Elukoita

 Vähän surettaa, kun kaunis paras kevät jää taas nauttimatta, kun ei jaksa. No mies raahas mut tänään vähän lintuja katteleen, ja nähtiin kuusipeurakin. Isosarvinen hirvas (voiko niin sanoa poikapeurasta?) joka ontui etujalkaansa. Ja kettu! Oli samalla pellolla rusakon kanssa, rusakko pää ja korvat pystyssä korkeena vahti kettua, että tuleeko se vai ei. Ei kettua kiinnostanu. Kiurun sain listalle, se on viideskymmenesviides. Olisin päässy toisellekin lintureissulle, mutta piti jäädä kotiin vahtimaan tiskikonetta ja uunia, jossa muhi sapuska. 

Luulen kyllä kuulleeni kulorastaankin, mutta ei se ole varmaa. Mulla on sellanen sovellus puhelimessa, jonka pitäs tunnistaa linnunlaulut, mutta se väitti sitä oletuskulorastasta (saatto se olla mustarastaskin) laulurastaaksi, ja kyllä mie nyt laulurastaan tunnen eikä se ollu semmonen ollenkaan. Toinen oli ku lintu liversi lähellä puussa ja sovellus väitti sitä peukaloiseksi... mie näin sen ja se oli isompi, pitkäpyrstöisempi eikä pieni pystypyrstöinen peukaloinen. Ei kannata luottaa.

Koirien naamoja koitin vähän sheivailla kans. Ajokone kypsähti heti ku alotin, ja tunnin lataamisen jälkeenkään se ei jaksanu ku nipin napin suurpiirteisen karvojenvähennyksen. Liekö taas akku loppu. Vähän on koirien hännänjuuretkin ruskettuneet, kun on voinu pitää vaan tollasta puseromallista vaatetta. Yks päivä laitoin aurinkorasvaakin varmuuden vuoksi, kun käytiin vähän pitemmällä lenkillä. 

Nyt ei oo sit jaksanukaan. Eilen oli kuopuksen pieni pentu hoidossa ja sen jälkeen nukuinkin melkein kellon ympäri. Mutta on se ihana 💕

Mejän vanha rouva siinä mittakaavana, on se pieni. Mutta ihan jo villakoiran näkönen - jonkinlaista leijonaleikkauksen aihiotakin sillä jo on, vaikka se minusta näyttääkin paviaanileikkaukselta. Pieni peffa ja muhkea rintakehä. Vanhat rouvakoirat eivät eritysemmin pidä hänestäkään, mutta enemmän kuin esikoistytön riehakkaasta poikakoirasta. Hirveästi pentuja nyt joka paikassa.

Ei jaksa, ei kiinnosta

 On tämä taas raskasta ja tunkkaista. Miten voikin olla, kun kaikki on ns. hyvin, kevätkin päässyt vauhtiin, aurinko paistaa ja linnut laulaa. Seitsemän lajia bongasin kun kävin viiden maissa pihalla kuulostelemassa. 

Niin, viiden maissa, kun ei unta riittänyt, vaikka en meinannut taaskaan saada illalla unta. Kävin tytön koiraa vahtimassa (ja vävynkin koira oli siellä vahdittavana) illalla, ja olin kotona yhdentoista maissa. Unirytmi on heittänyt häränpyllyä, ja koiranvahdinta jatkuu vielä 2 iltana. Onhan se ihana pentu, mutta mie olen vanha raihnainen masentunut kääkkä. En tahdo jaksaa. Mitään. 

Mikään ei kiinnosta, käsitöitä puoliväkisin teen kun niistä on joskus saanut iloa. Joogassa kävin pyörällä, ja siellä oli yksi ohikiitävä hyvä hetki, mutta se meni äkkiä ohi. Reissun jälkeen nukuin yli 2 tuntia. Tieteen Kuvalehtiä lainasin kirjastosta, ne on yleensä ollu mielenkiintosia luettavia, mutta joko taso on laskenut tai mua ei vaan jaksa kiinnostaa. Ei riitä keskittymiskyky edes lukemiseen. Oon alottanu Viveca Stenin Lumen uhrit, mutta kirjoittajalla on vähän liian ahdistavia juonenkäänteitä. Loikin välillä tekstiä ylimalkaisesti silmäillen. 

Autossa on ilmeisesti laakerivika tai joku, se pitää aika ikävää ääntä ajaessa. Pelottaa ihan. Huomenna on korjaamolle aika, toivottavasti kestää sinne asti.

Ostin chiansiemeniä ja hampunsiemeniä, etenkin chiaa kun on mainostettu niin hyvänä superruokana. Että on täyttävääkin, kun turpoaa "sammakonkuduksi" - no eihän turpoa. Paitsi minisammakon minikuduksi. Ja eihän sitä saa syödäkään enempää kuin 2 ruokalusikallista päivässä, sellanen määrä ei kyllä riitä täyttämään yhtään mitään. 

Tänä keväänä sulavasta maasta on leyhähdellyt tuoksua, mikä on tuttu lapsuudesta. Mulle tulee mieleen ala-asteen koulun ympäristö, siinä oli traktoritie ja ilmeisesti joku maatila lähellä, pehmeää savimaata ja auringonpaiste, ja koulu kohta loppumassa. Tuuli hiljaa henkäilee. Huolet ja murheet tuli sitten myöhemmin.

Muudissa

 Pässiäinen on menny siinä missä tavan viikonloput, mieskin töissä. Se valitti, että aina, kun on lyhyt viikko (ja nyt niitä on 2 peräkkäin) ni tulee joltain asiakkaalta paljon normaalia isompi tilaus. Se on kohta taas pöönautissa. Eikä tullu sitä lottovoittoakaan, että olis voinu maksaa velat pois ja ettiä vähemmän stressaavan työn. 

Ehdittiin me kuitenkin käydä kuvausreissuilla, joilla mie kiikaroitsin ja käveleitsin koirien kanssa. 

Tässä näemme, miten joen virtaussuunta on kääntynyt pellolle päin. Sen pitäisi virrata tuonne oikealle päin, mutta meneekin tien suuntaisesti pellolle. Hanhet ja pullasorsat on mielissään, ja oli siellä jokunen telkkäkin. Västäräkin ja kuovin sain listalle tuolla reissulla. 

Pihalla on tonneittain lunta, mutta kuulemma hidas kevät on luonnolle hyvästä. Ei varmaan tänä vuonna ehdi valkovuokot ylikukkia äitienpäivään mennessä, niinku monesti.

Tämänpäiväisellä lenkillä näkyi tikan pesäkolontekojälkiä. Sileitä pehmeitä lastuja. On se näppärä. Ja koirakin merkkaa just kun kuvailin...

Ostin kirppikseltä maljakon, ja hintalapun alta löytyi Muuramen tarra - en kuitenkaan löytänyt netistä mitään tuon näköistä Muuramen maljakkoa. Uusi satsi vaahteranoksia siinä, vaikka eipä ne kauheesti erotu kuvassa, kun on niin sekainen tausta. Nyt on lumet sulaneet sen verran, että risusavottaan pääsee taas. Joutuu. 

Olen yrittänyt kovasti miettiä kaikkea, mistä pitäisi olla onnellinen, kun ahdistaa ja masentaa vaikka on ihana kevät (aina välillä ainakin) ja kaikki on hyvin. Ainakin jos vertaa vaikka ukrainalaisiin. Ärsyttää ja turhauttaa olla tällanen zombie. Iltaisin ei tule uni (oon yrittäny olla ilman melatoniinia ym.) ja aamuisin ei tahdo jaksaa nousta. En tiedä miten pitkään mahtaisin nukkua, jos ei koira herättelis kasin jälkeen. 

Kuopus haki tänään koiranpennun itelleen. En osaa olla siitäkään kovin iloinen, mun mielestä sen elämäntilanne ei olis nyt ollu otollinen koiralle. Iltavuoro ja pentu pitäs jättää heti yksin kotiin, tai sitten joku menee sille seuraksi. Muahan se kysy ensin, mutta ku rupesin maanitteleen että hae koira vasta perjantaina, niin pääsen sillon paremmin seuraksi ja voisit edes viikonlopun ajan totuttaa sitä uuteen paikkaan ja yksinoloon, niin se pyysi siskonsa pennunvahdiksi sitten. Pitäs vaan aatella että oma asiansa ja koiransa, mutta kun ei pysty. Säälittää koira. Pennut tietysti aina ihania. 

Tässä koiranhoitoasiassakin olis ollu hyvä juttu, kun olis ollu kaksi autoa. Nyt ei pääse tytön iltavuoron jälkeen enää kotiin, kun ei junat kulje. Ellei sitten polkupyörällä. 

Hauska seurata, kun harakat käy katkomassa jasmikkeesta oksia ja vievät mennessään :) pihalla olis hurumykke vaahteran oksia valmiina pätkinä, mutta ne ei vissiin kelpaa. 

Kurjen huuto

 Onneksi sentään nyt aurinko paistaa. On tullu lunta ja ollu kylmää tuulta ja masennusta ja väsymystä. Lenkillä ei oo tullu käytyä, koiratkaan ei oo suostunu kulkemaan ku just sen verran matkaa, että kakki tulee. Sitten naru suorana kotiin.

Risusavottakin keskeytyi ja hautautui lumeen. Otin sillon puun kaatuessa oksia maljakkoon, ja nyt ne kukkii.

Mies kävi ryyppyreissulla perjantaina, mutta ihme kyllä palautui (aamulla, kun keittelin jo kahvia) kotiin suhteellisen hyvässä kunnossa. Onneksi. Porukasta yksi joutui sairaalaan illan johdosta. 

Koska se ei ollu ajokunnossa lauantaina, mie ajelin sinne tänne ja tuonne, kuskailin lapsia kauppaan ja takas. Välillä paistoi aurinko ja välillä satoi lunta/räntää niin sankasti, että hyvä kun eteensä näki. Ostin linnunpöntön, mutta en tiedä onko mulla sille hyvää paikkaa - se on lähinnä kottaraisen kokoiselle, mutta nehän on yhdyskuntalintuja ja kuulemma orava helposti tyhjentää pesän, jos on sille helpossa paikassa. 

Hanhia lenteli eilen jo pohjoista kohti, ehkä niillä on parempaa tietoa kevään tulosta. Ja mie näin äsken tuossa ruokinnalla punarinnan. Lenkillä (jolle tänään viimeinkin pääsin, ja koiratkin suostui kulkemaan) olin kuulevinani västäräkin, mutta en nähnyt sitä ja varma en voinu olla. Kuului kyllä paikassa, jossa västi ruukaa kesäisin aikaa viettää.

Hammassäryt on onneksi vähentyneet (vai lienenkö oppinut välttelemään sellasta, mikä sitä aiheuttaa) mutta kaikenmaailman muita kipuja kyllä on. Ehkä mun ruumis on luhistumassa. Ylihuomenna lääkäri soittaa siitä magneettikuvauksesta. Että ei löytynyt mitään vikaa. Luulotautia kaikki tyynni. Loppukuusta sydänsairaalaan ja enskuussa hammaslääkäriin ja sitten mammografiaan. 

Kevään toinen myräkkä

 Kolmas pitäs vielä tulla, niin sitten tulee kevät. Jonkun laskelmien mukaan.

Oon tehny kaks kertaa lumityöt, paksua märkää painavaa nuoskalunta. Nyt humahti tosi äkkiä pakkasen puolelle, lumisade muuttui hiutaleista sellaseksi vitipyryksi ja tuuli heräsi myrskyämään. Mies tuli töistä ja ryhtyi tekemään kolmansia lumitöitä, vaikka sade ei aio lakata ennen puoliyötä. Eikä minusta kannata tehdä kovin laaja-alaisia lumitöitä muutenkaan, kun tietää että se kyllä sulaa piakkoin. Viikon kuluessa, luulen. 

Tuuli ehti heittää ikkunaan räntää, joka jäätyi, ja nyt siihen jäähän vielä tarttuu pakkaslunta, niin eipä tartte ikkunasta ulos katella.

Hyvä kun tuli tuo vaahtera kaadatettua, tämä keli olis ollu sille kova pala raskaine lumineen ja tuulineen. Sen runkohan oli tyvestä jo halkikin. Tai on, se tyvihän me haluttiin jättää tuohon.

Kävin eilen mahan (sappiteiden) magneettikuvauksessa. Kesti n. puoli tuntia, oli ihan iisiä mitä nyt säikähdin kun yhtäkkiä alkoi se kelkkakin alla rytkyä. Ja kun jossain vaiheessa huomasin, että se ottaa neljä kuvaa (tai neljä tööttäystä kuului ainakin) aina kun hengitän ulos, niin hyvä etten alkanu hyperventiloimaan kun yritin olla mahollisimman nopee. Mut sainkin sitten hoitajalta kehuja siitä. 

Kauhea keli kyllä. Meen miehen kaveriksi pihalle. 

Villejä tulppaaneja

Aika villin näköiseksi ovat heittäytyneet. Monesti tulppaanit ei ees aukee, ne vaan kuivahtaa pystyyn. Nämä päätti räväyttää.

Hampaita särkee joka päivä. On tää kyllä ankaraa aikaa.

Miehelle sattui ikävä työtapaturma (ilman omaa syytään) ja se joutui saikulle. Ei haitannut kuvaamista joten käytiin Vanhankaupunginlahdella, siellä oli paljon kanadanhanhia, merihanhia, harmaahaikaroita ja kottaraisia. 

Aika viimeiset hetket kävellä jalkojen kastumatta. 

Käytiin siellä itse asiassa kaksikin eri kertaa, ekalla kerralla aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Toisella kerralla meni aurinko pilveen ja tuuleskeli, kun teki sitä myrskyä. Jätettiin sillä kertaa koiratkin kotiin. 

Tämä oli mun eväidensyöntipaikka, sopivan tuuleton. Kun koirat ei ollu muassa, pystyin kiikaroimaan lintutornista ihan rauhassa, ja parin asiantuntijan opastamana pääsin bongaamaan uivelon, ekaa kertaa elämässäni. Kyllä mie sen kiikareillani erotin, mutta tunnistanut en olisi, siihen vaadittiin asiantuntijan kunnon putki. Listalla on nyt 42 lintulajia.

 

Tässä kuvasarja siitä, kun isoon ojaan tulee kevät. Kolmosen ja nelosen väliin en valitettavasti saanut kuvaa, kun unohdin puhelimen kotiin. Hyvä mittari on tuo ojanpenkalla oleva puinen juttu, mikä lieneekään. Joku unohtanu kainalosauvansa. Myöhemmin tuo on ihan järvenä. 

Keskimmäisen kuvan koiranvaatteesta huomaa, että on lämmin ilma, mutta alakuvassa oli taas pakkasta ja hyinen viima.

Varasin koirille sydänkontrolliin ajan, pelkään että tuon lääkityksellä olevan vika on pahentunut. Tai sitten siitä on vain tullut vanha. Mulla on sellanen epämääräinen tunne, että se ei ole ihan entisellään, mutta on vaikea selittää miksi. On välillä vaisu ja huonovointisen tuntuinen, mutta sitten se menee ohi ja se saakin normaalin hepulin. Ja välillä se on hyvin tarvitseva ja huomionkipeä. Ja minusta tuntuu, että siitä on tullut jotenkin luiseva. No, ylihuomenna voin punnita sen eläinlääkärissä, näkee onko se laihtunut. 

Kävin henkiäkin pelastamassa pitkästä aikaa. Gastroskopia muodostaa luovutusesteen neljäksi kuukaudeksi, ja nyt siitä oli tarpeeksi kauan aikaa ja luovutustilaisuus tuli lähelle. Ainoo mikä mietitytti, oli verikokeissa muutama viikko sitten mitattu hemoglobiini 124 - sehän on alle luovutusrajan. Ja mulla kun yleensä on se lähellä sataa neljääkymppiä, niin oli vähän outoa. Söin sitten rautaa (ja kuuri jatkuu edelleen), niin sain sen nostettua nipin napin yli rajan, 127:een. Aikamoinen pudotus kyllä, kun edellisellä kerralla oli 141. Mahtaneeko liittyä siihen vatsavaivaan. 

Ja lihon vaan edelleen, vaikka oon jättäny herkut pois ja pienentäny annoskokoja. 

12 h 12 min ja kevätpäiväntasaus klo 17.33.

 Niin sitä raahauduttiin taas yhden talven läpi! Hyvä me!

Lähdin muka pienelle aamukävelylle, ihan vaan koiranpissityslenkille, niin menikin tunti ihanasta aamusta nautiskellessa. Joutsenet toitotti jossain, harmaapäätikka vihelsi niin että koirakin jäi tuijottamaan että kuka siellä viheltää. Hanki melkein kantoi, vähän käveltiin offroad. Kylätie oli hiljainen. 

Huomasin taannoin kuolinilmoituksen eräästä henkilöstä, jonka tunnistin postilaatikosta sen mun unelmatalon omistajaksi. Postilaatikko itsessään oli otettu pois jo jokin aika sitten. Mietin siitä talon ohi kävellessäni omia unelmiani, että kun sanotaan että unelmiaan kohti pitäisi suuntautua - mulla on useampi unelma, joita kohden suuntautuessa sitten liikkuu poispäin toisista unelmista. Haluaisin sen merenrantatalon tai mökin, toisaalta haluaisin sinne missä siskotkin asuu, ja sitten on tuo unelmatalo tuolla. Ja Lapissa olis kans kiva olla mökki ja tämä nykyinen kotitalo on tietysti kans ihana. Jos olisin saanut sen 45 miljoonaa, mikä Eurojackpotista tuli Suomeen, olisin voinut hankkia kaikki nuo, mutta sitten olisi pitänyt elää liikkuvaa elämää. Se sitten sulkee pois unelman maatilasta vuohineen, lehmineen, ankkoineen ja kanoineen. 

Pitäisi päättää, mikä unelma on se tärkein kun kaikkea ei voi saada (no oikeastihan mitään ei voi saada paitsi asua tässä ihanassa mökkerössä) mutta välillä se on se meri, välillä joku muu. Miten mie voin unelmistanikin tehdä itselleni ongelman?

Eilenaamulla iski taas hlvetllinen hammaskipu. Nyt eri hampaaseen, viisaudensellaiseen. Onneksi siihen tehos lääke, eikä se ole uusiutunut, muuten olis ollu taas soitto päivystykseen eessä. Se oli niin hirveä, etten voinu olla paikoillani vaan piti kävellä edestakaisin. Nyt en uskalla syyä/juua mitään kuumaa. Sain tarkastusajan vasta toukokuun alkuun, tässä joutuu vielä aika kauan kärvistelemään. 

Mulla on ollu viime viikkojen aikana niin paljon kovia kipuja, että mulle on tullu uus "sibeliusryppy" silmien väliin. Huomasin sen sillon mahakipukohtauksen jälkeen, kun se loisti ihan punaisena ja tuoreena.

Piru vie kun ruumis rapistuu ja lahoaa. Mutta olinpa eilen illalla nukkumaan mennessä onnellinen, kun mihinkään ei sattunut 💓 ja kolonoskopiaankaan ei tarvi toistaiseksi mennä, kokeillaan ensiksi magneettikuvausta. Kyllä nyt tutkitaan!

Toissayönä oli lämpöasteita ja lumi tuli osittain alas katolta. Normaalisti se jyrisee katolla liukuessaan (siis sisältä kuunnellessa) ja sitten jytisee maahan. Nyt kun se on puoliksi (tai enimmäkseen?) jäätä, se raapii mennessään kattoa, kolisee, rytisee, rämpyttää ränniä ja pamahtelee maahan ja seiniinkin. Yöllä semmoseen herätessä säikähtää hitosti, vaikka heti tietääkin mistä on kyse. Talon etupuolella ne on vielä putoamatta, saa taas pelätä että koira jää alle. Tänään täytyy olla varovainen, kun on lämmintä luvattu, saattavat tulla nekin alas.