10 000 kotiloa ja reissut

 Meille on tullut näköjään perinteeksi syksyn lomareissut. Kesällä käydään korkeintaan Reposaaressa, mutta syksyllä sitten jossain ihan muualla. Tosin tällä kertaa käytiin myös Reposaaressa, majoittumassa muutama päivä siinä rakkaassa seiskamökissä Siikaranta Campingissa. Monilla se on vain yöpymispaikka ohikulkumatkalla (tosin ei se oo missään "matkan varrella") mutta meille se on lomakohde. 

Tällä kertaa säät suosi ja helli meitä niin että se oli aivan uskomatonta! Liki hellelukemiin ylsi, oli tyyntä ja ihan kesä. Aurinko paistoi joko täysillä tai sitten ohuen pilviharson läpi, mökin terassilla istuttiin ja nautittiin, koiratkin - mummokoira vaan on nykyään vilukoira, tarttee lämmikettä melkeen aina. Sen jälkeen kun ne rakensi siihen kunnon pation aitoineen, on ollu mahdollista pitää koiria irti, kun laittaa lehtikompostiritilöitä sopivasti aukkokohtiin. Jäi pois se narujen kanssa pelaaminen, kun ne oli aina koiran kinttujen ympärillä tai solmussa. 

Tyrnit oli kypsiä ja kirpeitä, Rantakioskin kanasalaatti ihan paras kanasalaatti mitä oon missään syöny ja elämä oli ihanaa muutaman päivän. Lähtöpäivänä satoi, sen jälkeen on kotona satanut ja aikoo sataa jatkossakin hamaan tulevaisuuteen asti. Eipähän lopu kaivosta vesi. 

Viikonlopun kotoilun jälkeen lähdettiin Ruovedelle, majoituttiin kivaan mökkiin Kankijärven rannalle reilun puolen kilsan päässä Helvetin Portilta. 

 Käytiin se hienoksi mainittu Helvetinkolu tsekkaamassa.

Tollanen rako kalliossa, ei paljo mikään. Sinnehän ei saanu enää mennä "turvallisuussyistä", vaikka mitään ei oo koskaan sattunu. Sit toisella kertaa patikoitiin jotain polkua pitkin jonkin matkaa, eikä siellä ollu ku risusta tavallista mettää. Tylsin kansallispuisto missä oon käyny, ja vissiin mummokoirankin mielestä kun se kieltäytyi lähtemästä toista kertaa. Piti kantaa pussissa melkeen koko reissu. 

Ruoveden taajama oli hieno paikka, paljon vanhoja rakennuksia ja Kantakrouvissa erinomainen lounas. 

Satoi aika paljon, sadeviitta oli tarpeen. Mökissä oli mukava olla, siellä oli komea liuskekiviuuni jota mies lämmitteli joka päivä. 

Ruovedeltä ajeltiin Tuurin kyläkaupalle, yövyttiin hotellissa. Olipa pompöösi paikka! Kultaa ja timangeja joka paikassa, niitä hiton hevosenkenkiä ja yksisarvisia ja jopa uskomattoman mauton valkoinen enkeli sisääntuloaulassa. Sain ponnistella pitääkseni naaman peruslukemilla. Miehen mielestä oli hienoa. Itse kauppahan oli vaan tavan kauppa, mutta iso. Sitä samaa tavaraa mitä joka paikassa muuallakin, mutta kalliilla. Se hyvä puoli siinä oli, että koirat sai istua kärryissä tavarapuolella. 

Me etsittiin miehen kans sopivia kenkiä, ei löytyny Keskisen kaupasta eikä Nahkapaikasta kummallekaan. Kaupasta etsin teemukia siivilällä, ei ollu semmostakaan. Ostin siskolle synttärilahjaksi lyhdyn (lyhtyvalikoima sai multakin kiitoksia) ja itelle lehmätyynyn sekä 7 kerää lankaa kympillä. Muotioutletista parkkiksen toiselta puolen housut ja bolerontapaisen 15 eurolla. Eipä tarvi mokomassa kaupassa toiste käydä. Eikä siellä Helvetinkolulla. 

Lehtokotiloita tuli sitten kesän aikana kerättyä yli kymmenentuhatta. Tarkkaa määrää en tiedä, kun tuli niitä paljon myös liiskattua lehtien väliin ja kengän alle - sanotaan että ne syö kuolleita lajitovereitaan, mutta en sellaista huomannut tapahtuvan meidän pihalla. Koirankakassa niitä kyllä oli. 

Glutei maximi

 Mulle on tullu tavaksi herätä puolenyön ja kahden välillä, toisinaan tulee uni uudestaan ja toisinaan ei. Viime yönä ei tullut, kävin alakerrassa ja tiirailin josko olis Perseidejä näkynyt kun ikkuna sopivaan suuntaan näyttää, mut ei näkyny niitäkään. Oli ehkä jotain harsopilviäkin, ja pimeänpelkoinen (?) naapurusto häikii ulkovaloillaan läpi yön. Ja niillä on hoitokoira, joka räkyttää ulkona ollessaan Koko Ajan. Käyttivät sitä puoli kahden maissa yöllä ulkona, en ollu uskoa korviani ku siihen aikaan alko kuulua se piukutus. Kuuluu siis tonne vinttiin sisälle asti. 

Tänään on luvattu ukkosta, mutta syönpä viimeiset suklaakeksini jos sellanen tulee lähellekään. Taas on usein ollu salamia ennusteessa, mutta ei oo yleensä edes satanut. Yhtenä päivänä katoin sadetutkaa että punainen sadealue salamineen lähestyy, ja hain kiireellä puolikuivat pyykit narulta sisään - sadealue jakaantui kahtia, me jäätiin väliin ja ukkonenkin taukosi meän kohalla jatkuakseen sitten parinkymmenen kilsan jälkeen taas. On tää ihme paikka.

Kaveri maalaa kiviä ja on FinStones- porukkaa, ja houkutellu minuaki maalaamaan. Pari kiveä oon sutinu, mutta kyllä mie oon niin huono siinä. Hävettää omat kötöstykset ku näkee miten hienoja muut tekee. 

(tämä on siis netistä)

 En oo vielä saanu lakattua, saati vietyä mihinkään. Nakkaan jonneki metikköön. Sitäpaitsi kivet on monesti niin hienoja ihan ittelläänki, ei raaskis maalata.

Eilen oli hyvä päivä pitkästä aikaa, tästä päivästä ei vielä tiedä ennenkuin saan tämän väsymyksen pois. 

Elokuun kosteat yöt

 Pihalla on vilskettä; sisiliskoja, sammakoita, vaskitsa, kyitä... 

Muut menettelee, mutta koirien takia me katotaan niitä kyitä vähän viistoon. Tein joku aika sitten sisiliskoille lämmittelypaikan orvokkipadan viereen, mutta nyt siihen onkin ruvennut asettumaan käärmeitä. Iso käärme ja vauvakyy. 

Kuvassa isokyy. Otin sitten hommakseni raivata nuo oksat ja ranganpätkät tuosta pois ja trimmeröin vielä kasvillisuuden lyhyeksi. Orvokkipadan takana oli muutakin puurojua, mm. vanha laho linnunpöntön puolikas, ja siellähän se pöntössä piileksi se vauvakyy. Hyvän piilon oli löytännä. Odotin että luikertelee pois (hetken kyllä tuijotti minua tuimasti ennen kuin häipyi) ja tuhosin hyvän käärmeenpesän. Vähän kyllä pelotti että jos en huomaa ja iskee käteen hanskan läpi, ja sitten kun arkana touhusin niin yhtäkkiä viereisestä vaahterantyngästä putosi kaarnanpalanen viereen (se puu kaadettiin joku vuosi sitten ja nyt siitä parimetrisestä tyngästä tippuu kaarnat) ja säikähdin kamalasti. Ehkä kuvittelin että sieltä se käärme nyt tiputtautuu mun niskaan...

Hellejakso tuli vietettyä lähinnä sisätiloissa, koirien lenkitys typistyi minimiin. Pari kertaa uimassa kävin. Pari yötä sitten osui ukkonen kohalle. Valvoin salamia ihaillen, sain jopa videolle ku niitä räpsy koko ajan. 

Kulttuuria harrastin yhden kesäteatterireissun verran. 

Puutarhakuulumisia sen verran että eka kesäkurpitsa kypsyi - maistui niin pahalle että heitin roskiin. Juuri mikään siemenestä kylvetty ei oo kasvanu peukalonmittaa isommaksi paitsi ruusupapu ja krassi. Kotiloita kerätty vajaat kuusi tuhatta, mutta ei se missään näy. 

Yksi ilonaihe on metsänätkelmä, se on alkanu viihtyä ja kasvaa hopeasalavan juurella. Ihana kasvi!  

No onhan se kivaa

 Olis kiva olla ulkona, mutta kuumuus saa pahalle päälle ja ne lentoperkeleet saa jo raivon partaalle. Mua on syöty ihan urakalla taas tänä kesänä, luulen että olen alkanut jo kärsiä harhoista, koska ihan selvästi välillä joku puree/pistää mutta siinä kohdassa ei näy mitään; ei ees polttiaista, joka sentään on vaikea nähdä.

Tänä aamuna mua puri reidestä joku, joka jätti kaksi täydellistä ympyrää jälkeensä, kuin kupin pohjan jäljet pöydässä. Kutisi hitosti, mutta meni ohi. Äsken kun korjasin pihatuolin kangasta, nautapaarma puri nilkasta ja kortisonivoiteesta huolimatta ärsyttää kovin. Yhtenä iltana jouduin kutinan takia ottaan Histecin ja sitten nukuin seuraavankin päivän. Se vaikuttaa minuun sillä tavalla. 

Lehtokotiloita on kerätty nyt noin neljätuhatta. Vielä riittää, ja ku mies osti uuden ruohoraivurin (kun ei ollu oikeanlaista, vaikka niitä on kolme jo ennestään) ja kokeili sitä, niin suojapellillä oli heti kymmenen kotiloa. 

Viime postauksessa olin viemässä Jesperiä mätsäriin, ja kyllä me sit sinne päästiinkin. Oli kiva kokemus, paitsi että ainoo sijotus oli sininen nauha. Jesperin pariksi osui täydessä näyttelytällingissä oleva valkoinen kääpiövillakoira, eihän mejän mössykällä ollu mitään mahiksia. Mut nähtiin paljon koiria, muun muassa itäeuroopanpaimenkoira, jota en oo ennen nähny. Oli harmaan seefferin näkönen. Uljas. Eikä saatu mitään tarttuvia tauteja, vaikka siellä ei ollukaan rokotuspakkoa. 

Reposaaren Siikarannassa käytiin taas. Kuopus oli ekasta tilistään heti varannu ma-pe mökin sieltä, mie tarjouduin jakamaan kustannuksia ja seuraksi, ja sitten myös esikoinen liittyi seuraan. Meillä oli siis tyttöjen reissu, kolme ihmistä ja neljä koiraa.

Oli varattu ihan perus leirintämökki, mutta kun siellä oli muurahaisia ni mejät upgreidattiin suihkulliseen mökkiin. Oli hieno! 

Kelitkin muuttui varsin kesäisiksi juuri kun oltiin siellä. Käytiin koirarannalla ja samoiltiin mettissä ja rannoilla. Oli ihanaa kun sain käydä kävelemässä koirien kanssa ja ilman, ilman että joku halus muuttaa mun suunnitelmia tai tuppautua mukaan. Kukaan ei juonut kaljaa iltakaudet - ainakaan mejän mökissä. Tytöt kävi myöhäisillä iltaretkillä kun mie nukuin koirien kains.

Vierusmökeissä naapurit vaihtui tiuhaan, ja nauratti aatella mitä ne miettii ku meillä on niin tuhottomasti koiria, vaihtuva kokoelma terassilla. 

DNAn puhelinmyyjä soitti niinku aina näihin aikoihin, ja mie en just ehtiny puhuun sen kans, soitti seuraavana päivänä enkä ollu puhelimen vieressä vastaamassa, ni ei oo nyt enää soittanu. Mun liittymätarjous vanhenee 10.8. ja nyt oon aatellu että vaihan liittymää. Tuo aina vaan nousee vaikkei toki ole tarjouksena kalllis, parikymppiä kuussa, mutta Telia tarjos 17e/kk ja MOIlla on 15 euron kuukausitarjous, tosin siinä on rajoitettu netin käyttö 8Gt:uun. Ja kuinka ollakaan, facebookin algoritmit huomas mun kattelevan liittymiä ja laitto jonku vanhan MTV:n uutisen, että operaattorit rahastaa vanhoja vakiasiakkaita ja tarjoaa uusille parempia sopimuksia. 

Ihan samoin tekee mm. vartiointiliikkeet, meillä on Verisuren järjestelmä ja kun mies kyllästyi jatkuvasti nousevaan hintaan ja kysy tarjouksen muualta, niin yhtäkkiä putoski hinta melkeen puoleen. Eli ihanhan se on rahastusta vain. Tänään käyn kysymässä Elisan myymälästä, esikoisella on niiltä liittymä kampanjatarjouksena 7e kuussa. En oota tietenkään samanmoista, se oli vaan sellanen kalastelutarjous sillon monta kuukautta sitten, enkä jotenki muutenkaan usko, että sieltä parempaa irtoo. 

Perjantaina kävin ekaa kertaa uimassa tälle kesälle. Jo se oli aikakin heittää talviturkki. 

 

Mustikoita kesäkuussa

 Enpä muista että olisin koskaan maistellut kypsiä mustikoita kesäkuussa, mutta niin vain eilen tein. 

Lähdin metsään ahdistusta parantelemaan ja noppimaan mahdollisia kanttarelleja. Löytyi niitäkin, vaikka joku oli paikat käyny viikonloppuna putsaamassa. Muitakin sieniä jo kasvaa, ihan outoa että näin aikaisin, mutta onhan sitä vettä riittänyt. Amppelikukat raiskaantuu liian märässä. 

Lehtokotilot menestyy. Tällä hetkellä olen surmannut noin 2036 kotiloa. "Noin" siksi koska välillä olen seonnut laskuissa, olenko kerännyt sata- vai kakssataaviiskytkuus. 

Kesä on parhaimmillaan ja mie vaan oon alamaissa. Mitään ei jaksa eikä halua, eli sitä tavallista mörrimöykkykautta. Huomenna aattelin viedä Jesperin Match Showhun, jos onnistun. 

Luin myös karjanhoidon historiasta kertovan kirjan, sekin sai minut surulliseksi kun niin paljon eläimiä kuoli nälkään ja huonoon kohteluun. Siellä oli mm. kuva lonkkaluusta, johon sijoiltaan mennyt reisiluu oli kaivertanut uuden kolon itselleen. Mikä tuska on eläimellä ollut!

Huivin neuloin ja nyt virkkaan kesähattua. Viikonloppuna kävin jalkahoidossa.

 

Kuulumisia sateen takaa

 Ihan on kuin lapsuuden kesä! Kylmää ja märkää :) Mut hyvä kun ei ole mitään kuivaa hellettä viikkotolkulla niinku joskus. Kaivossakin riittää vesi. Lämpöennätyksiä on tehtailtu viime aikoina, nyt on niissäkin ansaittu tauko. 

Lehtokotiloita oon kerännyt. Ne liikuksii näkyvillä märillä keleillä, ja on helppoja poimia. Tai no helppoja ja helppoja, kun poimija on köntys jonka niskat kipeytyy semmosesta kumartelukurkottelusta ja puskissa on nokkosia. Parin viikon sisällä oon keränny reilusti toista tuhatta kotiloa, ja nyt kun kävin niin sain saaliikseni "vain" yhdeksisenkymmentä. Ehkä keräilylläni on ollut jotain vaikutusta, tai sitten olen toiminut evoluution käsikassarana ja jäljellä on ne, jotka suosii lehtien alapuolia ja muita hyviä piiloja. 

Aiemmin laitoin kiehuvaa vettä astiaan ja nakoin kotilot sinne, mutta ku pelkäsin että vesi jäähtyy liian nopeasti ja kotilot kärsii, aloin kerätä niitä kuiviltaan ja vasta sitten hulauttaa kiehuvan veden niiden niskaan. Ei oo mullakaan sitten niin oksettava kotilosopan haju nokassa kun kerään. 

Amppelikukat kuolee ku sataa niin paljon. Sit mulla on sellanen monen metrin mittainen ruukkukasvi; keväällä laitoin isoon ulkoruukkuun multaa ja punoin köynnöstuen suoraa siihen niin, että tukikepit oli ihan ruukun pohjaan asti ja sitten punoin siihen osaan joka oli ruukun yläpuolella. No en osannu arvata, että ne pajut juurtuu niin hyvin, ne kasvaa siinä ja pukkaa uutta oksaa ja lehteä vaikka kuinka paljon. 

Kuva on melkein kolmen viikon takaa, se on nyt paljon lehtevämpi. Kasvaahan siinä krassia ja taisin ruusupapuakin laittaa, saa nähdä jaksaako ne vai viekö paju kaiken voiman. 

Olen oppinut tekemään reikäneuletta. Tai en ole varma, jonkinlaisia isompia silmukoita sillä tekniikalla tulee. Ensin tein joka kerrokseen, mutta siitä tuli suunnikkaan muotoinen pussi, joten nyt kudon pari normikerrosta joka reikäkerroksen väliin. Kun sisko antoi mulle itsekutomansa hienon puuvillatunikan, ja siinä on iso kaula-aukko ja vaikka vaate on lämmin niin niskaa palelee sitten. Sain ne ylijääneet 5 kerää lankaa niin teen sitten reikäneulehuivia kaulan suojaksi. Mukava välillä kutoa, ja Areenassakin on uusi kausi Syyttäjää, mitä katsoa samalla.

Rantahiekkaa ja jotain muuta

 Kesä on jo pitkällä, ja ensimmäinen Siikarannan reissukin tehtynä. Vilpoisaahan siellä oli, ja jonkin verran sääskiäkin, isoja sellaisia. Mutta ainahan siellä on ihanaa käydä! Myrsky oli kaatanut puita ihan hiljattain, metsä oli aika rujon näköinen.

Porissakin käytiin käveleskelemässä, mie toivoin näkeväni mustavariksen, mutta näinkin räyskän. Elämänpinna! Olen miettinyt, miten sen erottaa tiirasta kun sen mahdollisesti joskus näkee, mutta erehtymisen vaaraa ei totisesti ollut, niin iso se oli. 

Koirarannalla tavattiin toisia kiinanharjakoiria, ja meän vanha mummokoira oli aikasen ärhäkkä ensalkuun, mutta kun muut ei siitä säikähtäny niin sitten se köpötteli muina mummoina siellä porukan mukana.

Pihalle tuli keväällä lehtiruusukkeita, joita arvuuttelin ja säästelin trimmeröinniltä. Yhestä tuli suolaheinä, yhestä lienee tulossa sormustinkukka ja yks paljastui valkoiseksi illakoksi.

Ihana kukka, ja suloisen tuoksuinen! Kannatti säästää. On se suolaheinäkin kaunis, mutta tää oli iloinen yllätys. Mistä lienee kulkeutunut meidän pihalle. Mutta tulihan siihen lähelle yllättäen viime kesänä se sormustinkukkakin. 

Rahanmenoa; vanhan talon vanhat viemäriputket(kin) kaipailis uusimista. Tukoksen avaamiseen tarvittiin jo ihan ammattiputkimiestä, ja seuraavaksi tullaan kuvaamaan putki että onko se jo ihan toivoton tapaus vai vieläkö voitas vähän aikaa mennä niillä. 

Ja vanhan talon vanhat oviaukot! Ostin uuden hyttysverkon meän ulko-oveen, ja voi onneton miten hankalaa sitä on sovitella oviaukkoon, joka ei ole säännöllisen suorakulmion muotoinen. Emmätajuu miten se oikein on vinksallaan, yhen kulman ja reunan ku saa nätisti niin toisesta kinnaa tai lerpattaa. Yhellä hetkellä näyttää ku alaosasta pitäs leikata pois kymmenen senttiä ja toisella hetkellä vain viis tai ei yhtään. Jos olisin tehny niinku ohjeissa eli mitannu oven ja leikannu verkon ensin ja sitten vasta sovitellu oveen, niin takuulla olis saanu lähtee uuden ostoon. 

Vein miehen ja tytön junalle, ne lähti Helsinki City Festivaliin ja mie sain onnellisena jäädä tänne tekeen mitä huvittaa. Nyt teen kanasalaatin ja sit meen trimmeröimään tai ehkä päikkäreille tai lenkille. Saa nähdä.