Äiti on vähän väsynyt

Tää on sit taas näitä päiviä, ettei herää ollenkaan. Ja maailma ahdistaa, elämä ja tulevaisuus etenkin. Makeaa tekee mieli syödä äskenkin join puoli kuppia mikrokahvia ja söin puoli viipaletta pullaa. Sen toisen viipaleen söin aiemmin jäätelön seassa. Älkääkä luulkokaan, että olis ainoo pullaviipale tänään... Onneksi oli miehelle eilistä ruokaa kaapissa, ja tytär lähtikin aamulla muuttamaan poikakaveriaan opiskelija-asuntolaan toiseen kaupunkiin kauas... se oli eilen yöhön asti Red Carpet -staffina, tuli taksilla kotiin joskus ja heräsi aikaisin aamulla kun poikakaverin veli haki sen reissuun.

Hieno ilma, kävin kyllä lenkillä aamupäivällä, mutta sekin oli kuin tervassa kulkua. Yritin pihalla olla, mutta ei jaksa. Pelkkä istuminen ja lukeminenkin alkaa nukuttaa niin. Kumminkin heräämisen jälkeen menin takas nukkuun ja nukuin jonnekin yli yhteentoista, että ei kyllä unenpuutteesta oo kiinni. Unen laatu voi sit olla niin ja näin. Mihinkään hommiin en saa itteeni ollenkaan tarttumaan. Paitsi pyykit ehin laittaa koneeseen ennen lamaannusta.

Näinä päivinä on mukavaa, kun ei oo enää pieniä lapsia huollettavana tai töitä tehtävänä. Vaikka muistan kyllä lapsiaikanakin olleeni aivan järjettömän väsynyt välillä. Mutta niin kai kaikki äidit.

Kuopus on hoitamassa koiraa, saa asua siinä kämpässä missä koira asuu sen hoitoviikon. Koiralle tuli heti ripuli ja se ripuloi pitkin asuntoa, sit se on harjaamatta, pitkäkarvainen koira, takkuja täys, ja sit vielä sillä on joku ihme patti joka nyt jotenkin puhkes ja alkoi vuotaa verta. Tosi kiva kun kaikkee sellasta tapahtuu just ku vieras on hoitamassa ja omat ihmiset toisella puolen maapalloa.

Housut koiratapaamisen jälkeen: onni on karvaton koira!

Pakatakin pitäs jo hiljalleen, ensviikolla on reissuunlähtö eessä ja pohjosessa kymmenen - kakskyt astetta kylmempää ku meillä päivällä. Vaikka onkin ollu ennätyslämmintä. Viimeksi matkustettiin mukavasti asuntoautolla, jossa sai hakee kesken matkan juotavaa tai syötävää tai oikoa koipiaan, mutta nyt istutaan tiiviisti autossa aina matkat... ja perillä sataa.

Sattumuksia, soijaa ja solvauksia

Tässä yhtenä päivänä kävin kaupassa, sorruin ostamaan yhden karpalosämpylän. Punnitusnumero oli 47. Sitten vihannestiskillä oli ihanaa kesäkurpitsaa, punnitusnumero 47. Kurkku oli 46, mutta omenat (tuoksui nenään niin hyvältä, että tuli mieliteko) olikin numerolla 74. Hassuja numerosattumuksia. Juu, ostin arvan samalla "onnella", mutta en oo vielä raapinu sitä loppuun asti, se on semmonen ajankulutusarpa. Ei toistaiseksi näytä kovin onnekkaalta.

Ulkona on hirmu märkää! Meän pihalle ei enää aurinko paljoa paista, se on niin matalalla jo päivisinkin, mun kesällinen aurinkokylpypaikka on enimmäkseen varjossa. 

Ruoho pitäs leikata, mutta eihän se kuivu ku vasta ties millon illalla, jos sillonkaan. Kastuin lenkillä tiheikössä ja kengät oli tietysti ihan märät, samoin koirien jalat.

Ja kun multaisilla poluilla ja hiekkateillä kuljettiin, niin ne koirien jalat oli sitten ihan mustat, kun kotiin päästiin. Oon ollu aikeissa pestä ne näillä viimeisillä (?) lämpimillä päivillä ulkona sillä kannettavalla suihkulla, joten nyt oli sitten hyvä aika pestä. Toisen koiran pääkarvoissakin oli jotain tatinaa, varmaan nuollusta jätskirasiasta tai jostain. Tuli samalla kokeiltua se uusi koirashampookin - entinen olikin 7 vuotta sitten ostettu pentushampoo, joka nyt vasta loppui :) Hirmuiset pesunjälkeishepulit ne sai. Ja mie olin tyytyväinen.

Oon ihmeellisen tyytyväinen ollu itteeni jo monena päivänä. Maanantaina ostin hienon maton ja siivosin, tiistaina pesin yhden maton ja tänään koirat. Miten niin en muka saa mitään aikaiseksi? Eilen tein ison satsin ruokaakin, vävykokelas tuli ex tempore syömään ja mulle tuli kauhea stressi. Onneksi olin ottanu just aamulla sulamaan ison lihanköntsän, josta riitti wokkiin ja kastikkeeseen. Just söin wokinloput kesäkurpitsan ja thai-maustettujen soijakuutioiden kera.

Apropoo soija. Nyt kun ne Brasilian mettät palaa ja on ilmassa vihaa sikäläisiä kohtaan, kun oman elinkeinonsa takia siellä polttelevat "meidän" metsää. Pitäs boikotoida brasilialaista nautaa (en edes boikotoi, kun en osta muutenkaan) ja sekö sitten auttaa? Pitäskö brasilialaisten vaan istua kiltisti paikalleen odottamaan nälkäkuolemaa, kun elinkeino kuihtuu? Jos metsiä ei polteta laitumeksi, niin sitten vaikka kahviviljelmäksi tai muuksi, kun ei se elo ihmismassoille irtoa siitä sademetsästä. 

En tietenkään ole metsien polttamisen kannalla itsekään, mutta pitäisi sitten kieltelyn ja boikotoinnin sijaan keksiä keinoja. Ja ihan paras keino olis kyllä se ihmisen lisääntymisen rajoittaminen. Ja elämän mahdollistaminen ilman valtavan lapsilauman tuomaa turvaa vanhuuteen ja ruuansaantiin.

Samaan hengenvetoon tuomitaan myös soijan kasvattaminen, kun sitä käytetään niille parjatuille naudoille (ja muillekin elikoille) valkuaisrehuna. Ei sais kasvattaa soijaa, kumminkin pitäs kasviravintoa suosia ja siinä suosittu osanen on kyllä soijapapu. Suomalaisittain on kyllä muutakin papua onneksi tarjolla, on nyhtösitä ja -tätä, mutta oon huomannu että prosessoiduissa kasvisruuan puolivalmisteissa ja eineksissä on lähes aina papua, ja mie vain en voi sitä syyä. Tai hernettä. Soija tuntuu olevan helpommin sulavaa. Ehkä. 

Iltalehdistössä on ollu juttua aiemmin puheena olleesta kunnianloukkausoikeudenkäynnistä. Syytetty syyti oikeudenkäynneissä somesta tuttua valhetta, vissiin se olettaa että samalla lailla oikeudessakin menee keksityt jutut läpi kuin facebookissa, josta kaikki kriitikot ja kyseenalaistajat on bannattu. Sellasessa ilmapiirissä kyllä nopeasti kuplautuu ja alkaa luulla itsestään liikoja. Oikeudenkäynti on poikinut jo uuden ilmoituksen kunnianloukkauksesta ja perättömästä tiedonlausunnasta oikeudessa. Siinä voi olla narsisti syvällä suossa pian, jos ei yhtään muuta käytöstään asiallisemmaksi. Sehän ei todellakaan voi myöntää ikinä olevansa väärässä. Ja voihan olla, että se oikeasti luulee stalkkerin olevan tuo asianomistaja - onhan niitä tapauksia ollut täällä blogistaniassakin. Ollaan olevinaan suuria sherlockeja ja keksivinään, kuka tekee kiusaa, ja osutaan arvauksessa täysin väärään henkilöön. Itsekin olen ollut tuo väärä henkilö. Kun joku on päähänsä saanut syyttää, niin mitenpä sellaisen pään käännät, et mitenkään. Tässä tapauksessa nyt sitten käydään julkista oikeutta, ja mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää :)

Uvia ja kunia

On kyllä epistä, että joillain ei oo juuri koskaan päänsärkyä, ja sit on meitä, joilla särkee melki joka päivä! Toisaalta on ihmisiä, joilla on joku muu vaiva, mitä mulla ei oo. Että tasanhan ei käy vaivat eikä lahjat. Mutta omituiseksi mun pää on menny, siinä on kyllä jotain vikaa. Vihloo sieltä täältä ja joskus vaan häviää - kipu siis, pää ei valitettavasti häviä - ja joskus jää jäytämään päiväkausiksi. Naamaluita myöten. Nytkin eilen illalla alkoi, särki koko yön muttei niin paljon, että olisin jaksanu nousta hakeen särkylääkettä, aamulla noustessa tuntui häviävän mutta sitten hetken päästä vyöryi oikein voimalla.

Tänäaamuna oli hieno sumu.

Satuin huomaamaan ikkunasta heti herättyäni, ja kipin kapin vaatteet päälle (paita meinas kiireessä unohtua) josko ehtis ottaan jotain hienoja kuvia. Vähän myöhästyin, oli aurinko jo ehtiny nousta, mutta hieno sumu joka tapauksessa. Naakat vielä lenteli siellä sumussa. Syksyistä. Vaikka päiväksi on kyllä ennustettu 26 astetta, että hellettä vielä piisaa. Saa nähä onko Lapista ees hyttyset vielä kuollu, ku sinne kohta lähdetään - ruskaa siellä ei kuulemma juuri oo.

Oon taas nähny kovasti unia. Jäin laivasta jonnekin kallioille (kuin nalli kalliolle) ja oli paniikki miten pääsen sieltä ees kotiin, saati takaisin laivalle ja yhessä unessa oli ihmisiä muinaisen Pahkasika-lehden tekijäkunnasta ja vielä Lapinlahden lintujakin, ja halasin jonkun nuoren vihreätukkaisen miehen kans just, kun hiljalleen heräsin unesta, ja se halauksen tuntu viipyi pitkään vielä heräämisen jälkeenkin. Se oli mukava tunne. Viimeöinen kallio- ja laivauni (eri kuin edellinen) oli kyllä tosi pelottava. Siihen liittyi vielä riitaa miehen kanssa. Aina toisinaan tulee näitä mustasukkaisuusunia. Ja mitä nuo kalliolla olemiset nyt koittaa viestittää. Kun ei se viimeyönä ollu ees mikään vakaa kallio, vaan liikkuva portti vedessä. Aukeni laivan tullessa ja mie keikuin siinä liukkaalla märällä kalliolla.

Tälleen me varmaan tänään taas koirien kans istutaan, jahka ilma kuivuu ja lämpenee.

Tuhkatkin vietiin

Nonni. Peru on kirjoitettu, perintö jaettu ja tuhkatkin kuistilla oottamassa ripoteltavaksi viemistä. Sisko sai uuden asunnon halvalla ja toinen sisko kivasti rahaa - mieki jonku euron, vaikka jo pari vuotta sitten sen ennakkoperinnön sain sitä kattoremppaa varten.

Kesä jatkuu! Tillissä on hauskoja pieniä kukkasia - ja kukkasissa paljon ötöjä, kun isompana tuota katsoin. Ei niitä kuvatessa kaikkia huomannu. Hajuherne tekee paljon siemeniä ja näköjään se metsänätkelmäkin on tehnyt ainakin yhden alun. Siirrän sen syksyllä parempaan paikkaan, missä saa monivuotisena olla. Jos muistan, että oon sen sinne pannu, pittää muistaa laittaa kirjaan ylös.

Viimein saatiin seinään tuo siskon synttärilahjakin! Savesta tehty perhonen. Ite laitoin sille tuntosarvet kontaktiliimalla, saa nähä kauanko pysyy. Savi on saman väristä kuin tuo tummanruskea lauta.

Sen verran tuhlailin perintöjäni, että ostin maton. Oli niin upean värikkäitä mattoja tuolla matkan varrella kaupassa, että ihan heräteostona tuli tuommoinen kotiin. Myyjä sanoi, että värikkäät matot menee kuin kuumille kiville, mutta maahantuoja sanoo vaan, että "me keskitytään näihin skandinaavisiin väreihin" eli tyyliin harmaan eri sävyihin.

Olin varmaan aika huvittava asiakas, kun riensin värikkään maton luota toiselle ja silittelin naama virneessä niitä. En meinannu osata päättää otanko tuon vai sellasen ruskamaiseman. Sit aattelin, että huone on liian pieni jotta maisema pääsis oikeuksiinsa, ja otin tuon. Oli semmonen värikäs raidallinenkin, mutta ne raidat oli hiukan liian häiritsevät, sekava värikkyys on parempi. Tykkään! En varmaan tykkää enää sitten, kun sitä pitäs tampata (nukkamatto) ja pestä ja se alkaa haista pölylle.

Koska oli uusi matto, piti tietysti vähän imuroida ja pestä lattioita, eihän likaiselle lattialle voi uutta mattoa laittaa. En meinannu joutaa ees syömään ku touhusin niin.

Kevennys: Kuka tietää mikä merkki tämä on? Mie en. Voisko tää olla että turvavarusteet kiipeilyyn löytyy oven takaa tai jotain sellasta?

Pedon tuoksu

Tohtori Google osa XVIII tai jotain: plantaarifaskiitti. Syynä varmaan ylipaino, koska rasitus mun kohdalla ei ole kovin kummoinen. Ja ne mun rakkaat sandaalit, jotka ei oo kovin ergonomiset, pelkät kovahkot lätyskät. Omahoitona venytykset, joita pitää tehdä "useita viikkoja" mutta kuitenkin jos se ei auta, hoitoon pitää hakeutua 1-2 viikossa. Mistä tiedän parin viikon aikana, tuleeko usean viikon omahoito auttamaan? On kantapää kipuillut jo jonkin aikaa, mutta viimeyönä sitä oikein särki niin että haittas.

Muutenkin saattoi ne eiliset kolmen tunnin päikkärit olla vähän liikaa yöunia ajatellen, mutta kylläpä sitä silti nukutuksi tuli kuuteen asti. Pätkittäin.

Lenkille laitoin sitten sandaalien sijasta ne uudet lenkkarit, joita en oo vielä kertaakaan aiemmin käyttäny.

 Hyvät ja pehmeät, on oikeen muistivaahtopohjalliset. Koitin ottaa tännelaitettavaksi kuvan hienon lahokannon vieressä, niin koira taas heti tunki kuvaan mukaan. Pitihän sitä sitten kuvata kun se siihen niin poseeraamaan tuli :)

Oli ihana ilma, raikas tuuli ja pikkusen välillä aurinko pilkahteli harmaan pilvimassan takaa. Yhdessä kohdassa metsätietä koirat oli omituisen arkoja, hiipivät mun selän takana kun ne normaalisti sinkoilee pitkin poikin ja vetää hajujen perässä. Tuli mieleen, kun tässä lähistöllä on nähty karhu, että josko se olis meille asti tallustanut. Mutta saattoihan se olla joku muukin, ketun hajua nämä ei tunnu pelkäävän mutta ehkä ilves tai susi on menny tien yli siinä. Yhen yhtäkään sientä en muuten nähnyt. Kuivuus. Liekö kuivuus myös ruskettanu männyistä neulasia? Näytti paikoitellen, niinku olis puolet neulasista ruskeana.

Katoin sääennustetta, että hieno kesäpäivä tulossa, mutta sitten varoituksissa olikin ukkosvaroitus. Mä en usko ennenkuin näen ja kuulen! Maanantaillekin varoiteltiin tuulenpuuskista, mutta lienemme sitten itä-Suomessa, kun meillä ei tuullut juuri yhtään.

Pulla on hyvää!

Tein tän lyhdyntapaisen, mikä mulla on ollu haaveissa siitä lähtien, kun talvella käytiin Helsingissä Lyhtypuistossa. Oli roikista tehtyjä lyhtyjä siellä. Nyt on mejän omenapuussakin, se on ihan kivan näköinen pimeässä. Kuva esikoisen ottama, oli parempi ku mun ottamat.

Hevoskastanja on jo iso ja komea yhdeksänvuotias. Vois vaikka enskesänä kukkia? 

Tältä se (ne) näytti toukokuussa 2010.

Eilen, perjantaina, olin aivan järkyttävän kamalan väsyny päivällä, koska sänkyyn kaaduttuani nukahdin selälleni. Yleensä herään siinä asennossa kuorsaukseen ennenku ehin kunnolla nukahtaakaan. Kuulin kyllä uneen sen kuorsuun, ja kun siitä sitten havahduin niin oli pää kipeä. Mitä jos se johtuu siitä kuorsaamisesta se monena aamuna päänsärkyyn herääminen? Onhan se semmosta tärinää ettei se olis ihme. Kun se monesti sit helpottaa kun nousee ylös. 

No, syysreissaamisen jälkeen alan kyseleen taas lääkärinaikaa näihin oletettuihin vaihdevuosivaivoihin sun muihin, jos niitä nyt saa. Pyydän samalla nukahtamislääkettä, jos muuta hoitoa ei kuorsaukseen saa.

Yöpaidassa kylillä

Mulla on hyvät sandaalit. Ostin ne alkukesällä ja oon niihin hyvin rakastunut, ne toimii tosi mainiosti niin metsissä kuin kaduillakin. Tuli sitten mieleen, että ostanpa toiset, jos niitä vielä on ja jos ne vaikka on alessakin, ja suuntasin Citymarketiin. Siellä oli remppa, ja ihan viimeisimmästä ahtaasta "outlet"-nurkasta löysin ne, ja yksi pari oli vielä mun kokoa. Kolmanneksella alkuperäisestä hinnasta ♥! Lisäksi löysin lasten hyllystä seitsemällä eurolla pinkit kengät, joissa oli kullanvärisiä tähtiä. Jostain syystä kullankimallus on vedonnut minuun viime aikoina. Harakka mikä harakka. Niitä sit voi pitää kun sandaaliaika menee ohi, jos jalat niitä kestää. Laitoin kyllä yhdet kengät sitten kierrätykseen, ja sandaalien edestä tulee lähtemään nämä nyt käytössä olevat, kunhan käytän ne ensin loppuun.

Oli muutakin kierrätykseen menevää vaatetavaraa, sulloin ne samaan pussiin ja heitin auton takakonttiin. Yhtenä aamuna kun heitin tytön junalle, keksin että no nythän mie vien ne sinne UFFin lootaan, enkä muistanu että oon yöpaidassa... no onneksi ei kukaan nähny ja se paitakin on oikeastaan ihan trikoomekkona ostettu, mitä nyt kauhean virttynyt ja yöpaidan näköinen. Tänään tyttö meni pyörällä mutta sille tuli kuulemma kova päänsärky ja se pyysi mua hakeen sen junalta... olin just oikassu sänkyyn ja nukahtamassa, mutta lähdin sitten hakemaan. Ehkä oli hyväkin, jospa vaikka uni tulis sit illalla taas paremmin.

Aivan sairas väsy ollu taas tänään. Nukuin pätkissä enkä olis halunnu aamulla ollenkaan nousta, vaikka kello oli puoli  yhdeksän. Koirat halus nousta ja päästä aamupissalle.

 Yritin karistaa ahistukset ja väsymykset lenkillä, mutta ei ne pysyny ku lenkin ajan poissa. Tämän tien on rakentanu paikallinen hevosharrastaja mettään, hauska polku mutta tuntuu puskittuvan nopeasti.

 Yritin saada koirat poseeraamaan nätisti jäkäläisellä kivellä, kun lampi siinsi taustalla, mutta ei ilmeisesti ollu mukava istumapaikka siinä. Toinen kyllä meni hienosti, mutta toinen tötöili vaan.

Niin se kesä on ohi, kun viljaakin jo puidaan. Ihan syksy. Pihalla kyllä tarkeni, kunhan ei kovin kovaa tuullut. Mutta rupes väsyttään. Taidankin juoda vitamiiniporejuoman tähän väliin, kun tuntuu etten jaksa syödäkään kovin terveellisesti. Leipää puputan, jos ruokana on jotain makaronijuttua, enkä jaksa itelleni tehä mitään. Eiku tein mie eilen pannulla jotain kesäkurpitsamössöä. Oli hyvää homejuuston kanssa. Vois tehä sitä tänäänkin, ei vaan oo laittaa perunoita siihen sekaan...

Noin, siellä niitä tirisee pannulla miedolla lämmöllä. Kasviksia.

Semmonenkin ihme juttu, että kun kesken reippaan kävelyn kumarruin kattomaan auton alle jäänyttä vaskitsaa ja surkuttelin sitä hetken, niin ylös noustessa huippas kovasti. Eihän nyt luulis, että liikunnan aikana olis matala verenpaine?! Sen ymmärrän, jos ja kun heitättää makuulta ylös noustessa, kun levosta nousee, mutta että tolleen kesken lenkin. Ja tuntui pysähtyessäkin, että alkaa huimata. Mutta niin kauan kun ei ole muita oireita, niin aivan sama. Siinä mielessä lääkärien ym. paheksuma oireiden googlaaminen ja diagnoosin teko ite kyllä vähentääkin lääkärissäkäyntejä, mie ainakin oon välttyny monelta hätäilyltä ku oon kattonu netistä, että kyse on vaarattomasta asiasta. Tämäkin voisi olla ikääntyneille tyypillinen ortostaattinen huimaus, jonka lääkkeenä on liikunta. Äh, joutaisin pois.

Kuopus haluais muuttaa omilleen, mutta raha on ongelma. En kyllä ihan käsitä, kun se viikot asuu asuntolassa ja viikonloppuisin usein poikakaverillaan, että mikä poismuuttohalun taustalla on. Ei se kerro. En oo tiukannut, toisin kuin isänsä. Aikuinen lapsi, ei sen tarvi kaikkea kertoa.

Hienot värit on metsissä, vaikka johtuvatkin paljolti kurjasta kuivuudesta...