Nyt on sisällä tosi valoisaa ja rinnassa suru. Täytyy varmaan hommata joku rullaverho ainakin toiseen keittiönikkunaan, kun muutenkin ohikulkijat tänne toljottaa ja nyt näkeekin. Suoraa tiskipöydälle ja hellalle.
tiistai 29. elokuuta 2017
Surusta raskas
Nyt on sisällä tosi valoisaa ja rinnassa suru. Täytyy varmaan hommata joku rullaverho ainakin toiseen keittiönikkunaan, kun muutenkin ohikulkijat tänne toljottaa ja nyt näkeekin. Suoraa tiskipöydälle ja hellalle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Omituinen höpöttäjä
Monesti on tehnyt mieli kirjoitella tänne, mutta en ole jaksanut. Ja pääkin on usein aivan tyhjä omista ajatuksista - mutta jos sitä ei täy...
-
21. anniversary Tänään on 21. hääpäivä. Muistan, kun täytin 21 vuotta - silloin tuntui takana olevan ihmisikä, mutta ei tämä viimeisin... -
Otsikon lausahdus on esikoiselta, kun se kuunteli mun peppurointia yrittäessäni tehdä paarmankarkotinta. Tuntuu että mikään ei pysy käsissä... -
Tänään tulee lapset kotiin! Toinen on keleistä huolimatta saanut naamansa poltettua. Täällä oli tosiaan maanantaina peräti 27 astetta lämmin...
Kiintyyhän sitä puihinki ja niillä on pitkä kasvukausi, ennenkö saa suojaksi! Antaahan se koivu lämpöä talvella.
VastaaPoistaNo niin se mieskin lohdutti...
PoistaKyllä puihin tulee tunneside kun niitä vuosikausia katselee. En voi ajatellakaan, että näitä meidän suuria mäntyjä kaadettaisi.
VastaaPoistaEn miekään olis tuota halunnu nurin, mutta talon terveyden takia piti. Menee aikansa ennenkuin silmä tottuu näkymään ja tähän valon paljouteen.
PoistaHirvittävän iso muutos tuo on näköalaan - ja tietenkin siihen näkyvyyteenkin, ei ihme, jos tuntuu haikealle ja vaikealle <3
VastaaPoistaOlen joskus kertonut, että yksi ystävä asui Ruoholahden telakan vieressä ja oli varsin hurjaa, kun vuosia rakenteilla oleva jättiluksusISOristeilijä sitten eräänä päivänä valmistui ja seilasi matkoihinsa. Niin kuin olisi vastapäinen kerrostalo kadonnut!
Onhan se, kun koivun lisäksi lähti monirunkoinen pihlajakin siitä vierestä. Kyllä moni työmatkalainen tänään ihmettelee, että mitä hittoa on tapahtunut, kun koko tämä risteys näyttää nyt ihan erilaiselta.
PoistaMinusta noi hakkuut on ihan kauheita. Tarkoitan nyt lähinnä täällä meillä miehen perikunnan mökin takana olevaa metsää. Se hakattiin ihan maan tasalle viime syksynä ja voi kauhee miten järkyttävän näköinen se on. Meille ei jäänyt kuin muutama kuusi siihen näkösuojaksi. Joka kerta meinaa itku päästä kun sinne mennään. No omiaanhan ovat hakanneet, mutta...
VastaaPoistaOnhan ne kauheita. Meidän tonttikin on talousmetsän vieressä...
PoistaYmmärrän. Mutta kun se nyt on realiteetti, niin ajattele mitä hyviä puolia asiassa voi olla. Valoisuus voi olla kivakin, varsinkin jos olet masentunut. Keksi jotkut kivat verhot siihen. Vaikka ikkunan alaosaan. Ja saako ikkunan 'päälle´mitään kasvia joka kiipeilisi ja roikuttelisi lehtiään silleen kivasti?
VastaaPoistaKoen vähän ongelmaksi sen, että keittiössä on kaksi ikkunaa, ja kumpaankin pitäisi sitten hommata samanlaiset verhot, muuten silmä sairastaa. Ja se on sitten tuplahinta myös... standardimittaiset valmisverhot ei käy. Ja tuon toisen ikkunan takana on tie taloa ylempänä eli se kaipaisi enemmän yläosaan verhoa, kun taas toisen ikkunan takana tie on alempana, alaosa suojais siinä paremmin.
PoistaMulla oli tuossa ikkunan edessä iso ja näkymääpeittävä juoru roikkumassa, mutta se joutui jossain vaiheessa pois kun roskitti ja oli ränsistynyt. Ihan äkkiä ei saa uutta kasvatettua :) mutta ehkäpä siihen jotain kukkaa voisi harkita, kiitos ideasta!
Kyllä tuo puiden kaato aina on surullista. Mekin kaadettiin mökin pihasta sellainen koivu, joka oli istutettu kun mammani oli pieni eli oli yli 100 vuotta vanha. Pakkohan se oli kaataa, kun oli laho, ettei tullut isoa vahinkoa, mutta surullista silti. Nyt mietin kannon päälle kynttilälyhtyä, joka aina valaisisi mamman tavoin mun oloani.
VastaaPoistaKyllä tuossakin jo osa oli vähän pehminnyt, ja kun katkoivat tien puolelta siitä juuret taannoin niin eihän se siinä kauaa olis hyvänä jaksanu... saa nähdä alkaako kanto versoa. Ainakin vuohenputket ryöhähtää kasvuun, kun saavat valoa ja ravinteita.
Poista