Avoimia ovia

 Taas tuntuu siltä, että en kohta enää ole kykenevä huolehtimaan itsestäni, kun muisti prakaa. Mulla oli mammografiaan aika sunnuntaina, ja olin odotellut sitä viikkokaupalla ja muistanut asian. Viikonloppuna oli Mummun Tyttö hoidossa, tyär kävi meiltä viikonlopputöissä, ja just sillon sunnuntaina mies herätti mut kasin maissa (MT ei oikeen mahdollista hyviä yöunia, joten olin tosi väsynyt) että lähtee lintuja kuvaamaan, ja mun piti nousta. Sekään ei muistanu mun mammografiaa, vaikka just perjantaina oli siitä viestitelty. Enkä mie ehtiny ees miettiä asiaa, piti nousta vahtimaan riiviötä. 

Maanantaina soitin sitten Radiologikeskukseen ja jätin takaisinsoittopyynnön - mutta unohdin laittaa yön jäljiltä äänen puhelimeen enkä kuullut kun soittivat. Kyllä on vaikeaa nyt tää homma, mutta lopulta sain sen ajan ku jonotin, ja hoitaja siellä päässä oli ymmärtäväinen kun sanoin että oli koiranpentu hoidossa niin unohtu. Kysyi vielä, että minkä rotuinen. 

Näin untakin, että kuopus odotti vauvaa, ja selvästi se kerto mun ahistuksesta, kun se otti koiran vaikka sanoin, ettei kannata ja tiesin, ettei se siitä yksin pysty huolehtimaan. Mun on pakko jo jossain vaiheessa sanoa, että en jaksa - siihen ON syynsä, miksi en halua ite ottaa enää pentua. Mulle tuli sunnuntainakin, pennun kanssa pihalla ollessa, sellanen olo niinku oli joskus kun lapset oli pieniä ja mulla masennus enkä olis jaksanu mitään mut piti vaan olla ja touhuta niiden kans. Tällä viikolla onneksi niillä on vävykandidaatin kanssa vuorot, toinen on aamu- ja toinen iltavuorossa. Voivat vahtia ristiin toistensa koiria.

Pentu on jo nyt osoittanut dominoivuutensa, härnää ja koettelee rajojaan. Ja hampaitaan. Paljon edistystä pitää tapahtua, että meidän syksyinen Norjan-reissu sujuu leppoisasti. Mummokoirat stressaantuu pennusta, vaikka se ei yleensä iholle tulekaan niin haukkua räksyttää niille.

Ovesta hajos lukko, oltiin pari päivää avoimin ovin. Se onkin ollut känkkäränkkä jo vuosia, eikä me oltu tiedetty että lukkoon pitää truutata öljyä kaks kertaa vuodessa siitä lukon kielen reiästä. Se oli vaan kuivunu ja lopulta kara meni poikki. 

Oon ettiny kaupoista orvokkeja, yksittäisiä, mutta niiden aika on jo ohi ja eilen sitten löysin jonku jämäerän alennushinnalla. Ostin 16 kpl kuudella eurolla ja vietin illan niitä istuttamalla. Ja sain palkaksi taas pahoinvointisen päänsäryn... pitäs uskoa, etten pysty tekeen tollasia maan tasolla askerteluja. Ehkä niitä varten pitäs hommata puutarhapöytä. Viiteen eri astiaan laitoin ja yks jäi ylimääräiseksi, lykkäsin sen lyhtyyn siksi aikaa kun keksin paremman paikan. Muita kukkasia en viitsi edes ajatella ulos, kun on niin kylmiä öitä vielä. 

Muutenkin nää kasvihommat pihalla on vähän riskialttiita: harakka tai naakka vei yhtä lukuunottamatta kaikki mun kylvämät ruusupavun siemenet! Mun aarteet, syksyllä kerätyt ja hellästi säilötyt! Hetkeksi jätin pihalle kylvön jälkeen nauttimaan auringon lämmöstä. Jos se oli harakka, niin se on piilotellu niitä maahan sinne tänne, ja kesän myötä ruusupapuja ilmestyy ihme paikkoihin. Ehkä. Onko siitä ollu puhe, että harakka on tehny pesän jasmikkeeseen mejän olkkarin ikkunan taakse? Noin viisi metriä talon seinästä, ja se lähtee heti pakoon sieltä pesästä, kun joku menee pihalle niin, että näkyy sinne taaksekin. Ei se tuossa tiellä kulkijoista välitä, mutta pihalla kulkijoista kyllä. Jos se haudonta onnistuu, niin saadaan nauttia harakannaurusta aamuneljältä, kun poikaset lähtee pesästä. Epäilen kyllä että munat paleltuu tuolla menolla, jos se ei yhtään vähemmän säikyksi tule.

Huomenna alkaa mun "kesäleskeys".

Nopeet

 Kulkuneuvo Juna 

Unelmamatkakohde Reposaari

Musiikkilaji Raskas rock

Kukka Tuomenkukka

Jälkiruoka Kermakakku

Keittiöväline Sellanen teräväreunainen muovikauha, joka käy kaikkeen

Lempivaate Aamutakki

Kosmetiikkatuote Kookosöljy

Lempikaupunki Äänekoski

Lempikirja Marjatta Kurenniemi: Oli ennen Onnimanni

Juoma Pepsi-Max

Tuoksu Koiran varpaat, kun se on just herännyt

Iltarutiini Tähän ei voi vastata nopeesti. Hampaidenpesu, koirien ja omien nyt ainakin. 

Jäätelö Aino vadelmasuklaa

Flunssankarkoituskeino Nenähuuhtelu

Aamupala Kahvia. Mysliä tai leipä.

Huonekalu Sohva tai sänky

Vuodenaika Kevät

Juhlaruoka Savulohisalaatti

 

Toukokuun alku

Nyt tuli kuvat miten sattuu mutta olkoon, en jaksa järjestellä ja keksiä juonta. Ykstoikkostaki vähän taitaa olla, mutta sitä se nyt viime päivinä on ollu. Jaa millon ei olis. Ja olihan mulla tosiaan tuo Mummun Tyttö ilona ja yksitoikkoisuuden torjujana. Tyttö tuli sen kans äitienpäivävierailulle, ja päätyi sit olemaan 2 yötä ja mie koiravahtina 2 päivää. Olihan se kivaa ja koira on maailman suloisin pentu, mutta onhan se raskastaki. Koko pennun hereilläoloajan olla skarppina, keksiä sille tekemistä ja valmiina keskeyttämään mahdollisen ei-toivotun toiminnan. Kun pentuhan kyllä keksii sellasta. Mutta onneksi se lepäilee myös usein, ja joskus ihan kunnon päikkäreiden verran.

Oon ootellu näsiän kukintaa, ja viimein viime viikolla bongasin. Jo ajat sitten tuli facebookissa muistona kuva hieman jo kuihtumaan päin olevasta näsiänkukasta, mutta keväthän on nyt kylmä. 

Pari sen verran lämmintä päivää ollu, että on tarjennu koiratkin pihalla - ei tosin alasti vielä. Kylmä tuuli kiusaa silti esimerkiksi tänään, vaikka muuten on ihana aurinkoinen päivä. Koirat vahtii kulkijoita.

Tämä toinen mejän vanhoista kärttyisistä mummokoirista sietää Mummun Tyttöä paremmin, ja hengailee sen kanssa pihallakin. Kuvassa näkyy myös miehen tekemä halkopino vaahterasta.
 

Etuvartio ja taustatuki.

Tähän väliin jo laskemassa oleva tulva siinä joella/ojalla, jonka keväistä kehitystä kuvasin postauksessa Villejä tulppaaneja. Sillon ei ollu mahollista kuvata, kun se oli ihan yhtenä järvenä ettei juuri ruohonkorttakaan pinnan yläpuolelle noussut. Nyt oli kivasti lintuja, jotain kahlaajiakin mutta enhän mie niitä tunne. Joku kurppa kumminkin. Viklo, sirri, liro, sipi...

Tässä kai opetetaan noviisia vartioimaan pihaa. Mukavasti meillä pihalla aika kului, vaikka sielläkin oli ei-toivottuja tekemisiä koiralle. Se esim. tonki tyttären luukasoja ja nuoleksi jotain homeisia hirvenluita - ne siistit kauriin nikamat, mitä sille sijaiseksi tarjosin, ei ollu niin kivoja, mutta kyllä niidenkin kanssa jonkin verran juostiin pitkin pihaa. Pitäs hommata sille joku jalkapallo. Frisbeen perään se kyllä juoksi, muttei ymmärtäny sen päälle muuta. Ei se jaksa oikeen mistään olla kovin kauaa kiinnostunu, aina pitää keksiä jotain uutta kivaa. Muuten alkaa räksyttää mummokoirille ja kulkea mun perässä lahkeita napsien. Otinkin tavakseni kulkea risu kädessä niin, että se hilasi maata ja koira tavoitteli sitä hampaillaan mun sijaan. 

Putsasin vanhaa pihapöytää ja se hajos taas, tai levy irtos metallijalasta. Se on jo kertaalleen ruuvattu uudelleen kiinni, ja alkaa olla sen verran laho että kun löyty paksua vesivaneria (?) varastosta niin päätin tehä uuden kannen. Se pöydän jalka on niin hyvä, kun se on tosi painava ja siinä on reikä, että saa aurinkovarjon (ostin uuden ku halvalla sai, vanha olikin jo rikkinäinen ja haalistunut) niin kannattaa laittaa vaan uusi kansi. Löysin jopa sellasen poranterän jolla saa pyöreän viiden sentin halkaisijaltaan olevan reiän, mutta ainoo pora jonka löysin oli sellanen kahden käden iskuporakone. Kävi se silläkin, kun oli valmiina asetus että isku oli pois käytöstä. Kaupasta ostin huonekalupultteja ja meinaan vetää kunnollisen läpikiinnityksen. Prikat kyllä unohtu, mutta ehkä meiltä löytyy sopivia. Asia on tosin ajankohtainen vasta sitten kun miehen piilopaikastaan hakeman poran akku on ladattu...

Miehestä puheenollen, se lähtee ensviikolla Espanjaan! Tyär ilmotti joku aika sitten, että tarjoaa jollekin matkat, jos lähtee seuraksi. Mies pelkää lentämistä, ei oo koskaan ollu lentokoneessa. Kysy se tietysti multa, "saako" se lähtee, ja mie kehotin käyttämään tilaisuuden hyväksi. Se on haaveillu jossain etelän kaupunkilomalla joskus käyvänsä, ja mie ku en välitä ulkomaanmatkailusta (nippanappa nää naapurimaat menettelee) niin minusta ei kovin äkkiä kaveria sellasille reissuille saa.

Anopin suhtautuminen asiaan oli minusta vähän outo. Se kysy että mitä mieltä mie oon - sellasella äänensävyllä että "kyllä kai sinä paheksut ja olet epäluuloinen moisesta" - ja oli epäuskoisen tuntuinen kun sanoin, että eihän tuollasta tilaisuutta voi jättää käyttämättä, tietysti se saa minun puolesta mennä. Vähän tietenkin pelottaa miten ne kaks maalaispöljää siellä maailmalla pärjää keskenään, mutta kunhan tulevat hyvissä voimissa takas kotiin. Kaikki maholliset matka- ja matkatavaravakuutukset toki on. 

Kirjosieppo tuli torstaina pihaan, ja ripustin pari uutta pönttöä sen kunniaksi. Se kumminkin häätää tiaisia pois pöntöstä niin on sitten toinen paikka tarjolla. 

Päivän pituus 16 h 13 min ja leveys kaksi metriä

 Kolmannes vuodesta takana. Lenkkeilty reilu 250 km, hiihdetty reilut 10 km ja pyöräilty reilut 50 km. Nyt onki pyörä jotenki rikki, en lähe sillä mihinkään ennenku takarengas on vaihdettu uuteen. Ratisee siihen malliin, että taitaa olla laakerit hajalla. Tällä viikolla olis vielä viimeinen jooga ja hammaslääkärissä käynti, että täytyy joko ostaa ja vaihtaa jo tänään tai sit keksiä muita tapoja kulkea. Vähän vaille euron per kilsa, kun syksyllähän mie tuon vasta ostin viielläkympillä. Paskan möivät. 

Lintuja bongasin 59 ekalla kolmanneksella, ja kirjoja luin 25. 

Lunta riittää pihalla vielä. Vaikka kuinka on toukokuu. Eka krookus kurkkii kyllä talon eteläseinustalla, ja scilloja on noussu. 

Hurmaava Mummun Tyttö. Matkusti eilen meidän mukana tapaamaan kissoja ja Mummun Poikaa. Hyvin meni, pentu on tosi rohkea ja luottavainen. No kissat oli sen mielestä vähän epäilyttäviä.

Elukoita

 Vähän surettaa, kun kaunis paras kevät jää taas nauttimatta, kun ei jaksa. No mies raahas mut tänään vähän lintuja katteleen, ja nähtiin kuusipeurakin. Isosarvinen hirvas (voiko niin sanoa poikapeurasta?) joka ontui etujalkaansa. Ja kettu! Oli samalla pellolla rusakon kanssa, rusakko pää ja korvat pystyssä korkeena vahti kettua, että tuleeko se vai ei. Ei kettua kiinnostanu. Kiurun sain listalle, se on viideskymmenesviides. Olisin päässy toisellekin lintureissulle, mutta piti jäädä kotiin vahtimaan tiskikonetta ja uunia, jossa muhi sapuska. 

Luulen kyllä kuulleeni kulorastaankin, mutta ei se ole varmaa. Mulla on sellanen sovellus puhelimessa, jonka pitäs tunnistaa linnunlaulut, mutta se väitti sitä oletuskulorastasta (saatto se olla mustarastaskin) laulurastaaksi, ja kyllä mie nyt laulurastaan tunnen eikä se ollu semmonen ollenkaan. Toinen oli ku lintu liversi lähellä puussa ja sovellus väitti sitä peukaloiseksi... mie näin sen ja se oli isompi, pitkäpyrstöisempi eikä pieni pystypyrstöinen peukaloinen. Ei kannata luottaa.

Koirien naamoja koitin vähän sheivailla kans. Ajokone kypsähti heti ku alotin, ja tunnin lataamisen jälkeenkään se ei jaksanu ku nipin napin suurpiirteisen karvojenvähennyksen. Liekö taas akku loppu. Vähän on koirien hännänjuuretkin ruskettuneet, kun on voinu pitää vaan tollasta puseromallista vaatetta. Yks päivä laitoin aurinkorasvaakin varmuuden vuoksi, kun käytiin vähän pitemmällä lenkillä. 

Nyt ei oo sit jaksanukaan. Eilen oli kuopuksen pieni pentu hoidossa ja sen jälkeen nukuinkin melkein kellon ympäri. Mutta on se ihana 💕

Mejän vanha rouva siinä mittakaavana, on se pieni. Mutta ihan jo villakoiran näkönen - jonkinlaista leijonaleikkauksen aihiotakin sillä jo on, vaikka se minusta näyttääkin paviaanileikkaukselta. Pieni peffa ja muhkea rintakehä. Vanhat rouvakoirat eivät eritysemmin pidä hänestäkään, mutta enemmän kuin esikoistytön riehakkaasta poikakoirasta. Hirveästi pentuja nyt joka paikassa.

Ei jaksa, ei kiinnosta

 On tämä taas raskasta ja tunkkaista. Miten voikin olla, kun kaikki on ns. hyvin, kevätkin päässyt vauhtiin, aurinko paistaa ja linnut laulaa. Seitsemän lajia bongasin kun kävin viiden maissa pihalla kuulostelemassa. 

Niin, viiden maissa, kun ei unta riittänyt, vaikka en meinannut taaskaan saada illalla unta. Kävin tytön koiraa vahtimassa (ja vävynkin koira oli siellä vahdittavana) illalla, ja olin kotona yhdentoista maissa. Unirytmi on heittänyt häränpyllyä, ja koiranvahdinta jatkuu vielä 2 iltana. Onhan se ihana pentu, mutta mie olen vanha raihnainen masentunut kääkkä. En tahdo jaksaa. Mitään. 

Mikään ei kiinnosta, käsitöitä puoliväkisin teen kun niistä on joskus saanut iloa. Joogassa kävin pyörällä, ja siellä oli yksi ohikiitävä hyvä hetki, mutta se meni äkkiä ohi. Reissun jälkeen nukuin yli 2 tuntia. Tieteen Kuvalehtiä lainasin kirjastosta, ne on yleensä ollu mielenkiintosia luettavia, mutta joko taso on laskenut tai mua ei vaan jaksa kiinnostaa. Ei riitä keskittymiskyky edes lukemiseen. Oon alottanu Viveca Stenin Lumen uhrit, mutta kirjoittajalla on vähän liian ahdistavia juonenkäänteitä. Loikin välillä tekstiä ylimalkaisesti silmäillen. 

Autossa on ilmeisesti laakerivika tai joku, se pitää aika ikävää ääntä ajaessa. Pelottaa ihan. Huomenna on korjaamolle aika, toivottavasti kestää sinne asti.

Ostin chiansiemeniä ja hampunsiemeniä, etenkin chiaa kun on mainostettu niin hyvänä superruokana. Että on täyttävääkin, kun turpoaa "sammakonkuduksi" - no eihän turpoa. Paitsi minisammakon minikuduksi. Ja eihän sitä saa syödäkään enempää kuin 2 ruokalusikallista päivässä, sellanen määrä ei kyllä riitä täyttämään yhtään mitään. 

Tänä keväänä sulavasta maasta on leyhähdellyt tuoksua, mikä on tuttu lapsuudesta. Mulle tulee mieleen ala-asteen koulun ympäristö, siinä oli traktoritie ja ilmeisesti joku maatila lähellä, pehmeää savimaata ja auringonpaiste, ja koulu kohta loppumassa. Tuuli hiljaa henkäilee. Huolet ja murheet tuli sitten myöhemmin.

Muudissa

 Pässiäinen on menny siinä missä tavan viikonloput, mieskin töissä. Se valitti, että aina, kun on lyhyt viikko (ja nyt niitä on 2 peräkkäin) ni tulee joltain asiakkaalta paljon normaalia isompi tilaus. Se on kohta taas pöönautissa. Eikä tullu sitä lottovoittoakaan, että olis voinu maksaa velat pois ja ettiä vähemmän stressaavan työn. 

Ehdittiin me kuitenkin käydä kuvausreissuilla, joilla mie kiikaroitsin ja käveleitsin koirien kanssa. 

Tässä näemme, miten joen virtaussuunta on kääntynyt pellolle päin. Sen pitäisi virrata tuonne oikealle päin, mutta meneekin tien suuntaisesti pellolle. Hanhet ja pullasorsat on mielissään, ja oli siellä jokunen telkkäkin. Västäräkin ja kuovin sain listalle tuolla reissulla. 

Pihalla on tonneittain lunta, mutta kuulemma hidas kevät on luonnolle hyvästä. Ei varmaan tänä vuonna ehdi valkovuokot ylikukkia äitienpäivään mennessä, niinku monesti.

Tämänpäiväisellä lenkillä näkyi tikan pesäkolontekojälkiä. Sileitä pehmeitä lastuja. On se näppärä. Ja koirakin merkkaa just kun kuvailin...

Ostin kirppikseltä maljakon, ja hintalapun alta löytyi Muuramen tarra - en kuitenkaan löytänyt netistä mitään tuon näköistä Muuramen maljakkoa. Uusi satsi vaahteranoksia siinä, vaikka eipä ne kauheesti erotu kuvassa, kun on niin sekainen tausta. Nyt on lumet sulaneet sen verran, että risusavottaan pääsee taas. Joutuu. 

Olen yrittänyt kovasti miettiä kaikkea, mistä pitäisi olla onnellinen, kun ahdistaa ja masentaa vaikka on ihana kevät (aina välillä ainakin) ja kaikki on hyvin. Ainakin jos vertaa vaikka ukrainalaisiin. Ärsyttää ja turhauttaa olla tällanen zombie. Iltaisin ei tule uni (oon yrittäny olla ilman melatoniinia ym.) ja aamuisin ei tahdo jaksaa nousta. En tiedä miten pitkään mahtaisin nukkua, jos ei koira herättelis kasin jälkeen. 

Kuopus haki tänään koiranpennun itelleen. En osaa olla siitäkään kovin iloinen, mun mielestä sen elämäntilanne ei olis nyt ollu otollinen koiralle. Iltavuoro ja pentu pitäs jättää heti yksin kotiin, tai sitten joku menee sille seuraksi. Muahan se kysy ensin, mutta ku rupesin maanitteleen että hae koira vasta perjantaina, niin pääsen sillon paremmin seuraksi ja voisit edes viikonlopun ajan totuttaa sitä uuteen paikkaan ja yksinoloon, niin se pyysi siskonsa pennunvahdiksi sitten. Pitäs vaan aatella että oma asiansa ja koiransa, mutta kun ei pysty. Säälittää koira. Pennut tietysti aina ihania. 

Tässä koiranhoitoasiassakin olis ollu hyvä juttu, kun olis ollu kaksi autoa. Nyt ei pääse tytön iltavuoron jälkeen enää kotiin, kun ei junat kulje. Ellei sitten polkupyörällä. 

Hauska seurata, kun harakat käy katkomassa jasmikkeesta oksia ja vievät mennessään :) pihalla olis hurumykke vaahteran oksia valmiina pätkinä, mutta ne ei vissiin kelpaa.