Tyhjentelen välillä.

 No jes. Parin kuukauden herkkujenpuutteessa eläminen ja yhdeksän päivän ruokapäiväkirjan pitämisen jälkeen paino on liikahtanut pienen piirun alaspäin. Hurraamista siinä ei vielä ole, mutta suunta on oikea. Painoindeksin toinen numero muuttui yhtä pienemmäksi, ainakin se vaikutti motivaatioon positiivisesti. 

Synkeä syksy on nyt alkanut. Puista alkaa olla lehdet enimmäkseen pudonnu, pihatammessa on vielä kauniit keltaiset lehdet. Nyt ennustellaan lämmintä, lumetonta talvea - hyvä että ennustetaan, niin voi pitää toiveet sopivan alhaalla eikä ruveta odottelemaan mitään lumisateita. 

Olen vähitellen alotellu lintujen ruokinnan, ja jestas miten paljon on syöjiä! Enimmäkseen talitiaisia, mutta myös sini-, kuusi- ja hömötiaisia, viher- ja pikkuvarpusia, punarintakin siinä käy. Mustarastas syö vielä omenoita, mutta närhi ja tikka on löytäny apajan. Naakoista ja harakasta puhumattakaan. Välillä olen noille viimeksimainituille laittanu sopivaan paikkaan lihanperkuujätettä tai muuta syötävää, ja yllättäny naapurin Peran niitä syömästä! Yks päivä se söi lihat, ja kun harakat kävi sit tyhjää ruokapöytää ihmettelemässä, murensin niille yhden talipallon siihen. Eikö hetken päästä ollu se perhanan kissa syömässä sitä talipalloakin! Päästin koirat ulos, ajoivat sen pois. Kyllä se ihan varmasti kotonakin ruokaa saa, sen verran pulskassa kunnossa on. 

                                                                    ⭐

Mulla on ns. roskapostilaatikkona semmonen iänikusen vanha - itse asiassa ihan eka perustamani - sähköpostitili, se oli vissiin alunperin jippii.fi, vai oliko saunalahti.fi, nyt se on netti.fi. Sen koko on nykyään peräti 10 Mt, ja täysin tyhjänä siitä tilasta on käytössä jo 20%. Mihinköhän se tarvitaan? Jotenkin kuvittelisin, että jos lootan koko on 10 Mt niin sinne pitäs mahtua sen verran tietoa. Viiskymmentä viestiä niin se on täynnä. Mutta ei sillä ole väliä, käytän sitä vaan jos haluan johonki mihin pitää rekisteröityä. Tyhjentelen välillä. 

Nyt on valmiina koirien paidatkin, joita tein kuin Iisakin kirkkoa. Tai en tiedä, onko ko. kirkkoa tehdessä tehty yhtä monta virhettä... ja koira taas ilmeilee kun kuvataan. Mutta kylläpä olen ylpeä, että sain ne aikaiseksi! Mies vielä viime metreillä tsemppas minua, kun manguin että en kyllä tee hiharesoreja, ku olivat toiseenkin niin vaikeat. Sano että tee nyt kun kerran toiseenkin teit. Seuraaviin paitoihin pitää kyllä laittaa vähän enempi saumanvaraa. Ja korkeampi kaulus. 

Mie ilahuin ku luin lehestä, että suosikkikirjailijani Seppo Jokisen Koskis-kirjoista ollaan tekemässä sarjaa. Sitten petyin, kun näin että ne oli ottanu raamikkaan, tumman ja parrakkaan Koskisen rooliin hintelän, värittömän, leuattoman näyttelijän. En tiedä, voinko katsoa, saattaa olla liian iso kynnys. Varsinkin, jos sarjaan lisätään täysin tarpeettomia aspekteja ja henkilöitä "jännitettä tuomaan" tai jätetään pois jotain oleellista. Se Murha Sandhamnissa -sarjakin jäi mulla heti kattomatta, ku Henrikin ja Thomasin näyttelijät oli pantu päikseen vääriin rooleihin. No, tää on vähän niinku jatkoa edellisen postauksen marinaan... poikkeuksena sääntöön ni Bones-sarjaa pystyin katsomaan, kun se oli niin täydellisen erilainen kuin kirjat, ja tyhmällä huumorilla höystetty.

Nyt vois panna jo sipuleitakin maahan, jos vaan sais aikaseksi. Eilen sain jo aikaseksi että menin pihalle katsastaan sitä paikkaa, mihin aioin ne lykätä, ja masennuin surkeasta rydöstä ja tulin äkkiä takas sisään.

Varasin ajan verenluovutukseen, saa nähdä onnistunko menemään.

Rumat mantrat

 Voi iesus, miten voi tämän ikänen "käsityöihminen" olla näin kädetön ompelutöissä! Aivan kertakaikkiaan onnetonta yrittää värkätä noita paitoja koirille, oon pitkän aikaa antanu niiden vaan olla keskeneräsenä ja oottanu inspistä. Nyt sain toiseen paitaan hiharesorit. Kone tökki, alalanka liian kireellä, löysäsin sitä, meni vielä kurjemmaksi, kiristin sitä ja löysinkin vian jostain muualta ja korjasin sen. Kiroillen.

 Ompelin noin 7 cm jousto-ommelta, kun taas tuli syltty, jumittu kangaskin sinne neulalevyn reikään. Kiroilin. Nyt oli syynä jostain syystä ristiin menny ompelulanka. 

 Ompelin vahingossa vääränmittaisen resorinpalan ympyräksi, kun en muistanu että sitä piti lyhentää. Kirvausta.

 Pistin kaksi kertaa neulalla sormeen. Huutoa ja sadattelua.

Mutta siinä ne nyt on. Kaksi resoria. Verta, hikeä ja kyyneleitä täytyy nyt säästellä toisen paidan resorien ompelua varten. Puhumattakaan kaula- ja helmaresoreista.

Miehen tädin mies kuoli - sillä oli maksasyöpä. Mun täti kuoli, sillä ei ollu mitään fataalia sairautta, joitain vajaatoimintoja, mutta eihän sekään enää nuori ollut. Ei kumpikaan ollu mulle mitenkään läheinen, että en osanottoja kaipaa, mutta jotenkin vain tuntuu, että nyt ihmisiä yhtäkkiä kuolee. Eddie Van Halen kuoli, nuoruuden idolini. Tai ehkä mie enempi idolisoin David Lee Rothia. En tienny, että Eddien äiti oli indonesialainen.

Olen ruvennut pitämään ruokapäiväkirjaa. Tuntuu, että se on hyvä konsti - ei tuu syötyä ku ei kehtaa raapustaa taas jotain siihen päiväkirjaan :) Oon saanu pois sen viime viikonloppuna tupsahtaneen kilon, ja toisen sen kaverina. Ennen oon pystyny punnitsematta sanomaan mahamakkaran paksuudesta, oonko lihonu vai laihtunu, mutta nykyään se indikaattori ei toimi. Ilmeisesti se johtuu siitä, että rasva on näin vanhana siirtyny enempi viskeraaliseksi kertymäksi.

Tyär kävi muutaman sadan kilsan lääkärireissulla. Oli ottanu valtatiellä kiinni irtokoiran jonku rekan eestä, ja siinä kiireessään käynyt sen kans kyselemässä lähitaloista, kuuluuko se jollekin siinä tai tunteeko ne sen. Ei kukaan tunnistanu, joten sen oli otettava koira mukaan kun piti sinne lääkärille ehtiä. Kymmenen minuuttia jäi perillä ennen varattua aikaa. No, asianmukaiset ilmoitukset karanneiden koirien nettisivulle, ja sitten soittaa vihainen omistaja, joka uhkailee poliisilla kun katsoo tytön varastaneen tuon koiran. Keskeltä tietä irrallaan. Hänen oma murheensa kuulemma olis ollu se, jos koira olis auton alle jääny. 

Kaikenlaisia hulluja niitä vain on koiranomistajissakin. Jos itse päästää koiran tielle juoksemaan, niin silloin poliisilla vois olla sille omistajalle ennemminkin asiaa, kuin koiran talteenottajalle. Koira oli kuulemma pelännyt, kun oli kuullut omistajansa äänen puhelimessa... 

Asiasta toiseen: luen Håkan Nesserin kirjaa Vasenkätisten seura. Se ei oo vielä lopussa, joten jotain voi vielä selvitäkin, mutta ärsyttäviä epäloogisuuksia siinä on. Esimerkiksi identtiset kaksoset, jotka välillä vaihtaa rooleja päikseen. No, toinen juuri tällasessa vaihtotilanteessa palaa poroksi. Toinen sit jatkaa vääränä henkilönä. En tarkkaan tiedä, miksi. Mutta: takuulla palaneella kaksosella oli omat henkkarit ja kotiavaimet mukana, miten se toinen pääsi edes sen asuntoon? No saattoi tietty olla vara-avain, mutta uudet henkkarit kuitenkin olis pitäny jotenkin hommata. Ihan sujuvasti se ei varmaan olis käyny, eikä sitä kyllä selitettykään. 

Toinen oli se, että luostarissa eli nuori mies, joka hässi monen nunnan kans pitkän aikaa, mutta kukaan ei tullu raskaaksi. Eikä niillä taatusti ollu kondomeita tai e-pillereitä. 

McDonald&Dodds - tv-sarjassakin roistopoliisia käskettiin jatkaa käsilläolevaa asiaa, kun hyvikset lähti toiselle rikospaikalle, mutta yhtäkkiä se poisjätetty roistopoliisi olikin niiden mukana. 

Ärsyttää olla tämmönen saivartelija ja pilkunnyppijä. Ei pysty nauttimaan enää lukukokemuksestakaan, elokuvistahan en enää oo aikoihin pystynykään, kun niissä vilisee epäloogisuuksia. Enkä mie pysty jättään niitä huomiotta ja keskittymään olennaiseen. 

Pystytin linnuille ruokintahäkin, vielä siellä ei ole kuin talipalloja, mutta kylläpä käyvät kaupaksi. Siemeniä oon laittanu vaan tolle laatalle aamuisin, ja ne on ennen puoltapäivää jo syöty. Hiirikin siinä vielä eilen kävi (nimesin sen Raunoksi) mutta kun raivasin ruokintahäkin paikan siihen niin hiiren portaat (=pöllistä pudonnut kaarnareuna) hävis eikä se enää kätevästi pääse siemenapajille. Vein sit saman tien vinttiin myös sellasen elektronisen hiirenkarkottimen, nyt kun lapset ei enää nuku siellä niin kukaan ei valita karkottimen äänestä :) tosin esikoinen taitaa ensyöksi tulla, pitää laittaa se vaan sit pois siksi aikaa. Esikoisesta puheenollen niin Keski-Suomen Liiton Nuorisovaltuuskunnan nettisivulla on miehen ottama kuva siitä. Kuopus puolestaan on päässyt johonki esitteeseen, en enää muista mikä esite se oli - kuvassa se makas mun isän sohvalla näpläämässä puhelinta. On minunki kuva myyty maailmalle, mutta minut oli häivytetty siitä valmiista kuvasta :D 

Nyt vois taas tehdä välillä jotain muuta kuin istua koneella. Keittää vaikka munia. Johan tässä tajunnanvirtaa turskahtikin ruudulle höyryävä kasa! 

Jaksetaan, ihmiset! Vaikka korona ja syksy vaan kurittaa.

Hyvää ja huonoa

 Ihana pieni lomanen Siikarannassa! Niin lämmintäkin. Mies halusi sinne kuvaamaan auringonlaskuja, kun paikan omistaja kehuskeli että melki joka ilta on. No ei ollu sit nyt, kun siellä oltiin. Mutta aika erikoinen oli lauantai-iltana; kuin aurinko olisi keskeltä pilvipeittoa pullahtanut esiin ja laskeutunut. 

Mie venäytin jotenkin jalkaterän, ja se on nyt kipee. Tai useemmankin kerran siihen sattui perjantaina, muun muassa metsässä kun kömmin polullekaatuneen puun yli ja hyppäsin alas, sattui juuri siihen jalan alle alastulossa. Siellä oli metsä aika surullisen näköinen sen taannoisen myrskyn jäljiltä...

Pää oli hyvä sielläolon ajan, mutta kun tultiin kotiin ja tavaroidenpurun jälkeen menin päikkäreille, alkoi päätä vihloa heti kun olin päässyt sänkyyn. Ja jatkuu edelleen, eli jotain vikaa täällä täytyy olla, jolle mie oon altistunu. Olen allerginen kodilleni. 

Sunnuntaiaamuna nimittäin oli aikainen herätys, kun mies halusi mennä kuvaamaan auringon nousunkin. En sitten saanut nukutuksi tarpeeksi, päikkärit oli must. Mulla oli tukka auki nukkuessa (selällään, olin niin väsyny etten jaksanu ees kyljelleen kääntyä ja sit heräilin kuorsuuseeni) ja sit ku heräsin ja tulin alakertaan, sain kuulla että tyär on tulossa vävykokelaan kanssa käymään. Sutaisin takkutukkani nutturalle etten näyttäs niin puliakalta. Sitten lähdettiin kauppaan, enkä ees peiliin kattonu lähtiessä... auton peilistä näytin ihan normaalilta. Ja tukka oli harjattu viimeks aamulla... ihan kätevä tämmönen pitkä tukka toisinaan.

Tänään on sitten kurja päivä, heräsin ihan väärällä jalalla kamalaan painajaiseen, sydän hakkas ja päässä vihloi. Unessa mun lompakko ja puhelin oli jääny jonnekin pukuhuoneeseen, jonne en enää päässyt kun oli perjantai ja ovet jo kiinni. Mun olis pitäny rakentaa puhelinkotelo laudanpaloista, jotka oli aivan liian paksuja tarkoitukseensa. Sit - edelleen lompakotta ja puhelimitta - olin menossa loistoristeilijällä risteilylle miehen kans, mutta se halus vaan olla toisen naisen kans. Olin vihainen, turhautunut ja umpikujassa. Onneksi heräsin. Taas kyllä vähän liian aikaisin. 

Ja kun punnitsin, paino oli noussut kilon. Siis oon tosiaan viikkokausia kärvistelly eikä paino oo laskenu, mutta kun lomasen kunniaksi syön viikonloppuna pizzan ja pussillisen SuffeliPuffia, paino nousee heti kilon! Kävelinkin kuitenkin sillä kipeellä jalalla kymmenen kilometriä viikonlopun aikana. Kyllä tää on niin paskaa. Karppausta kehuvat, mutta näillä ruokarajoituksilla on kallista hommaa se. Eikä ihan terveellistäkään kuulemma.

Rahajutuista puheenollen; sain jotain veronpalautuksia. On ollu niitä sössimisiä verohallinnon puolelta - perivät liikaa perintöveroa ja ottivat sen vielä mun veronpalautuksista, vaikka olin jo maksanut sen, sen lisäksi että olin tehnyt valituksen, että onhan se jo aikakin, että sieltä tulee jotain takaisin. Viime viikolla tuli myös paperilla se oikaisun hyväksyminen. En oo tarkistanu asiaa, mutta näyttää siltä, että ne maksoi sen mun veronpalautuksen täysimääräisenä, nyt kun vielä maksaisivat takaisin sen, mitä maksoin sitä perintöveroa. Kun kyllähän ne verot pitää maksaa eräpäivään mennessä, vaikka niistä valituksen tekisikin.

En jaksais enää kolmatta kertaa rustata valitusta. Varsinkaan kun en oikein ees tajunnu sitä oikaisua, minkä ne mulle lähetti. 0,00 luki oikaistun määrän kohdalla, joten voisin kuvitella että vero siis olisi 0 euroa. Ja oon maksanu sitä kumminki parisataa. 

No, eipä tuo miettimällä kummene, toimin sitten kun toimintaa tarvii. 

Tähtiä ja salamoita

 En oikeesti tajua mikä mun vasemman puolen hampaita/yläleukaa/kalloa vaivaa; taas on ollu eilisestä asti jatkuva kipu, johon ei mikään auta. Ei käsikauppalääkkeet eikä migreenilääkkeet. Ja poski tuntuu kuumemmalta kuin toinen poski. Mut ei mitään flunssan oireita, että vois epäillä poskiontelontulehdusta. Ja hampaissa ei vikaa. 

Ihanan lämpimiä päiviä ollu! Ja iltoja. Ukkonenkin oli yhtenä yönä. Jo päivällä lenkillä tuntui siltä, että vois tulla vaikka ukkonen, kun oli niin hiostavan oloista - sitten kun kotona katsoin sadetutkaa (koska ripsautti vähän vettä vaikkei pitäny) niin huomasin, että pohjoisempana oli kovastikin ukkosta. Sitten se tuli puolenyön jälkeen tännekin - istuin tässä keittiön ikkunassa ja ihailin valo- ja ääninäytelmää. Sitten kun salamointi harveni, kurkistin ovesta ulos ja oli yläpuolella ihan tähtikirkas taivas! Oli aivan epätodellinen fiilis, sattui tulemaan vielä sähkökatkoskin niin että kaikki valot sammui, seisoin ulkona lämpimässä pimeydessä tähtitaivaan alla ja salamat harvakseltaan välähteli taivaanrannassa. Vesi tippui puista että ropina vaan kuului. Se oli ihmeellistä. 

Kaupassa oli tarjouksessa linnunruuat, kävin ostamassa ämpärillisen kuorittuja auringonkukansiemeniä ja toisen ämpärillisen talipalloja. Anoppi toi kuorellisia auringonkukansiemeniä, kun sillä oli muttei se enää halunnu ruokkia sillä lintuja, kun tekee sotkua. Nyt oon varautunu ruokintakauden alkuun :) laitoin mie yhen pussinlopun (ehkä 2 ruokalusikallista) kuorittuja siemeniä jo tarjolle, ku pussi oli rikki enkä viittiny sitä laatikossa säilöä (oli siis ihmisruokaa) ja kyllähän siinä pari talitinttiä ja yks sinitintti kävi niitä syömässä. Ennenku tuli harakka ja hompsi nokkaansa kaikki. Sit ostin myös pienen punaisen ruokinta"talon" (en löytäny kuvaa netistä), jos se vaikka toimis. Mulla on monta siemenautomaattia linnuille, mutta vain se puinen vanhanaikainen malli toimii, alkaa vaan olla rähjäinen ja epähygieeninen. Nämä vesisateiset talvet tuo omat ongelmansa lintujen ruokintaankin.

Siirsin mun "erämaa"kukka-asetelmasta sen hirviömaksaruohon pois, kun se ryömi kaiken muun päälle ja kukki rumanvärisin kukin. Punakukkaisena mainostettiin, ja mielestäni jos punakukkainen on TÄMÄN  värinen, eikä TÄMÄN värinen. Tuo on vielä aika kirkas, ruohon kukat oli samean hailakan ankeat. 

Jostain puutarhakaupan jämähyllyltä löysin vielä yhden tarhakärsämön, keltaisen. Se on ilahduttanut mua viimeä päivinä kukinnallaan, kun pihalla ei paljo mikään enää kuki. Auringonkukat suurimmaksi osaksi ei kuki vielä. Paitsi ne orvokkipataan itsekseen kylväytyneet. Liian varjossa ovat olleet varmaan.

Toivottavasti kärsämöt selviää enskesään, nyt on punaisia, oransseja ja keltaisia. Tosin se hirviömaksaruoho siirtyi siihen samaan paikkaan, voi olla että se valtaa kaiken...

Hieno päivä taas.  

Sharlotka

 Ei kaatunut vaahtera eikä myrsky kaadellut juuri mitään muutakaan täällä meidän nurkilla. Yhden muovituolin pihalta, ja sadevesitynnyrin suojaverkon siirsi muutamia metrejä. Tai ei se ole varsinainen sadevesitynnyrikään, vaan siihen on tyhjennetty lähinnä kellarin kosteudenpoistajan vesisäiliötä. 

Hammaskin korjattiin, ei siinä vielä reikää ollu, mutta oon ilmeisesti purrut sen niin araksi, että puudutuksesta huolimatta sattui välillä kovaa, kun poistivat vanhaa paikkaa. Ylähampaista ei löytynyt muuta vikaa, kuin joku purentajuttu, jonka hioivat. Aina hiovat hampaita, ensin yhestä paikkaa ottaa kiinni ja kun se hiotaan, ottaa toisesta paikkaa kiinni. Kohta ne on hionu mun hampaat pois. Eikä se kipua edes poistanut. Sanoin hammaslääkärille, että en tiedä johtuuko päänsärky hampaista vai hammassärky pään kivuista, mutta käski tulla uudestaan, jos ei auta. Oottelen nyt vähän aikaa.

Sitä on niin vanha jo, että hajoaa vähän joka paikasta. Ja muutenkin aika on jo vähissä.

Eilen piti olla hieno auringonlasku johtuen Kalifornian maastopaloista, mut oli liikaa pilviä.

Tulipahan sen varjolla tehtyä iltalenkki koirien kanssa, tuulessa ja teepaitasillaan. Ei mulla ollu kylmä kun ripeesti kävelin, mutta kotona sit paleli. Oon tässä muutamana päivänä kävelly vähän normaalia enemmän, mutta ei vaan puntarilla näy yhtään. Toisaalta eihän sellanen käveleskely paljoa kuluta - katoin just trackerista, että oon kuluttanu tän kuun aikana kaloreita vajaan kahden tuhdin pizzan verran. 2406 kcal, 80,56 kilometriä. 

Tosin yhtenä päivänä oli niin kova rasvan ja sokerin puutostila, että tein pienen taikinallisen omenalättyjä ja söin ite kaikki! Löysin suht madottoman ompun ja höyläsin siitä juustohöylällä lastuja lättyihin. Nam. Ja oon syöny Omenanpaloja Sharlotka riisipiirakan päällä makiannäläkään. Ja Lidlin kirsikkajogurttia. 

Pullaa mies halusi ostaa, mutta aika hyvin oon vastustanut kiusausta, vaikka piru istuu olkapäällä ja sanoo, että ei yksi pullanpala kahvin kanssa oo pahasta :) yhden viipaleen oon syöny sharlotkan kanssa jälkkäriksi. 

Olin viime yön unessa vaeltamassa jossain Lapissa, tai tietä pitkin kuljin, koirat veti ja mie jotenkin lensin niiden perässä. Kaksi isoa vaaleaa petolintua kaarteli yläpuolella. Samanlainen lapinkaipuu oli sillon neljä vuotta sittenkin, kun edellisenä syksynä käytiin Lapissa. Kyllä se enssyksyyn mennessä hellittää. Mies kyllä puhuu että josko taas ensvuonna, mutta on se niin kallista. Sillä niitä suunnitelmia on, Liminganlahdelle pitäs keväällä kuulemma päästä lintuja kuvaamaan (vaikka lähempänäkin on hyviä muuttolintupaikkoja) mutta ei se ole mitään ilmaista touhua. 

Kyllähän se rahaa saa palamaan, nytkin osti sähköpotkulaudan. Muka että sillä voi käydä kaupassa. Kyllä ei voi kovin isoa tai painavaa lastia kuljettaa sellasella rimpulalla! Eikä ylipäätään kulkea ikävällä ilmalla. Viime vuonna osti läskipyörän, kun innostui, mutta tuolla se makaa varastossa joutilaana. Niin aina. Toivottavasti se ei oleta, että mie sillä alan kulkeen ja auto myydään pois. Tuosta tuli ihan riita, sanoin että jos sulla on ylimääräistä rahaa laittaa joutavanpäiväisiin leluihin niin anna mulle, löydän sille kyllä sellasta käyttöä, jossa se on hyödyksi. Mutta ei kuulemma oo poisannettavaksi asti rahaa.

Mie jo pakkasin osan kesävaatteista talvisäilöön, mutta kesähän on tulossa takas. Yli kahtakymmentä astetta lämmintä on luvattu. Mut ei se ehkä oo enää niin lämmintä lämpöä kuin kesemmällä... ei nyt kuitenkaan viitsi ruveta mitään kukkasipuleita maahan laittamaan, ennenku lämpöaalto on ohi. Ostin jonku perhossekotuksen ku Rustassa oli klubitarjouksena kukkasipulit halvalla. 

Taas tuli nuo ylähampaat kipeeksi kun söin :(

Hammassärkyä myrskyä ootellessa

 Onneksi on hammaslääkärin puolikiireellinen aika huomenna! Eilisestä lähtien on jomottanut ja jatkuu, ja yks paikkakin taas hajos jokunen päivä sitten. Ammottava kolo, johon menee ruuanpalasia. Söin eilen vadelmarisifruttin, ja tietysti siemen jänkkäytyi sinne koloon niin ettei meinannu saada pois. Aina rassaamisen jälkeen on vähän aikaa kipee, lienee ehtinyt reiänkin jo kehittää.

Vaikka oon ollu ihan ilman herkkuja ties kuin kauan... pakko saada painoa alas, kesällä tuli monta kiloa lisää. Ensalkuun oli tosi vaikeaa sen makeannälän kanssa kamppailu, mutta nyt menee jo helpommin. Vaikutusta ei herkuttomuudella paljoa näy, ainakaan puntarilla, mutta pakkohan sen on jossain vaiheessa alkaa näkyä. 

Oltiin kuopuksen kanssa eilen kuuntelemassa esitelmää kananpidosta, mitä se vaatii ja mitkä on kanojen menot ja ongelmat ja sensellasta. Aika vähän mitään uutta, mutta kiva ilta oli. 

Aila-myrsky  ei vielä oo iskeny meille, mutta iltapäivällä voi jo iskeä kun tuuli kääntyy. Sillon tuulee just niin, että jos tuo vanha laho vaahtera päättää kaatua, se kaatuu talon päälle. Ilmatieteenlaitoksen sivulla on harvinainen varoitus, Pohjanlahden rannikkovyöhykkeellä asuvia kehotetaan pysymään sisätiloissa. 

Viikkojen varsilta

Mietin tässä, että on aikaa kulunu edellisestä kerrasta, ja tuli mieleen sanonta että "vuodet vierii". Ei nyt sentään tässä tapauksessa ole vuosia vierinyt, mutta mistä on keksitty että ne vierii? Siksikö kun moni ajattelee vuoden olevan pyöreä? "Vuodenkierto". Yhtä hyvinhän se voi olla neliskanttinen, joka kulmassa yksi vuodenaika. Jotku näkee ajan spiraalina ja jotku janana. Itse kyllä hahmotan vuoden kuten kellotaulun. Joulu on ylhäällä ja kesä alhaalla.

Yksi auringonkukka ainakin on meillä kukassa. Tämä on niitä luonnollisesti kylväytyneitä. Oli pakko tukea se, kun taannoinen myräkkä meinas ihan lakoon sen laittaa.

Joskus pidin näitä avokassukkia ihan turhuuksina, mutta nää onki käteviä. Ja jotku söpöjäkin. On se mukava laittaa joku sukka kenkään, paitsi tietty sandaaliin tms. Tuolla kerralla menin käymään kaupungissa kangaskaupassa - ekaa kertaa ties kuinka pitkään aikaan! 

 Purin koiran yhen rikkimenneen hyvänkokosen puseron, ja ajattelin sen mukaan tehdä niille uusia puseroita. Helpommin ajateltu kuin tehty! Olisin tarvinnu joustavaa mutta paksua collegea, mutta olivat niin ankean värisiä (harmaita, ruskeita, tummansinisiä) niin ostin sitten "lastenkankaiden" jämälaarista jotain ohuempaa trikoota. Se kangas, mitä mulla itellä oli ja olin suunnitellu käyttäväni, ei joustanukaan yhtään, onneksi tein koekappaleen ennenku aloin tosissaan hommiin. 

Oon kyllä niin poropeukalo noissa ompeluhommissa, hermo menee omaan typeryyteenkin. Mun on pakko harsia kaikki palat ensin kiinni, koska muuten ihan takuuvarmasti ompelen jonkun kappaleen nurin päin tai sauman ulkopuolelle, väärän hihan hiha-aukkoon tai jotain muuta aivan ääliömäistä. 

Ruusupapu on tehnyt kaaren. Muuta se sitten ei ole tänä kesänä tehnytkään. Jokusen valkoisen kukan. Vähän meni ketuilleen tuo mun laatikkoviljelmäkin, hunajakukka tukehdutti kaikki muut lukuunottamatta muutamaa sinnikästä kehäkukkaa ja tuota papua. No, oppia kantapään kautta. 

Koirien kanssa oon käyttäny kauniit päivät hyväkseni mettässä ja muualla. Nyt ei onneksi ole ongelmaa sen kans, että pitäs ihan väkisin jokainen hyvä sieni kerätä mukaan. Muita kerääjiä on kyllä ollu paljon liikkeellä, ja välillä mie misantrooppi niille juttelenkin. Paljon on mettässä vielä mustikoita, ja puolukatkin on viimein kypsyneet. Eilen tein vähän liiankin pitkän lenkin, polvi vihotteli kovin. Pitäs ehkä ostaa jotku polvituet, jos ne helpottas kulkemista. Yleensä oikea polvi kipeytyy ekana ja taipeesta, ja haittaa alamäissä, mutta nyt se oli vasen, ja kipu lumpion alla etuoikealla, ja haittasi ylämäessä. Paskana ovat. 

Ollaan mun siskon kans ilmeisesti peritty äitin polvet; sillä oli kans jo aika varhain ongelmia niiden kanssa ja sisko onkin nyt jonossa tekonivelleikkaukseen. En tiedä raportoinko siitä jo tänne, mutta oon luvannu hoitaa sen koirat ja tarjoutunu hoitamaan sitäkin ensimmäiset päivät leikkauksen jälkeen, mutta se on vakaasti sitä mieltä, että se pärjää yksinki. I doubt. Mutta ei tupata, jos ei tykätä.

Tasan vuosi sitten oltiin Lapissa, ja mulla tulee vähän väliä semmosia flashbackeja näkymistä, kuten yllä. Se lapinkaipuu kyllä hellittää enssyksyyn mennessä, mutta oispa rahaa... mulla olis mökki meren rannalla ja Lapissa. Ja ehkä Italiassa tai jossain muualla, missä paistaa aurinko. 

Tämä kuva ketoneilikasta pilkistämässä kielojen ja lupiinin lehtien välistä piti ottaa ihan siksi, että pääsen vähän käsitteleen sitä Lightroomilla. Sehän toki vaati sen pöytäkoneen käynnistämisen sitten. On kuulemma selkeästi vaikuttanut sähkönkulutukseen kun en oo "koko päivää istunu pöytäkoneella". Ite huomasin, että koneellaolo lisääntyi tämän läppärin kanssa, kun se on niin helppo ottaa mukaan keittiöön, vinttiin tai mihin vaan. Tänään oon tarkoituksella rajannut koneellaoloa, ja voi olla että loppupäivän painin noiden koiranpaitojen kanssa... toisaalta tällä hetkellä oon jo valmiiksi vähän tympääntynyt niihin, joten ei ehkä kannata ruveta hommaan, jossa tietää tympääntyvänsä vielä enemmän :) 

Oon yrittäny ettiä kaupoista tällasta omenankerääjää, mutta Ei Missään oo. Siis täällä lähialueella. Olis paljon helpompi kerätä noita omppuja ilman päänsärkyä.

 

Tällasen upean ison kiitäjän (?) toukkakotelon löysin taannoin hakkeen seasta. Ei sitä olis muuten huomannu, mutta kävin puskapissillä ja siinä kyyköttäessä katoin, että ompa ouon muotonen puunpalanen siinä. Nostin käteen kuvaamista varten (oli 4-5cm pitkä) mutta kun laitoin sen takaisin vähän syrjemmälle, en enää nähnyt mihin laitoin, kun oli niin hyvä suojaväri. Tarkkaan kun katsoo, näkee ilmareiätkin. Jos haluaa nähdä. Minua puistatti ku näin ne isossa kuvassa...

En mie kuitenkaan varsin trypofoobikko oo, mutta tiesittekö, että on olemassa sellainenkin kuin nomofobia? Se on ilman matkapuhelinta olemisen pelko. Siitäkään mie en onneksi kärsi; parikin kertaa oon huomannu olevani kaupassa ilman puhlua, ei voi koronavilkkukaan ilmoittaa mahollista altistumista jos ei oo puhelin mukana...