perjantai 4. elokuuta 2017

I got the pulsating rhythmical remedy

Nousin viiden maissa ylös, kun olin illalla katsonut säätiedotuksesta, että kuudelta sataa ja jatkuu koko päivän - halusin käyttää koiria lenkillä ennen sadetta. Melkein onnistuinkin; reilu puoli kilsaa ennen kotia alkoi sade. Kuusi salamaakin on tullut ennusteeseen, mutta eiköpähän nekin sieltä putoile pois kun päivä etenee. Taivas oli ihan oranssi kun heräsin, mutta laimeni jo siiheksi kun ehdin ulos.

Auringonnousu ennen sateen alkua

Eilen aamupäivällä kävin koirien kanssa ulkona ja tein normihommia - tiskikoneen tyhjennystä yms. - ja puolilta päivin käytin kuopusta nuopsyllä, kaupassakin käytiin. Sen jälkeen ryhdyin ruuanlaittopuuhiin, tein makaroonilaatikkoa ja paistoin muikkuja, joiden kera pussimuusia (sitä Lidlin, joka on ainoa syötävä pussimuusi) ja miehellekin oli kahvit valmiina, kun se tuli töistä. Oman ruokani siinä lopeteltuani istahdin pitkästä aikaa tähän tietsikalle (kuopus oli tässä ollut mun kaksituntisen keittiöurakan ajan) niin mies heti sanoo, että haluaisi tulla tähän käsitteleen jotain kuvaa. Kun minähän olen koko päivän tässä istunut. Hieman närkästyneenä sanoin, että tein juuri ruokaa pitkän aikaa - "ai koko päivän?" kysyy mies huvittuneena. Näin sitä kotitöitä ja naisen panosta arvostetaan. Mutta samapa tuo, mulla oli ja on vieläkin hyvä Maigret kesken ja konehan on miehen. Ei mulla mitään tärkeetä ollu ja saanhan mie tässä olla ihan tarpeeksi. Toistaiseksi, kun on vielä koti ja kone.

Tein muun muassa jälkiruuaksi mansikkakermakakun, jonka viimeisestä palasesta jääkaapissa ehdin ottaa kuvan. Aamulla sekin oli kadonnut. Taisi olla hyvä kakku muidenkin kuin minun mielestä. Jauhoista ~42,5% oli vehnää, loput riisijauhoa. Mansikoissa oli paljon huonoja, mitä lie sateessakerättyjä.

Joskus mietin, miksei mulla ikinä mee ruokahalu kun on stressiä, mutta nyt taitaa aika ajoin olla jotain sellasta. Paino ei oo ollu näissä lukemissa sitten vuoden 2013. Se tartti sitten näköjään kodin ja luottotietojen menetyksen uhan, ja aikaisintaan joskus ensi viikolla ehkä tulee selko, väistyykö uhka vai käykö toteen. Ehtii vielä kilo pudota... vaikka mieluummin olisin läski, jolla on koti.

12 kommenttia:

  1. Täällä alkoi tuo sade myös aamusta. Mutta näyttää olevan sellaista kuurottaista. Ukkostakin on lupailtu. Saa nähdä tuleeko.
    Stressi kyllä pudottaa painoa, vaikka ruokahalu ei hupenisikaan. Toivon edelleen teille hyviä uutisia ja kodin säilymistä! Voimia ja halauksia täältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ainakin sateelle on tutkassa loppu näkyvissä. Stressikin loppuu joskus.

      Poista
  2. Tuo kakku ois maistunu mullekkin :) Eilen tuli pari rankkaa kuuroa ja ukkonen jyrähteli kaukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä ei tullu muuta kuin vettä. Kyllähän mie sen tiesin.

      Poista
  3. Koneella istuskelet siis ukon mielestä kaiket päivät. Pöh :)

    Täällä on satanut koko päivän, vain pieniä taukoja.

    Toivon kovasti, että teidän raha-asiat järjestyy. Onhan asiat aina lopulta jotenkin järjestyneet, kyllä ne nytkin.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Järjestyshän se on epäjärjestyskin :)
      Ja kyllä mie luvattoman paljon tässä istun...

      Poista
  4. Ihan kauhee tilanne kyllä teillä, löysässä hirressä pitkän aikaa. Ei ihme, jos menee ruokahalu :-(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tää kyllä. Monta kertaa jo ollu tilanne, että on luullu asioiden lutviutuvan, ja sitten on huomattu että ne onkin huonommin kuin luultiin.

      Poista
    2. Mä en enää uskallasanoa itelleni enkä kellekään, että kyllä asiat järjestyvät koska - no, sä tiedät <3

      Koitetaan jaksaa, eihän tässä muutakaan voi!

      Poista
    3. Tiedän. Järjestys ei vaan aina ole sitä, minkä sen itse toivois olevan...

      Poista
  5. Kakku näytti herkulliselta :-)

    Minusta ei ole kakkuja tekemään. Ei fyysisesti eikä henkisesti. Perhe on onneksi sopeutunut siihen ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kyllä leipojan sydän, mutta jauhopeukalo on valitettavasti keskellä kämmentä. Ja tuo kakku oli poikkeus; yleensä hyviäkään leipomuksia ei meillä kukaan syö.

      Poista