Lisää tätä!

Valoisuutta!

Sopiva pikku pakkanenkin oli, kädet kyllä jäätyi kun ripustelin pihalle jouluvaloja. En oo viittiny niitä vesisateessa laitella, ja hienommalta näyttääkin lunta vasten. Ja hermo meinas mennä ku sormet oli jäässä ja valojohto sen tuhannen solmussa, vaikka niin nätisti olin laittanut keväällä ne kasaan ja sitonut rautalangalla että pysyy siististi. Nyt on sitten semmonen turhautumiskasa puun oksassa, kun länttäsin loput siihen.

Sisällekin virittelin tollaset patterivalot vanhaan sekuhäntä pajusydämeen, mikä on kuistin ikkunalla ollu vuosia. Sehän oli jo löystyny ja vääntyny, enkä löytäny sievempää korjausnauhaa siihen hätään. On vielä sinitarralla ikkunassa kiinni, kun tahtoi kääntyä koko ajan :)

Oon katellu Ylen Navettasuora360 -livelähetystä. Eipä oo tullu vaan töllötettyä koskaan (ainakaan kovin pitkää aikaa) tekemättä itse jotain, ja nyt jo ihan ahdistikin kun lehmä olis tarvinnu hieman apua poikimisessa eikä ketään ollu navetalla. Pöljä lehmä, makuulla ponnisteli ja kun näki sieltä peräpäästä vasikan etujalkojen heiluvan, luuli että siellä se on ja nousi ylös etsimään sitä. Ja se roikku vielä sen perästä!

 Lehmä etti että missä missä vasikka, joka koitti sanoa että täällä mä oon. Lisäksi tuo on niin harottavatissinen tuo lehmä, että sitä ei Lelyn lypsyrobotti lypsä sitten millään. Oon kattonu, että niillä on tänään menny 50 minuuttia miestyöaikaa kun sitä on koitettu lypsää. Nyt jos olis ollu kunnossa se lypsyrobotin kamera (joka kuulemma toimitti liian huonolaatuista kuvaa, mikä lie sit oikea syy) niin olis saanu myötäturhautua. Se on teurasjonossa. Lehmä siis, robotista ei saa lihoja. Mutta ei vaan kannata pitää lehmää, jota robotti ei saa lypsettyä ja ihminen joutuu joka päivä sitä auttaan.

Muistan ku ite joskus 80-luvulla uskoin, että ikinä ei tuu lypsyrobotti korvaamaan lypsäjää just sen takia, ku osa lehmistä on neljäntuulentissejä, mutta enpä arvannu, että raa'asti vain pannaan pois sellaset ja jalostetaan utarerakenne (ja muukin lehmän rakenne) robottilypsyyn sopivaksi. Eihän ne kaikki sovellu siihen nytkään, ainakaan jos keskiside repsahtaa jossain vaiheessa. Se on teurasauto vaan sitten, vaikka olis kuinka "hyvä lehmä".

Pitkästä aikaa varistellaan miehen kans kahden. Ne taitaa loppua ne esikoisen kotiviikonloput, kun sen poikakaveri ei kokenu yliopistoelämää itelleen sopivaksi ja miettii asiaa uusiksi. Tulee välillä kotiin.

Kylmää ja märkää

Tämä tällanen juuri nollan yläpuolella oleva ilmamassa on kaikkein kylmintä lauhaa ilmaa! Räntää sataa, kylmä märkä tuuli pureutuu luihin ja ytimiin. Heti kun lämpötila laskee alle nollan, lämpenee. Samoin lumipeite lämmittää. Eikä aivot tajuaa silmien kautta, että lumi=talvi=kylmä, ja säätää elimistön talviasentoon.

Reissu oli kiva. Muuttaminen on toki raskasta, mutta se kun siellä sitten saa järjestellä ja mallailla tauluja seiniin ja istua kahvikupin ääressä pohtimassa siirrettäskö vielä huonekaluja toiseen asentoon. Makuuhuoneeseen tuli hieno kuvatapetti keväisestä vihreänhämärästä lehtimetsästä. Yöt oli hiljaisia, ei kuulunu naapurien mölyjä. Päätä mulla särki joka aamu sielläki.

Heti perjantaina oli joulukadun avajaiset, tai jouluvalojen sytyttäjäiset, tai mitkä lienikään. Kävin yksin siellä kuulemassa sopivan lyhyet puheet ja pari kaunista joululaulua, ja sitten oli kohokohtana hieno ilotulitus. Kylmä tuli, mutta sitten pääsi lämpimään suihkuun :) mikä luksus ja autuus!

Tapasin myös hurmaavan mäyrispennun.

Purske

Paljon on asioita, jotka "pitäs tehdä" ja ne vain aina jää. Sitten tulee näitä päiviä, joilloin iskee toimintapurske ja yhtä sun toista tapahtuu. Kaikki ei tänään ihan onnistunutkaan, mutta tulipa touhuttua. Uskaltauduin laittamaan jopa valkopyykkiä koneeseen, 95 asteeseen. Saa nähdä mitä sieltä tulee... mutta oon niin kyllästyny valkoisiin lakanoihin ja pyyhkeisiin jotka on heti harmaita. Josko edes nämä säilyis vähän valkoisempina. Mejän koneessa ei ole mahdollisuutta valita esim. 70 tai 80 astetta, se on kuuskymmentä tai ysiviis. Tai matalampi.

Ostin ekalla Lapinreissulla tyynyn, joka on ollu mun lähes jokaöinen kaveri siitä lähtien. Oli vain liian kiree, piti purkaa vähän täytettä pois sillon joskus... nyt se oli lössähtänyt ja kaipas niitä poistettuja täytteitä, otin jo kesällä esiin sen pussukan, jossa ne oli, että laitan takas tyynyn sisälle. No, ei ne varmaan ihan puolta vuotta oottanu mun toimia, mutta nyt ne on siellä. Lakanat vaihdettu, orkideat kylvyssä, reissukassi pakattu, tiskikone tyhjennetty, pitkä lenkki tehty ja linnunruokahuolto hoidettu. Ja tusattu sellasta, mikä ei sit onnistunukaan. Keittiössä haisee ällöttävä kuuman kumin haju, kun pesukoneen tiivisteet lämpenee.

Yöllä oli päänsärky, en ottanu siihen mitään ja se hävis itekseen. Niiden kanssa on arpapeliä, tuleeko joku kauhea migreenikohtaus vai meneekö kipu ohi nuin vain. Monestikohan oon ottanu sen migreenilääkkeenkin turhaan, aamulla vain luulen, että se auttoi, kun kipu loppuu, vaikka se olis voinu loppua muutenkin.

Luulen, että nyt loppui virta. Purskeissa on se huono puoli. 

Mielenpahoittaja

Luin uusimman (?) Mielensäpahoittaja -kirjan, NYT, ja pahoitin mieleni - kyllä ei ollut hauska. Pari kohtaa oli vähän hauskoja. Ehkä aihepiiri oli mulle vieras, tai mielenkiinnoton.

Nyt luen Viveca Stenin Huonossa seurassa, ja ahdistaa lukea kun siinä on perheväkivaltaa. Hyvä kirjailija, ankea aihe. En oo alkua pidemmälle päässyt.

Kuopus tuli viimeyöksi kotiin, vein sen aamulla koululle ja samalla oli tarkoitus ajaa toisen paikkakunnan kautta ja käydä yhdessä tietyssä kaupassa, mutta mie vaan posottelin risteyksen ohi ajatuksissani. En muista enää edes kääntyä, kun ajan... kohta olen kuin se pariskunta jossain Karpon ohjelmassa, jotka ei muistanu mihin ne oli menossa ja ajoi ja ajoi eteenpäin satoja kilometrejä ja kävi vaan välillä tankkaamassa.

Olin kyllä väsynytkin - just kun mainostin, että ei ole väsyä näkynyt. Jotenkin eilinen päivä ja tämä aamu oli vaikeita kaikella lailla. Mietin taas, että voi kun pääsis pois. Koulureissulta tultuani ryömin sänkyyn koirat kainalossa ja ajattelin, että nyt ei kukaan tarvi mua muutamaan tuntiin, saan olla ihan rauhassa tässä. Pienet torkut siinä otin.

Mutta viime yönä näin unta lentämisestä! En ole kymmeniin vuosiin nähnyt, ja ne aiemmat lentämiset oli sellasta "uimalentoa" metrin korkeudella maasta. Nyt luulen saaneeni univaikutteita miehen kopterikuvaamisesta, olin kuin drooni, joka ampaisi pystysuoraan ylös ja korkealle. Lensin upean keltaisen viljapellon yllä ja seurailin kuusikon keskellä kulkevaa tietä. Sitten autoin jotain naista auttamaan jalkansa loukannutta fasaania. Eikä mulla ollu paitaa kun olisin menny kauppaan ostaan sille fasaanille pähkinöitä tms. Yritin pukea, mutta vaate oli liian pieni. Niin aina.

 Sukat. Uusia en oo saanu vielä alotettua. Ehkä kudon sitten niitä kodittomille, että on jotain tekemistä käsillä. Pajuakaan en oo saanu pätkittyä. Olen saamaton.

 Joku on kirjottanu jokaiseen kiiviin jotta "Luomu". On sitä siinäki ollu hommaa! Paljonkohan siitä on maksettu? Onkohan palkka laitettu kilohintaan?

Lentokoneet teki taivaalle Pietarinristin. Ei se tietenkään näy kuvassa kunnolla, mutta luonnossa se oli kuin mikäkin lopunaikojen merkki mun yläpuolella.

Onneksi mulla on viikonvaihteessa siskon luona lomanen, tai muuttoavuksi mie sinne meen mutta lomaa se on silti. Ikävä on, että se muuttaa pois sieltä rannalta, mutta eiköpähän siellä uudessakin paikassa löydy kivoja kävelyreittejä. Mut oon kyllä loman tarpeessa. Irtioton.

Turbonegroleskenä

Eilisilta meni sitten ihan yöhön asti taas "minäsuhdeajalla" (termi Susannalta) kun mies oli kuopuksen kanssa Helsingissä Turbonegron keikalla. Kuvista päätellen hienoa oli ollut. Mie kuuntelin youtubesta pari biisiä ja nyhjötin koneella koko illan, niin että hartiat on nyt jumissa. Mutta siitä muualla.

Olis vähän tehny kyllä mieli mennä mukaan, mutta en jaksanut vaivautua sinne Helsinkiin asti tungeksimaan pienelle klubille kännisten sekaan. Ja näinhän mie bändin jo kesän Rockfestissä. Joka - festivaali - myytiin kuulemma Neloselle ja sen myötä irtisanoivat useamman vuoden sopimuksen Hyvinkään kanssa ja siirtävät festit Tampereelle, jollekin pienelle rantakaistaleelle. Ei parkkitilaa, ei leirintäaluetta, tilaa murto-osa Hyvinkään lentokentästä, ei rannekemaksua = jonot pahenee.

Pilasivat sitten senkin. Eipä sillä, että olisin Tampereelle asti lähtenytkään, liian pitkä matka tulla kotiin ja liian kallista yöpyä maksullisissa paikoissa. Eikä mua niin joku Iron Maiden kiinnosta.

Yksitoikkoinen sää, mutta onneksi ei sada. Pääsee uloskin. Vähän kutkuttais käydä keräämässä pajua ja punoa jotain, kun vielä jotenkuten tarkenis pihalla punoakin, kun panis tarpeeksi vaatetta. Ja kävis välillä lämmittelemässä tarvittaessa. Saa nähdä saanko aikaiseksi. Sain kumminkin ne pitsineulevartiset sukat tehtyä! Kuvaa en tähän hätään saa, kun unohdin puhelimen vinttiin ja kuva on siinä. Sukat olis kyllä täällä alhaalla. Yleensä en ota puhelinta sängyn viereen - toisin kuin mies, aina, vaikkei sillä olis edes herätystä - mutta nyt oli poikkeus kun porukkani vaelsi pahassa maailmassa, ja aina voi jotain sattua ja mun apua tarvita. No eipä oo juuri tarvinneet, mitä nyt kerran piti hakee kuopus kyläpaikasta, kun kaveri vietiin sairaalaan.

Sillon ennen Lapinreissua olin sitä mieltä, että tilaan sen lääkärinajan reissun jälkeen, mutta mulla ei ole ollu enää sitä sairaanhirveetä väsymystä eikä paljo muitakaan oireita - no aina tietty johonkin koskee, mutta ei edes kuumia aaltoja kuin hyvin satunnaisesti öisin. Joten se on nyt taas jäänyt, en mie oikeen voi valittaa lääkärille, että "oli sitä ja tätä, mut just nyt ei oo, mut ehkä tulee taas joskus". Masennuskin on tästä viheliäisestä vuodenajasta huolimatta ihan hallussa. Mitä nyt välillä oon maissa ja kieriskelen merkityksettömyyden tunteissa, mutta sellanen on aika normaalia. Sitäpaitsi mies otti eilen oikein kunnon karhunhalaukseen ja kerto, ettei mun pidä sureksia. Tai jotain. Se ei yleensä oma-aloitteisesti halaa, ja muutenkin sen halaukset on vähän valjuja. Piristi :) Kyllä se aina välillä yrittää.

Pikkujoululeskenä

Niin, ei ole mulla enää mitään pikkujouluja, joihin jättää menemättä... tai käy syömässä vaan ruuan. Ruuan se meinas mieskin vain syyä, mutta se oli sit nakitettu kuvaushommiinkin ja siellä on kovat bileet, niin sillä on nyt hyvä tekosyy jäädä sinne pidemmäksikin aikaa :) Olin unohtanu että sillä on ne, ja ilosena oottanu "parisuhdeaikaa" ku esikoinenkin lähti reissuun ja kuopus on poikakaverillaan huomiseen asti. No, se meän parisuhdeaika tuppaa oleen ruutuaikaa enimmäkseen, että tuskin jäin paitsi mistään merkillisestä.

Kävin aikani kuluksi kirppiksellä, kaipaan semmosia helposti jalkaansujautettavia toppasaappaita (niinku oli ne mun vanhat punaset, jotka hajos) tai vastaavia, mutta ne mitä löyty oli pieniä. Joku myi ihka aitoja lapikkaitakin. Myös yhdet vinkkelit (5€) bongasin, olisin ostanu mutta pohjakumi oli kulunut puhki.

Sitten laitoin pyykit koneeseen ja paistoin pizzan ja pannarin. Hyvä ruoka, parempi mieli?

Mistä tuli mieleen, että sepelvaltimotauti tulee pessimistille. Että hyvästi sitten, rintaa onkin puristanut kummasti tänään. Mutta kun esikoinen sanoi, että siinä on hyvä syy jatkaa herkkulakkoa, niin totesin että sitten mie vasta pessimistiseksi äidyn, kun ei enää mitään hyvääkään saa syödä...

Tänään paistoi aurinko! Ei satanu! Kävin kylällä kävelemässä samalla, kun tyär oli salilla, oli oikein mukava kävelykeli. Ehtikin katketa jo pariin otteeseen se hyvä pitkä putki jokapäiväistä lenkkeilyä, kun oli sadetta ja tytöt hoiti koiranlenkityksen. Kuopuksellaki on hyvä sadeasu, mulla ei...  eilen kyllä menin tihkusateessa lenkin, vaikka koiria ei olis millään huvittanu, ne hilautu mun perässä vastentahtoisesti. Paitsi sitten ku tultiin siihen kohtaan, missä asuu se tietty narttu, sillon löyty äkkiä energiaa. Ja toinen koira tapasi rakkaan poikakoiraystävänsä. Toinen yritti purra sitä. Siis toisen poikakoiraystävää. Pöhkö. Tyhmänrohkea.

Puolipilvistä

Mutta ei siitä oo mitään iloa, kun se puolikas pilvi on levittäytynyt maan pinnalle sumuksi. Yöllä sentään satoi jonkinlaisen valkoisen härmäkerroksen maahan - oli kiva nähdä mitä elukoita on liikkunut. Kettua, kissaa, kaurista, jänistä, varista...

Tähän kuvaan on osunu moni. Vieressä oli joku ihmeellinen kieriskelypaikka, jota koirat kovasti haisteli, epäilin kissaa kun nehän joskus huvikseen kierii millon missäkin. 

Nämä hellyttävät jäniksen kantapään jäljet oli niin ilahduttavat...

Lenkiltä kotiin palattuani huomasin tutun tuoksahduksen pihalla - likakaivo on ihan kantta myöten täynnä! Yäk. Ei oo taas isäntä hoitanu hommiaan, ihmetteli vaan että "miten se näin äkkiä on täyttyny". No, nyt tulee sitten kiireellisyysmaksuinen tyhjennys, onneksi lupasivat tänään hakea pois.

Perjantaina mulle soitettiin deeänaalta, "asiakasneuvoja" oli hän, ei mikään puhelinmyyjä :) mutta koitti myydä puhelinta. Sitten kun en huolinut, niin uutta liittymää. No, mun vanha liittymä loppuu ja luulin, että mun on sitten otettava se mitä se tarjos, ja lupasin, mutta kotona katoin omadna-sivulta, että ei se ihan niin menny. Peruin koko jutun, mutta en enää voinu saada sitä vanhaa liittymää kun niitä ei enää myydä (itse asiassa en löytäny dna:n sivuilta sitäkään liittymää, mikä mulle myytiin; sekin löytyi netistä listalta "dna:n myynnistä poistuneet liittymät"??) mutta sain järkevämmän, mulle sopivamman liittymän. Jos olisin ottanu sen, minkä se häiskä mulle möi, olis puhelinlaskut tuplaantuneet saman tien, vaikken ois soittanu yhtään. Nytkin ne vähän nousee, mutta vaan pari euroa kuussa.

Se perjantainen häiskä puhu mun päälle, vääristeli mun tietoja (esim. väitti mun puhuvan keskimäärin 6min päivässä, vaikka en siis soita ku tosi harvoin) ja laitto sanoja mun suuhun. Huono asiakaspalvelija. Varmaan kuitenkin ihan hyvä myyjä. Puhuu pyörryksiin ja saa epäröimään. Eilen sieltä sit soitti mun peruutusilmoituksen perusteella joku asiallisempi ihminen. Ilmaisin tyytyväisyyteni hänelle.

Ja eilen menin kumminkin sinne verenluovutukseen, kun olo oli pienten päikkäreitten jälkeen jo ihan mainio. Mutta hb oli vaivaiset 126! Mihin mun rauta on hävinny? Pykälä pienemmäksi niin en olis saanu enää luovuttaa. Kehotti syömään rautaa ja pitämään puolen vuoden tauon ennen seuraavaa verenluovutusta. Vaikka kuinka tulis kutsuja.

Tänään klo 13 tulee kuluneeksi tasan 7 vuotta äidin kuolemasta. Sillon oli tuulinen maanantai.