Kuulumisia sateen takaa

 Ihan on kuin lapsuuden kesä! Kylmää ja märkää :) Mut hyvä kun ei ole mitään kuivaa hellettä viikkotolkulla niinku joskus. Kaivossakin riittää vesi. Lämpöennätyksiä on tehtailtu viime aikoina, nyt on niissäkin ansaittu tauko. 

Lehtokotiloita oon kerännyt. Ne liikuksii näkyvillä märillä keleillä, ja on helppoja poimia. Tai no helppoja ja helppoja, kun poimija on köntys jonka niskat kipeytyy semmosesta kumartelukurkottelusta ja puskissa on nokkosia. Parin viikon sisällä oon keränny reilusti toista tuhatta kotiloa, ja nyt kun kävin niin sain saaliikseni "vain" yhdeksisenkymmentä. Ehkä keräilylläni on ollut jotain vaikutusta, tai sitten olen toiminut evoluution käsikassarana ja jäljellä on ne, jotka suosii lehtien alapuolia ja muita hyviä piiloja. 

Aiemmin laitoin kiehuvaa vettä astiaan ja nakoin kotilot sinne, mutta ku pelkäsin että vesi jäähtyy liian nopeasti ja kotilot kärsii, aloin kerätä niitä kuiviltaan ja vasta sitten hulauttaa kiehuvan veden niiden niskaan. Ei oo mullakaan sitten niin oksettava kotilosopan haju nokassa kun kerään. 

Amppelikukat kuolee ku sataa niin paljon. Sit mulla on sellanen monen metrin mittainen ruukkukasvi; keväällä laitoin isoon ulkoruukkuun multaa ja punoin köynnöstuen suoraa siihen niin, että tukikepit oli ihan ruukun pohjaan asti ja sitten punoin siihen osaan joka oli ruukun yläpuolella. No en osannu arvata, että ne pajut juurtuu niin hyvin, ne kasvaa siinä ja pukkaa uutta oksaa ja lehteä vaikka kuinka paljon. 

Kuva on melkein kolmen viikon takaa, se on nyt paljon lehtevämpi. Kasvaahan siinä krassia ja taisin ruusupapuakin laittaa, saa nähdä jaksaako ne vai viekö paju kaiken voiman. 

Olen oppinut tekemään reikäneuletta. Tai en ole varma, jonkinlaisia isompia silmukoita sillä tekniikalla tulee. Ensin tein joka kerrokseen, mutta siitä tuli suunnikkaan muotoinen pussi, joten nyt kudon pari normikerrosta joka reikäkerroksen väliin. Kun sisko antoi mulle itsekutomansa hienon puuvillatunikan, ja siinä on iso kaula-aukko ja vaikka vaate on lämmin niin niskaa palelee sitten. Sain ne ylijääneet 5 kerää lankaa niin teen sitten reikäneulehuivia kaulan suojaksi. Mukava välillä kutoa, ja Areenassakin on uusi kausi Syyttäjää, mitä katsoa samalla.

Rantahiekkaa ja jotain muuta

 Kesä on jo pitkällä, ja ensimmäinen Siikarannan reissukin tehtynä. Vilpoisaahan siellä oli, ja jonkin verran sääskiäkin, isoja sellaisia. Mutta ainahan siellä on ihanaa käydä! Myrsky oli kaatanut puita ihan hiljattain, metsä oli aika rujon näköinen.

Porissakin käytiin käveleskelemässä, mie toivoin näkeväni mustavariksen, mutta näinkin räyskän. Elämänpinna! Olen miettinyt, miten sen erottaa tiirasta kun sen mahdollisesti joskus näkee, mutta erehtymisen vaaraa ei totisesti ollut, niin iso se oli. 

Koirarannalla tavattiin toisia kiinanharjakoiria, ja meän vanha mummokoira oli aikasen ärhäkkä ensalkuun, mutta kun muut ei siitä säikähtäny niin sitten se köpötteli muina mummoina siellä porukan mukana.

Pihalle tuli keväällä lehtiruusukkeita, joita arvuuttelin ja säästelin trimmeröinniltä. Yhestä tuli suolaheinä, yhestä lienee tulossa sormustinkukka ja yks paljastui valkoiseksi illakoksi.

Ihana kukka, ja suloisen tuoksuinen! Kannatti säästää. On se suolaheinäkin kaunis, mutta tää oli iloinen yllätys. Mistä lienee kulkeutunut meidän pihalle. Mutta tulihan siihen lähelle yllättäen viime kesänä se sormustinkukkakin. 

Rahanmenoa; vanhan talon vanhat viemäriputket(kin) kaipailis uusimista. Tukoksen avaamiseen tarvittiin jo ihan ammattiputkimiestä, ja seuraavaksi tullaan kuvaamaan putki että onko se jo ihan toivoton tapaus vai vieläkö voitas vähän aikaa mennä niillä. 

Ja vanhan talon vanhat oviaukot! Ostin uuden hyttysverkon meän ulko-oveen, ja voi onneton miten hankalaa sitä on sovitella oviaukkoon, joka ei ole säännöllisen suorakulmion muotoinen. Emmätajuu miten se oikein on vinksallaan, yhen kulman ja reunan ku saa nätisti niin toisesta kinnaa tai lerpattaa. Yhellä hetkellä näyttää ku alaosasta pitäs leikata pois kymmenen senttiä ja toisella hetkellä vain viis tai ei yhtään. Jos olisin tehny niinku ohjeissa eli mitannu oven ja leikannu verkon ensin ja sitten vasta sovitellu oveen, niin takuulla olis saanu lähtee uuden ostoon. 

Vein miehen ja tytön junalle, ne lähti Helsinki City Festivaliin ja mie sain onnellisena jäädä tänne tekeen mitä huvittaa. Nyt teen kanasalaatin ja sit meen trimmeröimään tai ehkä päikkäreille tai lenkille. Saa nähdä.

Metsässä

 

Taas on lähdössä metsää, toivottavasti nyt eivät pesintäaikaan kaada! Tuo on polun varrella, jonka ympäriltä on viime vuosien aikana kaadettu kaikki metsät, vain tuo pläntti oli jäljellä ja kohta ei ole sitäkään. Osassa kasvaa parimetristä vitikkoa. 

Onneksi on vielä kaunista metsää jäljelläkin.

Sitä ei tiedä kauanko tuokaan saa olla, metsäosuuden tuolla päässä oli tukkipinoja. Etsiskelin sieltä kiven istuimeksi ja söin eväät - juustosämpylä ja kaakaota mulle, puruluut ja vettä koirille. Ötökät on heränneet toden teolla nyt, oli kangasperhosiakin liikkeellä. Ja siinä kivellä istuessa meni joku haapsiainen housuihinkin. Niin rankka reissu oli, että nukuin puolentoista tunnin päikkärit sohvalla sen jälkeen.

Viimeiset linnunruuat on nyt tarjoiltu, häkissä on vielä sellanen kevätruokamakkara. Naakat ja harakkakin on kehittyneet todella taitaviksi makkaravarkaiksi, ens talveksi täytyy vissiin kehittää joku makkarakomero noille talipötköille, ettei niitä häkin ulkopuolelta käsin (nokin) syödä. Nyt laitoin ton viimeisen niin, että siinä on cd-levy yläpäässä, ettei sitä voi nokkia vaikka sen nostaiskin narusta ylös, ja se on myös alaosasta kiinni "orressa" ettei se liiku juuri sivusuunnassakaan. Ja ehkä vähän levyn välkyntäkin pelottaa. Pikkulintuja ei näy häirittevän. Isot määrät on lintuja vielä tässä, ihmettelen kun on punatulkkunaaraitakin - eikö niiden pitäs olla hautomassa tähän aikaan?

Kävin viikonloppuna lapsuudenajan lempiyhtyeeni Matchboxin keikalla, eturivissä tietty. Papat jaksaa, vaikka selvästi basistin soitin painoi kovasti sen hinteliä hartioita. 

Nyt pitäs kevään sitten muuttua vähän keväisemmäksi säiden osalta, saa nähdä.

Linnut ja Loopit ja vähän risuja

 

Risuaita alkaa olla melko valmis, tai ainakin soveliaat risut on kerätty aika isolta alalta, loppuja haalin jo kauempaa. Monta hikipisaraa on vuodatettu, mieheltä en ole sen jälkeen apuja kysellyt, kun kerran pyysin sitä heilutteleen rautakankea mut ei se halunnu ku sillä oli kädet kipeet. Muutama oikea aidantolppa ostettiin ihan kaupasta, loput oon ite sahannu rangoista. 

Viikonloppuna oli Tornien taisto ja Bongaa päivä pihalla, me ei joudettu pihalla tönöttään vaan käytiin kattomassa lintuja muualla, missä niitä on enemmän kuin omalla pihalla. Komeasti kaksi merikotkaakin nähtiin. Ensin paniikissa lentäviä hanhia iso parvi, ja kun seurailtiin niitä niin löydettiin pellolta kotka ja toinen liiteli sen yläpuolella. Saalista oli saanut, mut ei se hanhelta näyttänyt, oli pienempi. Suokukkoja näkyi ja joku muukin kahlaaja, jota en tunnistanut kun ne on niin saman näköisiä mun silmään. 

Esikoinen meni puoliskonsa kanssa ulkomaille Innan ja Alexandra Stanin yhteiskonserttia kattomaan, ja jännitin koko eilisillan niiden matkaa. Lentokone oli myöhässä, ja KFC-pikaruokalan parkkipaikalla oli haikara. On se niin erilaista tuolla isossa maailmassa. Reissu on puoliskon ensimmäinen lentomatka ja muutenkin pidemmälle ulkomaille suuntautunut. 

Niiden koira on nyt sit täällä mun hoidossa, ja se on koko ajan valppaana ja odottaa omia ihmisiään. On se kumminkin jo alkanut tottua täälläoloon ettei niin paljon stressaa, ja syökin. Eilen illalla istuttiin saunan lauteilla kaikki rivissä, 2 ihmistä ja 3 koiraa. Kaikkien lenkitykset mie oon muutenkin hoitanut jo viikon verran, kun tyttö on ollu tosi kipee, kuume ollu päiväkausia yli 38 ja välillä yli 39kin. Ei influenssaa eikä nieluviljelystäkään löytyny mitään bakteereita. Onneksi se kuitenkin jossain määrin toipui reissuun lähtöön mennessä. 

Hommasin Loop -merkkiset korvatulpat, kalliit oli mutta onpahan hyvätkin! Korvat tuli ensalkuun kipeeksi kun ei oo tottunu, mutta kyllä nukuin hyvin! En heränny mihinkään koirien tassutteluihin ja nuolemisiin, miehen herätysääniin tai ohimeneviin mopoihin. Koiran satunnainen haukahduskaan ei säikäyttänyt henkihieveriin, kuten käy jos oon ehtinyt nukahtaa. Kuulin sen kyllä, mutta jatkoin vaan unia. Suosittelen.

Kaikki hyvin. Paitsi tuolla koiralla, joka ikävöi.

Kyllä nyt on rankaa

 Mihinkähän tää nyt johtaa ku on näin lämmintä, tuleeko taas lumimyrsky ja tuhoaa aikaisin aloitetut pesinnät... ripustin yhen uuden linnunpöntön ja otin pois yhen vanhan lahonneen. 

 Naapurin mettän omistajat on raivaillu mettäänsä ja ihan meän takia yks niistä (oikein ihana tähtisilmäinen mies, en ollu sitä ennen tavannu ku se asuu kauempana) raivuroi ton pihlaja-, raita- ja vaahteratiheikön tuosta meän tontin vierestä, ja tilas sähköyhtiön miehet raivaamaan ne puut, joiden oksat on kietoutunu meän sähköjohtoon. Samalla voisivat tsekata sen tolpan kunnon, kun sitä on vuosikaudet tikka nakuttanut. 

 Sain luvan käyttää ne kaikki kaadetut puut sieltä, se kaataja jopa karsi ja pinosi mulle niitä isompia rankoja, jota mie sitten raahasin pihalle.

 Nyt siellä on paljon nurin enempi vähempi suoraa riukua ja rankaa, oon laittanu alulle risuaidan niistä. Etualalla niitä isompia pihalleraahaamiani.

 Totesin vain, että käsivoimat ei enää nykyään riitä rautakangen ja lekan heilutteluun, ja tolppien pystytys oli pikkusen hankalaa. Vähän kyselin josko mies olis halukas autteleen, mut se vaan mutisi että on varmaan maa vielä jäässä... no ei oo, mut ei se kuunnellu. Ehkä mun käsivoimat siitä hiljalleen kasvaa.

 Muutenkin tuli eilen meltottua pihalla puu- ja risuhommissa oksasahan ja -leikkureiden sekä oksasilppurin kanssa. Talvella lumi katkaisi lahovikaisen koivun, joka jäi konkeloon; muutama päivä sitten rojautettiin se alas tuohon kunnan maalle tien viereen ja nyt kävin pienimässä sen sillä moottorisahapelkurin akkukäyttöisellä oksasahalla, mikä oli ihan kätevä siihen. Ja oksat silppusin silppurilla. Kyllä tekniikka on hienoa.

 Tänään aattelin sitten pitää lepopäivän, sääennusteessakin oli sadetta mut mitään ei satanu ja tuli sitten käveltyä aika pitkä, mutta kertakaikkisen ihana lenkki koirien kans ja oon taas poikki.

 Yritin kuvailla kaikenlaisia kevätasioita siellä lenkillä, mutta se oli tällasta:

Leskenlehtiesiintymä

Mustikansilmut

Tupasvilla tms.

 Että liiankin hyvin on onnistunut Jesperin harjoituttaminen poseeraamaan kameran edessä lenkillä, se tulee siihen istumaan heti. Ellei sit satu oleen jotain kiintoisampaa jossain. 

 Tosi hiljasta jotenki oli, ei tuullut eikä kulkenut ketään muita, linnut vaan lauloi ja sammakot kurnutti. 

 Mummokoira sai tikit pois, haava oli hiukan auki kun yks tikki oli eläinlääkärin sanoin "leikannut läpi". Mutta kyllä se siitä paranee. Vuotihan se haava koko sen 10 päivää tikkienpoistoon asti, yhen vuorokauden ehti olla ilman laastarilappua siinä välissä ja sit se taas sai raapaistua sen auki. 

 Lintuja on listalla nyt 44, tänään bongasin pyyn, laulurastaan, peukaloisen ja kuovin. Pyystä näköhavainto, muista ääni. 

 Mustapavut! Ostin Urtekramin luomumustapapuja, ja koitin saada niitä kasvamaan. Aina ne mätäni tai homehtu, sitten valitin asiakaspalveluun ja sain ohjeet huuhdella ne ensin 65-asteisessa vedessä ja sitten kylmässä vedessä jne jne. Laitoin ne oikein idätyspurkkiin, verkko siihen suulle ja astiakaappiin, ja huuhtelin vähän väliä mutta saivat sitten kuivua välillä. Itihän ne sitten - 3 papua noin viidestäkymmenestä. Meleko surkia itävyys, ja sehän kertoo ravinteiden säilymisestä kans se, miten siemen itää. Jotenkin kuvittelisin, ettei mustapapujen kasvattajatkaan huuhtele papuja ja säilytä niitä ilmavassa paikassa itämässä, kun kylvävät niitä...  epäluulot kyseisiä papuja kohtaan kyllä jäi. 

 Mun puhelin alko prakaan ja tytär anto sit mulle oman vanhan puhelimensa, joka oli kylläkin uudempi ku mun. Kamera ei kyllä oo kaksinen, kuten ehkä huomaa. Enkä oikein osaa käyttääkään koko puhelinta vielä, se on OnePlus ja aiemmin mulla oli Huawei. Ja se "korjaa" mun kirjoitusta salavihkaa, että jos en oo tarkkana niin tulee kirjoitettua kryptisiä viestejä. 

Fläspäkki

 Kuuntelin tässä yks ilta nuoruuden musiikkia, jota en ole paljoa aikuisena kuunnellut. Tuli sellanen tunneflashback, tunsin yhtäkkiä sitä samaa tunnetta, mitä silloin joskus teininä ja nuorena aikuisena. Vaikea kuvailla, mutta se oli positiivinen, iloinen, innokas ja siinä oli elämänhalua. Kun maailmassa oli vielä kaikenlaista kivaa ja ennenkokematonta, kun tunteet vastakkaista sukupuolta kohtaan heräili, oli ihastuksia sinne ja tänne ja yllättävä hymy saattoi saada ajatukset heittämään iloisesti häränpyllyä. 

Jäin miettimään, että jos olis tämä älli päässä ollut silloin, mitä olisin tehnyt toisin. Erilaisia valintoja, olisin ottanut elämän ja koulun vakavammin, asettanut päämääriä sensijaan, että elin vain päivästä toiseen ja yritin päästä mahdollisimman helpolla. Ja pakenin ikäviä asioita musiikkiin ja kirjoittamiseen. Olisin ollut itsevarmempikin tietysti. Tuli vähän haikea olo.

Ei se silti välttämättä olis minua parempaan paikkaan auttanut, olisin ehkä saanut parempia töitä kun olisin kouluttautunut, mutta olisko se elämä silti ollut sen ihanampaa? No, töistä olis saattanu nauttia, mutta olisko se estänyt masennuksen pahenemisen? Olisko mulla nyt tämmöstä rakasta perhettä? Päädyin mietiskelyssäni siihen, että näin on hyvä, ja näin se nyt joka tapauksessa meni. Paljon huonommin olis voinu mennä. 

Nähtiin eilen merikotka. Kuvassa kuitenkin koira. Mitäs muutakaan.

Patti ja pinsa

 Mummokoira pääsi tänään eroon kainalopatistaan. Pyysin eläinlääkäriä säästämään patin mulle halkaistuna, että näen mitä siellä on. Ei ollu rasvapatti, oli ruskeaa ontelokudosta josta valui ruskeaa töhnää. En halunnu patologin tutkimusta, aattelin että jos on syöpä niin kyllä se ilmoittelee itsestään sitten joskus, ei eletä missään syöpäpelossa ja sytostaattilääkkeissä vaan mennään niin kauan kuin vointia riittää. 

Tillin tallin kirkkaassa paisteessa

Tottakai olen googlannut ja se saattaa hyvinkin olla mastsolukasvain, mutta ei ajatella sitä.

Onneksi tyttären auto taas vaihteeksi toimii, se on mua joutunu kuskaileen ja käytti siellä eläinlääkärilläki ja tarjos teetä kämpillään, kun odoteltiin leikkauksen loppumista. Toinen vaihtoehto olis ollu nousta ennen viittä, viedä mies töihin ja sitten käydä eläinlääkärillä ja sitten joko jättää toipilas kotiin tai ottaa se mukaan ja hakea mies töistä. Ja oon vielä aika puolikuntoinen. Nyt vedeltiin makiat päikkärit täällä tyttären kanssa. 

Tiistainahan se joutu viemään mut häthätää päivystykseen kun tuli taas niin paha mahakipu, ei oo niin pahaa ollukaan. Tuli aaltoina semmosia pahoinvointi-pyörrytyskohtauksia, ja mie konttasin täällä kun en pysyny pystyssä. Mittasin verenpaineen ja se oli 90/57, ei ihme että pyörrytti. Ja selkään asti sattui. 

Päivystyksessä jouduin kaks kertaa soittaan kelloa että auttakaa nyt helvetissä kun on hirveä kipu, mutta siellä oli kaiketi just joku vuoronvaihto ja ainahan niillä on kiire. Sain kanyylin kautta kaks lääkeannosta ja olkavarteen yhden, ja sitten se kipu taittui muutamaksi tunniksi.

Hyvin olisivat voineet päästää mut siinä vaiheessa jo kotiin, mutta siirsivät isompaan sairaalaan ja siellä piti oottaa kuus tuntia täysin turhaa ultraäänitutkimusta. Toisaalta jos multa on maha tutkittu 2 vuotta (?) sitten niin eihän se takaa etteikö olis nyt voinu olla sappikiviä, ei kumminkaan ollu.

Vähän aloin siellä jo pitkästyä, kädet oli täynnä verenpainemansettia, laastaria, kanyylia, EKG-lätkää ja saturaatiomittarikin oli, selällään vaan siinä maata eikä saanu liikkua mihinkään ite. Onneksi päästivät yöllä pois, kelataksilla hurautin kotiin.

Jos tämä episodi jotain mulle opetti niin sen, että mun perhe rakastaa minua ja välittää minusta. Molemmat tyttäret singahti apuun heti - toinen mun kulkemisesta huolehtiin ja toinen koirien hoidosta täällä kotona - ja miestä piti ihan hillitä ettei se lähteny ajaan sinne sairaalalle. Sanoin meän yhteisessä viestiryhmässä että minua ihan hävettää ku joskus pidän itseäni niin turhana kapistuksena tässä maailmassa... kyllä mie näille tärkeimmille merkitsen jotain.

Mietin, että kirjotan loppukaneetiksi että lähden viemään koiria iltapissalle, ja tuli mieleen ku kauppoihin on tullu joku tuote jonka nimi on Pinsa. Kun mie sanon monesti että "vien koirat pinsalle" tai että "tulipa pitkä pinsa". Ja isompi hätä on sit "kanki". Tää on peruja vanhemman tyttären vaiheesta, jolloin se korvas random sanoissa toisen tuplakonsonantin ännällä. Itse se ei muista niin puhuneensa, mutta mulle ne tarttu eikä irti lähe :)