Savua, höyryä ja pihinää

Se oli Rautatiemuseopäiväkin, ja erinäisiä höyry- ja muita museojunia kuljeskeli siellä täällä Karjaata ja Helsinkiä myöden. Mekin hieman kuljeskeltiin niitä sitten kuvailemassa siellä täällä. Onhan ne majesteetillisia ja pelottaviakin, nuo höyryveturit. Jotenkin minusta niin sykähdyttävää ajatella, että ei kovinkaan kauan aikaa sitten ne oli pääasiallisia rata-ajoneuvoja. Hienoa, että Rautatiemuseossa ja Haapamäen museoveturiyhdistyksessä pidetään kunnossa näitä vanhoja upeita vetureita ja vaunuja!

Tk3 nro 1136 ”Pikku-Jumbo”

Pikku-Jumbo on HMVY:n hoivissa Haapamäellä, tässä se "pääteasemalla" vaihtoi vaunuletkan toiseen päähän uutta matkaa varten.

Hv1 nro 555 "Prinsessa"

Prinsessa, vähemmän käytetyltä nimeltään Heikki, on Rautatiemuseon liikkuvaa kalustoa, tässä hienoine koristeluineen ja lippuineen pysähtyneenä Rajamäen tehdasmuseon viereen. Höyry purkautui huumaavalla melulla ja niin kovalla paineella, että sinkoutui metrikaupalla suoraan ylöspäin. Oli paljon väkeä katsomassa sitä, ja kyytiinkin menossa kun se Karjaan suuntaan puksutti.

Samalla käytiin katsomassa Rajamäen kirkko. On meinaan hivenen pompöösi kirkko pienelle kylälle, mutta sen onkin rakennuttanut Alkoholiliike Oy omille työläisilleen. Ja juuri ennen sotia, tuo onkin ollut haasteellinen naamioitava kun Rajamäen tehtaita on kovasti tykätty pommitella. Siis se on ihan järkyttävän korkee! Liki 50-metrinen torni ja sen huipulla seitsemänmetrinen risti. Varsin mahtailevaa kyllä.

Oon ollu niin ilonen siitä, että meillä on nyt katto ja maksujärjestelyt kunnossa (kun nyt vain terveyttä riittäs että pystyis maksamaankin) mutta nyt taitaa olla onnellisuusenergiat vissiin lopussa, kun ahdistaa eikä siitä pääse eroon aattelemalla mukavia. Niitäkin riittää, ollaanhan sentään miehen kans menossa pitkää viikonloppua viettään meren rannalle. Huomenna lähdetään - säät ei taida olla kyllä parhaat mahdolliset.

Ensi viikolla tulee vielä remonttimiehet laittaan jonkun listan tai laudan tai jotain katon reunaan, kun siinä on liian iso rako - siitä päästiin yhteisymmärrykseen eilen, kun remontin myyjä ja firman työnjohtaja kävi lopputarkastusta tekemässä. Pojat (no, yksi on poika, yksi on mies ja yksi siltä väliltä) on kotimaassaan tällä hetkellä relaamassa, se niille sallittakoon kun niin reippaasti töitä tekivät. Ei oo yhellä laudalla niin kiire, kun katto muuten on kunnossa. Hiukan sen äänieristys kärsi, mutta on sentään hieno vedenpitävä ei-laho katto! ♥

Täytyy syyä jotain ja mennä ulos, jos se vaikka lievittäs ahistusta. No syöminen aina, mutta ulkoilu olis terveellisempi konsti. Tänään piti olla kaunis puolipilvinen sää, mutta ennuste muuttui taas aamun kuluessa.