näkee. 

Yhtenä päivänä olin pakannu tyttärelle tavaraa, mitä se halus täältä, ja siellä oli myös siemeniä ja pähkinöitä. Koirat, jotka ei juuri tuhoja tee eikä varmaankaan välitä syödä siemeniä, oli repineet jostain syystä ne pitkin lattiaa. No, linnut ja oravat sai syötävää, kun lakaisin nuo ja kippasin ulos. Ei ne ensin herättäneet mielenkiintoa, mutta nyt kun satoi kovasti, hupeni siemenpino nopeasti. 

Entinen pitäjän päätie, oli käytössä vielä 60-luvulla ja nyttemmin kevyen liikenteen oikotienä. Tai ainakin sitä kulkien välttää osan ison tien kamaluudesta.

20 vuotta oon katellu tätä riistatunnelia ja haaveillu siitä kävelemisestä. Tai luulin sitä riistatunneliksi, mutta sehän on ihan ihmistenkin käyttämä. Itse asiassa siinäkin on menny tie ennen tuota päälle tehtyä isoa tietä. Olen tutkinut taas vanhoja karttoja :) Toiselta puolelta löysin jopa ennenmainitun päätien jäänteitä, kun on risteyksen muotoa muuteltu tienrakennuksen ohessa. 

Jollain oli katkennu ruusukimpusta yksi ruusu kaupan kassan jälkeen. Poimin talteen ja laitoin veteen. Se on ihan kivan näkönen noin. 

Dementiapäiväkirjat, osa ... en muista mones.

 Tänään tuli ihan oikea muistisairaustapahtuma. Otin aamulla sulamaan puoli kiloa lähituotettua naudan jauhelihaa, että teen iltapäivällä soosin pottujen kaveriksi. Laitoin lautaselle siltä varalta, että muovipussi vähän falskaa, ettei valu sulamisvedet pitkin poikin. 

Olin ajatellut, että laitan huoneenlämpöön sulamaan, kun kuitenkin muutaman tunnin sisään olis tarkoitus se valmistaa. Jossain vaiheessa kattelin, että jaa, en olekaan jättäny sitä näkösälle, laitoin sit varmaan jääkaappiin. Sit ku aloin ruuanlaittopuuhiin, ei löytynykään lihaa jääkaapista. Ei pöydiltä. Katsoin olohuoneestakin. Varmuuden vuoksi katsoin astiakaappiinkin, mistä olin lautasen ottanut, etten nyt ollut laittanut sitä takaisin pinoon lihan kans. Ei. Entä pakastin - jos olenkin epähuomiossa laittanut lihan takaisin sinne, lautasineen päivineen. En ollu. 

Seisoin sit vaan aikani siinä epäuskoisena, että enhän mie nyt hitto vieköön voi hukata puolta kiloa lähituotettua naudan jauhelihaa omassa keittössäni! Sit tuli hämärä muistikuva, että lämmitin aamulla kahvia mikrossa, olisinko... ja siellä se liha nökötti nätisti lautasellaan. Mikrossa oli kylmä :)

Toki unohtelen asioita, mutta tää oli nyt jotain uutta. 

Keräsin siemeniä pihalta ja lenkin varrelta. Keräsin mm. keltamon siemeniä, ja hämmästyksekseni se pursusi oranssinkeltaista maitiaisnestettä sormille. Tosi vahvan väristä! Mietin, onko sitä käytetty joskus lankojen tai kankaan värjäykseen. Nyt luin netistä, että se on hyvin myrkyllistä, ihoa kirvelevää ja limakalvoilla voi aiheuttaa oikein rakkuloita. Onneksi en imeskellyt sormiani lenkillä. Ja onneksi en tahmannut nesteellä vaatteitani. Keräsin myös metsänätkelmää taas, vaikka en oo saanu sitä viihtymään pihalla.

Enkä oo tienny, että samettikukistakin voi kerätä siemeniä, oon vaan aina katkonu kuihtuneet kukat pois rumistamasta. Siskon mökin piha on täynnään niitä, ja se on ite kaikki kasvattanu, joten mieki nyt meinaan kokeilla, tulisko noista anopin lahjoittamista samettikukista siemeniä. Kehäkukan siemenet ei ollu vielä kypsyny, mutta ruiskukan oli. Ja pari krassin palluraa löysin. 

Mutta porkkana! Se on kukkinut koko kesän, ja vielä vaan pukkaa kukkaa, eikä ne jo kukkineet huiskilot näytä merkkiäkään ruskistumisesta! Luin jostain, että siemenet on kypsiä vasta sitten kun siemenkodat ruskistuu. Ne on vaan vihreitä ja karvasia koko ajan.

Menettynyt

 Kävin eilen uimassa, ja kotona huomasin, ettei ole enää toista korvista. Kävin kattelemassa sitä rannalta myöhemmin illalla, mutta ruoho oli pitkää eikä missään näkyny kultaista rengasta. Harmittaa, kun ei ollu ihan halpiskorutkaan, mutta näitä sattuu. Pitänee ostaa joku muu koru toiseen korvaan. Tai kaivella löytyskö jotain korulaatikosta. 

Hevoskastanja kukki ihan salaa alkukesästä, ekan kerran! Se on nyt kymmenvuotias. Kesäkuussa tytär huomasi, että pallukoita kasvaa, ja nyt ne on jo tuon kokoiset. Päästään pian lisäämään hevoskastanjoita tontilla :)

Suikeroalpi kukkii rappurallissa. 

Keväällä kylvin kesäkukkaseosta sinne tänne, mutta tosiaan hunajakukka oli niin vahva ja tilaavievä, että mihin vaan on sattunu sitä, niin se on vallannut tilan lähes kaikelta. Ruusupapu ja herne on ainoot, jotka on sitä kunnolla vastustanut. Ja ne kesäkukatkin on niin pieniä ja surkeita. Olis varmaan vaatinu enemmän lannoitusta. No, ensi kesänä olen taas vähän viisaampi. Jos elän. 

Herne oli poikkeuksellisesti oikeaa siemenpussissa ostettua sokerihernettä, ja kyllä on ollu pieni ja huono sato! Pari kourallista palkoja tullu, monta vain yhden tai kahden herneen palkoa ja osa mätänee varteen. Ruusupapu ei oo tehny kai yhtään palkoa, vaikka siinä jokunen kukka olikin. Nyt ei enää edes ehdi.

Orvokkipataan odotin eksoottisia kukkasia, kun siinä yläpuolella oli lintujen rasvasiemenjuttuja, mutta pöh. Rypsi tms. on kasvanu siihen. Ja auringonkukka. Esikoisen auringonkukat ei ehtiny edes nupulle ennenku se muutti pois kotoa. 

Niin, nyt on se eka päivä, jolloin ollaan palauduttu samaan tilaan kuin yli 20 vuotta sitten. Asutaan kaksin tässä mökissä, ja kaksi koiraa on kaverina. Nyt sitten hissukseen käydään läpi kaikkea rompetta. Kitaranostaja kävi eilen hakemassa kitaran. Tänään olis tarkoitus hakea nuorelleparille sohva etelästä ja viedä se niille. Olivat ekana iltanaan nauttineet kaupunkielämästä ja tilanneet ruokaa kotiin. Vävy nyt on Jyväskylässä aiemmin jo saanut vähän maistaa kaupunkilaisuuden iloja, se osaa jo ollakin, mutta tyär on kyllä ihan maalaistollo. Mutta kyllä se siitä suttaantuu.

Eipä mun elämä siitä juuri muutu, edelleen oon suurimman osan aikaa koirien kanssa kolmestaan. Nyt vain vähän suuremman osan aikaa. Luultavasti luovutaan toisesta autosta, ja se kyllä hieman kirpaisee kun on tottunu vähät kulkemiset kulkemaan itse. 

Hienoja ilmoja ollu, jopa vähän liian kuumiakin. Ainoa ero keskikesään on se, että varjot on pidempiä kun aurinko paistaa matalammalta. Helle ei ole niin hellettä enää tähän aikaan. 

Sirkat soittaa

 

Kuulin heinäsirkan siritystä tässä! En oo vuosiin kuullu, ja ihmisen ikäkuulo ei parane, joten täytyy olla jokin harvinaisempi sirkka- tai kattilaji, joka sirittää matalammalla äänellä ja on runsastunut tänävuonna.

Mies lähti esikoisen kanssa viemään muuttokuormaa, ja mua ahdisti hurjasti aamun hyörinä ja miehen jäkätys tytölle, että sen pitää ottaa tyyliin ihan kaikki mukaansa. Mitään ei saa jättää. Esimerkiksi akustinen kitara on sellanen, mitä tyttö ei aio viedä mukanaan, mutta miehen mielestä sen pitää se sit myydä jos ei aio pitää. Kellään tarvetta moiselle? Ei ny viittis roskiin heittää. Ei se ollenkaan tuollasta jäkätystä kuopukselle pitäny. Ja nauroi mulle, ku minua suretti ku lapsi muuttaa pois. Halin sentään antoi, kun pyysin. Nauraa toisen surulle ja ahdistukselle. 

Kuuma oli lenkillä. Pullollinen vettä kului koirien sisä- ja ulkopuolen viilentämiseen, vaikkei matka kovin pitkä ollut. Onneksi ne on tuollaisia karvattomia, niin voi valella vedellä selkää ja mahaa ja sitten tuulenviri viilentää.

Jos soittaa sirkat, niin soittaa kirkkokin. Jos joskus tästä muutan pois, niin en kyllä kirkon viereen! On jo ainakin neljäs kerta, kun kellot soi tänään. Ärsyttää. 

Pistoksissa

 Tiirailin niitä Perseidejä eilen illalla ja myöhemmin yöllä, mutta en nähny muuta lentävää kuin lepakon. Ja sain niskat sekä pään kipeeksi, kun olin pää kenossa, taas olin vaikka tiedän että saan siitä säryn. Olis pitäny olla lepotuolissa pihalla, mutta kun oli hyttysiä. Kattelin sit kapeaa koillistaivaan kaistaletta, mikä näkyy keittiön ikkunasta, ja yöllä kun ei ollu enää katuvaloja, oli kuu sitten häiritsemässä. Mutta aivan sama. 

Kummia sääskiä on muuten nyt. Pienempiä ja ruskehtavampia kuin "normaalit" sääsket, ja iskevät kiinni sen enempää miettimättä ja piuaamatta naaman edessä. Niitä ei välttis edes huomaa, ennenkuin on useampi kauheasti kutiseva tai kirvelevä paukama jossain. Kummasti usein on tosiaan enemmän kuin yksi paukama. 

Tällanen tuli mun sormeen ku olin riippukeinussa:

Huono kuva, mutta siinä on kolme paukamaa, on sentään kortisonivoiteen jälkeen kuvattuna. Ja on muuten riiviömäistä kun sormea kutittaa. 

Mulla oli kyllä hyttysverkot kiinni, mutta ne ei oo täysin tiiviit ja koko ajan joku löysi sääskenreiän, mistä tulla sisälle. Mie en jaksanu ees lukea (sitä varten sinne menin, kirjan kanssa) vaan kietouduin vilttiin ja kattelin vihreää lehvästöä sekä keltaisia tarha-alpin kukkia. Toinen koirakin tuli lepäämään mun jalkoihin, samalla vähän vahti ympäröivää maailmaa.

Käveltiin tänään pitkä lenkki, ja nyt pitäs ehkä viimeistä kertaa mennä hakeen esikoinen poikakaveriltaan, kun ne muuttaa viikonloppuna. Ja samalla pitää käydä kastelemassa anopin ulkokukat taas. En mie kyllä usko, että ne mun edellisen kastelun jäljiltä on ees vielä kuivuneet... mutta tuleepahan postitkin otettua laatikosta samalla. 

Olis lakkiaisjuhlat tässä kuussa, mietin tohtiiko mennä. Ei siellä hirviästi ihmisiä liene, mutta olisko se noloa jäädä pois koronan pelossa...

Kömmeltämistä

 

Ei nyt niin hirviän syksyseltä näytä, vaikka jo alkaa olla ilmassa syksyn tuntua. Fiilis oli reissulta kotia palatessa jo ihan erilainen kuin lähtiessä. Pari hellepäivää lienee tiedossa vielä, tai ainakin lämmintä.

Mutta reissu varmisti kyllä sen, että meidän kotona on sisäilmaongelma. Mulla on ollu jonkinlaista nuhan tapaista jo kuukausia, ja nenän tukkoisuutta. Reissussa ne oli poissa, mutta tuli takaisin parin päivän sisällä kotiutumisen jälkeen. Ja vaikka täällä oli asuttu ja ovia auottu sillävälin, niin ilma oli tunkkainen. Joku tuloilmaventtiili pitäs ainaki hommata johonkin kohtaan. 

Ja mun sählääminen vaan pahenee. Toistaiseksi se on aiheuttanut perheessä vain naurua, mutta minua vähän huolettaa. Se on sellasta, että pikkutavarat putoilee, voidetuubien korkit melkein aina. Ja on vaikeeta saada laitettua ne kiinni, kun jotenkin ei sormet tottele. Luin joskus jutun naisesta, joka yhtäkkiä ei saanut imurin töpseliä reikään. Sillä oli joku sairaus, ja hypokondrisena mietin onko mulla sama. Kirjoittamisen kanssahan mulla on myös ollu vaikeeta välillä. 

Mutta mitä välii, kuolemaa kohti tässä taivalletaan muutenkin. Mun tehtävä taitaa olla tehtynä tässä maailmassa, kun esikoinenkin muuttaa pois kotoa viikonloppuna. Ja vielä toiseen kaupunkiin, matkan päähän. Mutta kyllä se pärjää, kyllä ne molemmat jo pärjää.

Joskus kun pahan masennuksen kourissa mietin, että MIKSI mun pitää täällä olla, miksei tää vois jo loppua, niin mun silmien eteen nousi hyvin vahvasti kuopuksen kuva. Otin sen merkkinä, että hänen takiaan olen täällä vielä. Saattaahan se tarvita minua vieläki, ei mulla noin yleisesti ottaen ole kiire pois enkä aio sitä vauhdittaa. Paitsi ehkä huonoilla elintavoilla, jotka huononee aina ahdistuksen hetkellä, kuten nyt. Oon vieläkin vihainen Postille, lisäksi laitoin veroistani valituksen ja sieltä oli soitettu mut ei soitettu enää toistamiseen kun en ollu vastaamassa. Kävin lenkillä, mut ei auttanu ahdistukseen.

Onneksi sain kirjastosta hyvää luettavaa. Ihmettelen vain, miksi Anna Janssonin viisitoista vuotta sitten kirjoittama kirja julkaistaan suomennoksena vasta nyt... on siinä paljon liibalaabaa, jonka yli hyppelen, mutta taattua Janssonia silti. 

Jaahas, taas uusi bloggeri

 Aina pitää uudistaa. Sitten kun muutosvastarinta lievenee ja alkaa tottua, uudistetaan taas. Kuka oikeasti tykkää uudistuksista?

Reposaaressa oli jälleen hienoa. Join joka aamu kahvin rantakallioilla, ja otin kuvan. Pari päivää oli vähän viileämpää, mutta muuten oli just hyvät ilmat. Aika kova tuuli ajoittain. 

Jotku pösilöt oli pystyttäny telttansa 10 metrin päähän mejän mökin rappusista! Auton olivat ajaneet teltan viereen mökin autopaikalle, joutuivat siirtämään sen mutta telttailu toki oli sallittua leirintäalueella missä vaan. Eri asia sitten, oliko niistäkään niin kivaa ku me möllötettiin terassilla ja kateltiin niitä, kun ne oli just merinäköalan eessä. Siirsivät ainakin tuolit toiselle puolen telttaa. Lisäksi mökin ovi on jotenkin turvonnut tai vino, ja ulvahtaa kovaa kun sitä aukoo ja sulkee. Ja mie kävin ekana aamuna aamuyöllä vessassa ja toisen kerran ulostauduin koirien kans, kun nekin näytti haluavan pissalle. 

Nukuin ihan järjettömän hyvin siellä! Ei yövalvomisesta tietoakaan, ja jos heräilin niin nukahdin saman tien uudestaan. Meren kohina on valkoista kohinaa.

Saatiin houkuteltua kuopus myöhemmin mukaan, tuli junalla Poriin ja ehti olla pari päivää mejän kans lomalla. 

Raumalla käytiin. Komea on koiran vessaksi (korjasin jätöksen tietysti) ja taas oli kauhean kuuma niinku edellisilläkin kerroilla. Miten osuukin aina helle Raumankäynnille.

Sammallahdenmäellä käytiin kans ohimennen. Ensin kyllä vaellettiin ihan ohi, kun seurattiin tietä, mutta kyllä ne kivikasat sieltä sitten löyty. En toki ole perehtynyt historiaan tai muinaisiin hautausriitteihin, mutta se ei estä minua mutuilemasta, että ei ne ihmiset ole tuota hautaamistarkoituksessa tehneet. 

Luvian söpö vanha kirkko. 

Valkoposkihanhia uimasillaan Merikallon aallonmurtajan vieressä. 

 

Tyrnit näytti kärsivän vähän kuivuudesta, mutta kyllä niissä marjoja oli.

 

Joka ilta kateltiin auringonlaskua, mutta ei ollu kertaakaan kovin hieno. Aina joko liikaa pilviä tai liian vähän. Tässä on liian vähän, mutta kyllä se punasi punaiset kalliot hienoksi!

Viimeisenä iltana kävin yksin kävelyllä rannalla, tällaisessa kivisessä lepikossa. Oli ihan satumainen tunnelma, kun aurinko väikkyi vedestä ja lehvästön raoista ja jaloissa oli paljon hienoja kiviä. Löysin taas pari palaa kivettynyttä merenpohjaa. Ja nipun joutsenensulkia.

Mie ja mies saunassa.

Käytiin kotona vain pikaseltaan viemässä likaiset vaatteet ja ottamassa uusia sekä lisää lääkkeitä, syömässä ja mies ajoi nurmikon, ja sit lähdettiin saman tien Keski-Suomeen.

Siskon mökillä oltiin eka yö, aamulla kävelin koirien kans kilometrin päähän uimaan. No koirat ei uineet.

Semmosta kröhinää kuului selältä, että epäilin jopa kaakkurin olevan asialla. Tyyntä ja hiljaista, mitä nyt tehdas vähän haisi, mutta sehän haisee joka paikassa tuollapäin.

Joku oli jättänyt upean puuveneen ihan hylyksi, harmitti veneen puolesta! Ja ihan siinä rannassa.

Käytiin Kuusakoskella, seurattiin kanavan toimintaa ja syötiin jätskit Koskikahvilassa. Ihan hieno paikka, mutta oli taas liian kuuma. Kastelin koirat järvessä, että vähän viilenevät, mutta ne ei kauheesti arvostaneet asiaa. Nehän ei tassuaankaan kastele, jos ei oo pakko. 

Paitsi kun käytiin toisaalla uimassa, niin kyllähän se mamman mussukkakoira lähti kahlaamaan vähän matkaa mun perään. Olis ehkä tullu pelastaan mua, jos ei olis ollu kiinni. Niin se ainakin sillon joskus aaltoisella merellä teki, kun olin kaukana rannasta koirarannalla. Pieni raukka. 

Kotona sain sitten postilta lapun, että lähettämäni paketti on palautunut, lunasta se 5.90. Ei ollu vastaanottaja saanu tekstaria. Siis nykyään postipaketti on yhden tekstarin varassa, ja jos se jostain syystä häviää matkalle ni bumerangina takaisin. En todellakaan ala maksamaan kolminkertaista hintaa paketista, jonka perillesaamattomuus ei oo millään tapaa mun vika. Soitin postille, eivät voineet auttaa. Paitsi ehdottamalla, että lunastan paketin ja lähetän sen uudelleen ja toivon, että seuraava tekstari menee perille. Hah, älköön unta nähkö. Jatkossa laitan paketit aina Matkahuollolla tai jonain hiton ärräpakettina.

Mulla piti olla koiraton päivä tänään, mutta koirat tuleekin kotiin. No, mikäs sen mukavampaa :)