Jussit

 

On taas aika toivotella moneen kertaan ja kiitellä takas. Mie toivotan tämän ihanan punalehtiruusun kuvan kera. Mun lempiruusu, ja ihan itte ilmestynyt tuohon pihalle, leviää vähän liikaakin. Nimenkin löysin sille, kun oon seurannu sellasta kasvientunnistussivua. Kyllä kuulkaa mun tiedot on surkeat, kun vertaa noihin, joilta löytyy HETI täysin oikea vastaus, oli kyse sitten raunioyrtin eri alalajeista tai keltaisista kanankaalin näköisistä kukista, jotka mun silmään näyttää vaan kanankaalilta ja ne onkin sitten jotain rikkasinappia tai muuta. 

Sitäpaitsi se oikea vanhanajan juhannushan on just tänään. Eilen oli Aaton päivä ja tänään Johanneksen.

Hellettä piteli, ja eilen oli kunnon ukkosmyräkkä. Kun varoteltiin ni keräilin irtotavarat kasaan pihalta, ja sitten seisoin talon nurkalla kanasalaattia syöden kattomassa, kun myrsky nousi. 

Tässä se vyörypilvi on jo menny meän yli ja jatkaa koilliseen, ukkonen oli tiivistahtinen mutta nopea. Tuuli oli kova vain myrskyn tulohetkellä, ehkä 5 minuuttia, vähän lennätti roskia mutta ei muuta. Sadettakin saatiin tynnyriin vajaa puolet. Mutta kyllä oli ihana kävellä lenkki tänään aamupäivällä, kun ei ollu kahtakymmentäkään astetta lämmintä! Ja muutenkin olla. 

Uskalsin varata myös verenluovutusajan, kun olin varma että helteet meni hetkeksi ohi. Ja trimmeröinkin vähän pihalla, varovasti, kun ei saa rehkiä luovutuksen jälkeen. Hyttyset oli heti kimpussa :( 

Tässä se meidän häälahjapuu sitten on. Hopeasalava hopeahääpäiväksi. Odottelee maahanpääsyä, paikkakaan ei oo vielä varmistunut. 

Edes joku esikasvattamistani zinnioista suunnittelee kukkimista! Kyllä ne on enimmäkseen niin surkeita tapauksia, vaikka niillä oli kasvivalot ja oikea taimimultakin. Nämä yksilöt oli menossa mun siskolle, mutta sitten tuli erinäisiä asioita ettei se päässytkään käymään ja nyt se konkkaa keppien kans eikä siitä oo kukkasia hoitamaankaan. Mutta nähtävästi olin vieraskorea, ja varasin parhaat sille. 

Lueskelin tuossa uutisia, ja ihmettelen kyllä sitä, miten päästetään satoja omatoimimatkailijoita ilman testausta maahan, maasta jossa on hirveästi koronaa. Miksi pilataan aina hyvät alut? Ei ollu paikalla testaajia kuin kaksi, vaikka tiedettiin että se lössi on tulossa ennemmin tai myöhemmin - eivät toimittaneet pyydettyä aikataulua, mutta olis nyt voitu järjestää päivystyssysteemi, jolla olis saatu testaajia paikalle tarvittaessa. Piti päästää läpi, kun olis kestäny liian kauan - ei olis kestäny jos olis saatu päivystäjiä, ja kestää minkä kestää! Kyllähän siihen pitää matkailijan varautua että se kestää, kun tulli ruuhkautuu ja pitäs olla tiedossa korona-asia. Kaiken kaikkiaan omituista. Kaikki syyttelee toisiaan sillävälin ku ko. matkailijat rällää juhannusjuhlissa pitkin maata. Aivan turha antaa "vahvaa suositusta" olla karanteenissa JUHANNUKSENA. 

Mutta joo, pysykää te turvassa ja hengissä ja silleen. 

Hopeahääpäivä

 Nyt se sitten on. En uskonut sillon 25 vuotta sitten tai edes 10 vuotta sitten, että me selvittäs tänne asti. No, pessimisti ei pety, sanotaan. 

Vielä mahduin ahtautumaan hääpukuun nippa nappa, hihat kiristi kovin. Jonkinlainen saavutus sekin kai on, että mahtuu. Mies ei mahtuis enää omiin häähousuihinsa, semmosen vatsakummun on saavuttanut hän. En olis sitäkään uskonu, kukkakeppi kun aina ollu, mutta tupakoinnin lopettamisen jälkeen alkoi maha kasvaa. Parempi pieni vatsakumpu kuin tupakointi.

Reposaaressa oli hienoa, mutta ilmat ja sääsket kyllä vähän häiritsi täysillä nauttimista. Mie ku oon semmonen hienohelma ja hedonisti. Ostettiin se pahamaineinen Thermacellikin, mutta ei sitä juuri tarvinnu ku ulkona ei tarjennu istuksia ja tuuli vei hyttyset. Paitsi Herrainpäivän luontopolulla! (No siellä ei ollu kyllä Thermacelliä, eikä olis saanukaan olla. Se varmaan kielletään kohta.) Oli pakko koirienkin puseroihin suihkauttaa vähän Freetä, iholle en tohtinu ku ei se oo eläimille tarkotettu.

Herrainpäivien luontopolku, ei ollu kaksinen

 

Ihan ekana päivänä oli sen verran lämmintä, että voitiin käydä koirarannalla loirimassa vedessä ja vähän juoksemassa irrallaan. Joki oli niin täynnä, että piti kiertää kauempaa sillan kautta yli, etenkin kun miehellä oli kengät ja sukat joita se ei suostunu riisuun kahlaamisen ajaksi. Ei siitä ehkä olis kahlaamalla edes päässy yli. Koirarannan vesi oli ihan uimalämmintä, kun siinä on pitkä matalikko. 

Koirarannan joki, joka on itse asiassa puolen kilometrin pituinen nimetön laskuoja nimettömästä lammikosta, jonka rannalla on lintutorni ja jossa usein näkyy haikaroita. Yleensä tämä on lähes kuiva tai siinä on vaan pieni puro, mutta nyt se oli tuollainen.

Meidän jäljet hiekassa.

Kävin mie sitten talviturkin mereen heittämässä Siikarannassa, kun aallokko vähän asettui hetkeksi ja oli saunavuoro. Pyysin miestä ottamaan kuvan todisteeksi, mutta äsken kun kysyin niitä, niin ei kuulemma "ollu saanu". Sai kyllä veteen menosta ja sieltä pois tulosta mutta mikä lienee ollu syynä että uimisesta ei saanu. Sentään kokenut hyvä kuvaaja. Ehkä se aatteli että mie viihdyn siellä vedessä pidempänkin kuin vain parin kauhaisun verran...

Lankoskella Merikarvialla käytiin kans, kierrettiin luontopolku ja voi jessus siellä niitä sääskiä vasta olikin! Hyi olkoon. 

Lankosken luontopolku, ei ollu kaksinen senkään vertaa

Miehen saikku loppui ja tänään se menee töihin. Illemmalla käydään syömässä hienosti, on pöytävarauskin. Aateltiin ostaa hääpäivälahjaksemme hopeapaju, joka on kyllä lähinnä mun toive, aina oon ihaillu niitä ja ihmetelly, miksen oo omalle pihalle ostanu. Se olis nyt parikymmentä vuotta kasvaneena ihan hyvän kokonen puu.

Vuorokausirytmi meni ihan sekaisin reissussa, kun valvottiin joka ilta puolilleöin asti (ja nukuin muutenkin tosi paljon) mutta tänään jostain syystä heräsin jo ennen neljää. Pääsin käymään kunnon lenkillä koirien kanssa ennen kuin tulee se 30 asteen helle. Sääskiä kyllä oli, ja paarmatkin heränneet, pistoitta ja puremitta en selvinny. Valkohäntäkauriskin nähtiin. Samalla reissulla pelastin hautausmaan kaatopaikalta kauniinvärisen orvokin, se oli ollu jo jonku aikaa kylellään siellä kasassa, päätellen siitä miten kaikki varret oli kääntyneet ylöspäin. Istutin sen ruukkuun ja saksin pois siemenkotia ja kärsineimpiä osia, katotaan josko se siitä vielä kääntyis entiseen suuntaansa.

Suihku ja koiranshampoo jäi tuohon eiliseltä, piti pestä koira kun se meni hieroon itteensä kuopuksen hirvenluihin, ja siihen tarttu semmonen härskiintyneen rasvan ja - no, luun haju. Ei se nyt pahin mahdollinen ole, mille koira voi haista, mutta ihan tarpeeksi inha että piti pestä. Mikäs on pestessä pihalla näillä keleillä. 

Eilen oli sellanen vähemmän tukala ilma, saattoi istuskella ulkona varjossa. Ehkä tänäänkin, kun on tuulta luvattu. Ei hyttysetkään niin kiusaa, paarmat kyllä. 

Eilen meillä kävi myös tämä hurrrrmaava pieni herra, jolle mie olen "mummu". Kyllä mie jo nyt voin sanoa itteeni koiramummoksi! Hän on huomenna 10 viikkoa. Käsittämättömän ihana ja hauska untuvapallo, nytkin oikein sydän sykähtää kattoa tuota kuvaa ❤ Sillä on tuollainen hassu paksu kuono. Pikku jääkarhu. 

Reposaaressa

 

No osattiinpa valita lomaviikko meren rannalle just kesämyrskyn aikaan. Ei oo tarvinnu haaveilla aamukahvista rantakalliolla, mutta ehkä ylihuomenna...

Ihanaa tietysti on ollut, ainakin uskon niin. Nukuin melkein koko lauantain, kun satoi. Meren kohina mukavasti häivyttää tinnitukset ja unettaa. 

Lintulistassa on 110 lajia. Uimassa en oo käyny, talviturkki on vielä niskassa mutta villahousut ehkä jäi koirarannalle, kun juoksentelin koirien kanssa rantavedessä. Kohta saunaan.

Aamuyöllä

 Eilen oottelin luvattua ukkosta ja sadetta, mutta ei tullu kuin pari pisaraa vettä. Ukkoset meni taas kahtapuolen siutti. Yöllä sit näin unta että ukkonen jyrisi ja salamoi, ja heräsin siihen hätäilemään, että töpselit pitää irrotella. No ei oikeesti ukkostanu, mutta heräsin niin hyvin että valvon nyt sitten taas. Reilun tunnin tässä jo hohhaillu eikä yhtään väsytä. Metsäpalovaroitus on kumminkin hävinnyt, vaikka meillä on rutikuivaa. Loppuu kohta tynnyristä sadevesikin. 

Sillonkin, kun lähdin lenkille, oli sääennusteessa tarjolla salamaa, mutta kun taivas oli kirkas niin lähdin kumminkin. Hieno ilma oli, tuuleskeli vähän ja aurinko paistoi. Tehtiin aika pitkä lenkki, vettä kului.

 Mietin siinä kävellessäni, että kun oon joskus kaipaillut samanmielistä kaveria, ehkä jopa puolisoa, jonka kans ihailla hienoa hämähäkinverkkoa, kukkasia, linnunlaulua, käydä yökävelyllä - jakaa se ilo, mitä tunnen luonnossa kulkiessani - että ehkä parasta kuitenkin on kulkea yksin. Tai koirien kanssa. Nyt kun mies on ollut saikulla, niin se on usein tullu mun mukaan kävelemään, ja huomaan koko ajan kyseleväni sen mielipidettä mennäänkö risteyksestä tuonnepäin vai toisaalle, kierretäänkö tuo pelto vielä vai suunnataanko jo kotiin. Oon huolissani, että sillä on tylsää eikä se tykkää. Ihanku sillä ei olis täysi vapaus mennä kotiin heti kun siltä tuntuu. Enhän mie mikään matkaopas ole. Eilen se oli parturissa kun lähdin, kysyin viestillä että tuleeko se pelastaan mut jos ukkonen ja raekuuro hyökkää päälle; lupasi tulla.

Työkkäri käski kuopuksen hakea töitä Korkeasaaresta! Mietittiin heti kulkemista, että pitkä työmatka, mutta sitten todettiin että ei sillä oo väliä, sinne on miljoona hakijaa ja paljon hesalaisia ja pidemmällä työkokemuksella varustettuja, ei liene realistista odottaakaan, että tulisi valituksi. Mutta olishan se hienoa :) ainaki se on ollu joskus mun unelma. 

Aurinko on noussut, puiden välistä näkyy punainen kirkas piste. Sairasta oravaa ei ole nyt näkynyt, ellei se sitten ole parantunut, päässyt talvikarvastaan ja kirmaile noiden neljän joukossa niinku ei mitään. Toivon niin. Neljä tässä on parhaimmillaan näkynyt ennenkin, että voihan se olla. Yksi ainakin on yhtä kesy, kuin oli se sairas yksilö. 

Luin eilen Jokisen dekkaria, jossa syötiin jotain piirakkaa, ja tuli mieliteko saada mustikkapiirakkaa. Eihän se auttanu ku tehä. Pakastimesta löyty pussinpohjallinen vuoden -16 mustikoita, laitoin nekin vaikka jokaisen marjan kyljessä oli jääklimppi, joka piti irrottaa ettei tuu liian vetinen täyte. En laittanu ylimääräsiä sokereitakaan päälle, ja on hyvää! Läskit kertyy toki, mutta joutaa sitä taas laihduttaan. Yritin tarjota miehelleki, mutta se ei halunnu. Kumma mies. Mutta ei se kato urheiluakaan telkkarista. Jotku kiekkokisatkin oli, eikä meilä välitetty. Olis se olluki ihan liian jännää, olisin varmaan saanu sydänkohtauksen sitä jännittäessä. 

Reposaaren reissuki on taas tulossa, ootan kovasti! Kelit ei oo kovin lämpimiä ja sadepäiviäkin mahtuu ennusteeseen, ja tuuuuuulta. Mutta Reposaari on aina ihana. Olihan se keskellä talveakin ihana. Otan kirjoja mukaan ja vaikka kutimen, niin riittää puuhaa vaikkei koko ajan ulkoilis. Ja sisämaassa on aina lämpimämpää, jos haluaa käydä lämmittelemässä. 

Pitäs nukkua, että jaksais, mutta ei yhtään nukuta. Ei sitä kuitenkaan voi ennen kolmea herätä ja pysyä hereillä koko päivää... kuopuskin oli hereillä, oli käynyt luontoretkellä aamuyöstä. Mieki olisin menny kävelylle, mutta olis pitäny ottaa koirat mukaan ettei ne ulise täällä ja herätä miestä, ja niillä olis ollu kylmä ku lämmintä hädin tuskin 10 astetta, eikä ne halunnu ees pihalle kun kävin hakemassa yön kylpeneet orkideat sisälle. Laitoin ne vesikylpyyn muka ulos sateeseen, mutta eihän siellä sitten satanutkaan. Taidan mennä nyt edes lukemaan sänkyyn, josko vielä torkahtais. 

Omakuva

 Siinä sitä nyt on, voikukkasimaa. Laitoin ehkä liikaa hiivaa, oli vähän hankala mitata puoli teelusikallista tuorehiivaa, joten sitten siitä tuli hapanta. Lisäsin sokeria joka pulloon (kuohui hurjasti) ja nyt se on ihan juomakelpoista. Paitsi että siinä taitaa olla muutama prosentti, kun mulle tulee aina hiki kun juon sitä lasillisen. Tyrkytin miehelle että juo pois. Ei tuu sitä viikonloppuvierastakaan, jota varten siman oikeastaan tein, ja ite saan aina pelätä tuleeko migreeni alkoholista.

Lämmin päivä, käytiin pitkällä kävelyllä ja istuskeltiin pihalla auringossa ja varjossa.

Tässä se omakuva.

Hyttysen pirut on vaan heti kimpussa, kun aurinko menee pilveen. En tykkää. Kesäkasvit on ruusupapua lukuunottamatta istutettu ja kylvetty. Zinniat oli rentovartisia ja niin hauraita, että kun niitä purkkeja koitti varovasti erotella toisistaan, varret napsahteli poikki. Olis pitäny olla muovitötterö jokaisen ympärillä, niin ei olis sotkeentuneet keskenään. Kovin montaa ei selvinny istutukseen asti. Viimeksi tänään ostin Tokmannilta kolme pussia kehäkukkaa ja kaks pussia köynnöskrassia, ja viskelin sinnetänne. Alkaa olla kyllä jo vähän myöhä. 

Sairaan oravan musta soiro poskessa on kasvanu, mutta patti pienentyny. Just äsken kävi juomassa reippaasti, että hengissä on ainakin. 

Ruusupavut, jotka on serkkuni lähettänyt Kittilästä asti, on tänään nostaneet ensimmäisiä päitään.

Tämä on tapahtunut tän päivän aikana. En hoksannu ruveta kuvaamaan heti kun huomasin, tosi nopeasti se sieltä nousee. Mulla on niitäkin aika monta, saa nähdä mihin ne työnnän. 

Voikukan terälehden syvin olemus

 Oletteko koskaan katsoneet voikukan terälehteä tarkemmin? Se on kaunis!

Tulin nyppineeksi muutamia terälehtiä, kun niitä piti saada 2,5 litraa simaa varten. Olin tarkka ja kovin montaa vihreää palasta ei keitokseeni eksynyt. Ja vähän tavallista simaa keltaisempi on lopputulos ainakin vielä, mutta eihän se ole vielä valmistakaan. 

Eilen heräsin neljältä, eikä syynä ollut edes mustarastas, joka avonaisen ikkunan takana aamuisin livertää. En saanut unta, joten kävin kuvaamassa auringonnousun. 

Alemmassa kuvassa näkyy puiden varjot sumussa.

Kotona keitin kahvit ja valvoin pari tuntia ja menin uudelleen nukkumaan pariksi tunniksi. Jestas että olin taas poikki koko päivän! Piti autosta renkaatkin vaihtaa, vaikka siinä toki mies teki isoimman työn. Vein anopillekin pullollisen voikukkasimaa, ja se oli juuri repimässä voikukkia juurineen irti nurmikosta. Osasinkin ajoittaa sopivasti. Jäi fiilis, ettei se juuri arvostanut... 

Tänäänkin oli väsy, mutta ei niin lihaksiavapisuttava uupumus kuin eilen. Lenkillä raahustin alkumatkan tympiintyneenä, väsyneenä, lannistuneena mutta toivoen, että olo kohenee, ja kohenihan se - hetkeksi. Kaupassakäynnin jälkeen olin taas ihan umpimielinen naatti. Kuvittelin, että voisin edes olla ulkona vaikka riippumatossa, mutta sekin oli märkä. Laitoin pyykkiä vahingossa liian kuumalle ohjelmalle pyörimään, enkä saanut sitä muutettua, saa nähdä mitä niistä tulee. Kaupassa pudotin puoli tusinaa peltistä tynnyrinkantta lattialle. 

Pari otosta tän päivän lenkiltä, niittyvilla ja suopursu. Paikoin kielotkin kukkii, ihana tuoksu leijailee nenään tuon tuostakin, kun metsässä kulkee. Jaksaispa kulkea, niin mielikin olis parempi. 

Oon maininnut, että ruokitaan oravia vielä, vaikka on kohta kesäkuu. Suurin syy on se, että tässä pyörii kolme oravaa, joista yksi on selvästi sairas. Sillä on jäänyt karvanvaihto kesken, isot harmaat karvalaikut kyljissä, ja mies kun otti siitä kuvan, niin näkyi että sillä on joku iso patti poskessa. 

Yhtenä sadepäivänä kun tultiin kotiin, se surkeana, silmät melkein ummessa kyyhötti oksalla märkänä, eikä lähteny karkuun. Laitettiin sille puunkoloon sapuskaa, niin se meni heti syömään. Eihän tuollaista voi jättää auttamatta! Mies laittaa pähkinöitä, mutta mie laitan vaan auringonkukansiemeniä, kun ne kelpaa oravalle joskus jopa pähkinöitä paremmin, sitäpaitsi naakat käy ryöstämässä ne pähkinät. Toisaalta jos oravalla on hammasongelmia, niin pähkinät on parempia. Jotain omenaa tms. vois kans ehkä tarjota. 

Menee taas koko alkukesä hukkaan, kun on olo tämmönen. Noin ihanaa on ulkona, ja mie en tunne iloa siitä. Toki se aina mukavampi on katella, kuin sumuisen harmaa sadekeli. Vois mennä vaikka vaan istuun ulos...

Ööäöäöööää

 Aamusta lähtien jotenkin harmittavainen olo. Harmistunut, tympiintynyt, tunkkainen ja haluton. Väsynyt heti herättyä. Kävelin tosin eilen tuplamittaisen lenkin, kun etsiskelin korvasieniäkin (huonolla menestyksellä, 1,7 sientä per kilometri) ja sitä ennen olin kärvistellyt migreenissä, sitten migreenissä ja lääkeoireissa, sitten nukkunut pari tuntia tai jotain. Ehkä väsymystä siirtyi tällekin päivälle sitten. 

Mies olis halunnu mun kans Suomenojalle, mutta a) kylmä tuuli b) oli tekemistä kotona. Aamupäivällä kävin nopeen pienen lenkin koirien kans ja sit kävin sieniä ettimässä, mutta en jaksanukaan edes sinne hakkuuaukolle asti, mihin suunnittelin meneväni. Tällä kertaa vain vajaa puolikas sieni per kilometri. No, keittelin ne ja keräsin samaan kuivurilliseen ruohosipulia ja nokkosta. Ja sain niskani kipeeksi heti. Saa nähdä tuleeko sienistä ruohosipulin makuisia. Ja nokkosen. Piti viedä kuivuri saunakamariin, kun se haju otti nenäonteloihin ja pelkäsin että tulee taas pääkipu. 

Sunnuntaina käytiin Jukolan puutarhamyymälässä Harvialan kartanolla. Ostin punaisia belliksiä jotka istutin tänään pihalle, sekä ihan tavallisen imukärhöllisen villiviinin. Laitoin sen osin kuolleen terijoensalavan juurelle, josko se vaikka kiipeäisi siitä. Naapurin kiusaksi. 

Kylvin itekerätyt porkkanansiemenet. Viime kesästä on lavakauluksessa säilynyt/kylväytynyt hunajakukkaa, kevätsipulia ja pellavaa. Voi olla että kehäkukkaakin. Se sipuli yllätti iloisesti. Ostin taannoin myös pienen pussillisen vehnää, kun en löytäny kauraa. Viskelin tuonne mettänreunaan, ei mulla ehkä ollu ihan loppuun asti ees aateltuna koko viljahomma. Kasvaa minkä kasvaa. 

Ylämäki

Muisti kun on mitä on, niin etsiskelin jotain siemenpussia, jonka muistin ostaneeni, mutta en muistanu että olin senkin jo kukkapenkkiin heittäny. Jestas että sitä on horisko. 

Tökin pajunalkujakin maahan aika monta, piän peukkuja että ees joku lähtee kasvamaan. Aurinko paistaa mutta ei oo kovin lämmintä. Ja hyttysiäki on jo, en tykkää yhtään.

Koirien 9-vuotissynttäripäivälook.