perjantai 8. syyskuuta 2017

Hg 139

Taas on korsi kannettu yhteiskunnan hyväksi kun kävin luovuttamassa verta. Kuusi (6!!) kutsua ehti tulla, ennenkuin pääsin - oli reissua Reposaareen ja flunssaa ja flunssasta toipumista ettei voinu mennä, ja voi sitä huonoa omatuntoa. Mutta ei sinne saa ees mennä jos ei tunne itteensä terveeksi. En mie ehi koskaan kaipailla ja ite ettiskellä tietoa luovutustilaisuuksista, kun mulle pätkähtää aina kutsu heti, kun säädetty aika on kulunut edellisestä. Nollaplussa kun kelpaa kaikille muille paitsi ei reesusnegatiivisille. Oman ryhmän puutteessa ainakin.

Koitin houkutella esikoistakin verenluovutukseen, kun se on sen 18 täyttänyt, mutta onneksi se ei sit lähtenytkään, olis ollu turha reissu ku enhän mie muistanu että se otti hiljattain sen tatskan ja siitä tulee 4 kuukauden luovutuseste.

Mie otin kerrankin itelleni aikaa sen homman kans, ei ollu kuskia oottamassa eikä kukaan kaipaillu pariin tuntiin niin sain syödä ruisleipää mahan täydeltä ja juoda kahvini ihan rauhassa. Sitten käveleskelin keskustaan ettiin anopille synttärilahjaa. Se täyttää vissiin seittemänkymmentä huomenna. En oo varma, eikä mieskään muista millon sen äiti on syntyny, mutta kaipa se jotain sellasta täyttää ku se kerran juhlatkin pitää.

Taas kuulin yhden entisen työkaverin menehtyneen - vatsasyöpään. Sekin huolehti kunnostaan (ja ulkonäöstäänkin edelleen; oli joskus 70-luvulla jonkun sortin missi) ja eli varmasti terveellisesti, ja silti niin kävi. Sitähän ei tiedä, mitä luontaistuotteita ja käärmeöljyjä se käytti, viattomaksi luulluilla ja testaamattomilla lisäravinteilla on joskus fataaleja vaikutuksia pitkäaikaiskäytössä, ja luulen että tämä henkilö saattoi hyvinkin olla altis joillekin "nuorennuslääkkeille". Kolmekymmentä vuotta itseään nuorempi poikaystävä sillä ainakin silloin oli, kun asiasta viimeksi olen jotain kuullut. Surullista mutta väistämätöntä on, että ihmiset kuolee. Minusta ei kyllä kukaan pääse sanomaan, että "sekin niin terveellisesti eli ja silti sairastui", ennemminkin sanotaan "ihme kun ei kuollut jo aikaisemmin".

Luin muuten äskettäin kirjan rutosta. Hieno ja mielenkiintoinen teos; tiesittekö että ruttoa on kotoperäisenä (eli voi puhjeta kellä vaan millon vaan, jos sattuu saamaan bakteerin) koko ajan muun muassa Yhdysvalloissa? Ja on kehittynyt uusia kantoja, jotka on vastustuskykyisiä antibiooteille. Sekin on niin karmea ja tappava tauti, että on aika kuumottavaa (muotisana) ajatella että kehittyneessä länsimaassakin on mahdollisuus saada se. Ebolaankin on jo rokote, mutta ruttoon ei ole saatu kehitettyä toimivaa rokotetta. Antibioottiresistenssin ruton epidemia olis melko paska nakki. Sellaisen voi tuoda tuliaisena Suomeenkin vaikkapa joku Aasiassa lomaillut ihminen. Eipä ehkä suomalainen terveyskeskuslääkäri osaa diagnosoida yskää keuhkorutoksi...

Huonosti nukkunut taas. Viime yönäkin heräsin kahdelta ja piehtaroin, kävin vessassa, otin piikkimaton selän alle mutta sekään ei auttanut. Torkahdin viimein neljän maissa ja havahduin siihen kun miehen nenä piippaili. Kun se loppui ja taas torkahdin, havahduin lentokoneen ääneen! Pienlentokone lensi tosi matalalla pimeessä. Äh. Puoli kuudelta nousin ylös ja kun olin hoitanut kuopuksen junalle, kävin tunnin nukkumassa. Näin unta, että katsoin valokuvia, joissa kiipesin pienten tytärteni kanssa puuhun tikkaita pitkin (rinnakkain, vaikka eihän silleen voi) ja jostain syystä sitten hyppäsin isolla loikalla lasten välistä maahan. Kuva oli siitä kiipeemisestä, loikasta, sit kuva missä putosin niin että vaan pää ja vähän hartioita näkyi alareunassa, ja viimeisessä kuvassa istuin maassa puun juurella kun sattui jalkoihin. Mulla oli punaiset ja oranssit vaatteet ja punertava tukka nutturalla. Inhottavan enteellisen tuntuinen uni. Tänne kirjoittamalla manaan sitä olemaan toteutumatta :) en halua vain auttaa lapsiani elämässä vähän matkaa ylöspäin ja pudota pois liian aikaisin. Ja kun tein sen unessa vielä lähes vapaaehtoisesti, vaikka joku painava syy siihen oli. Ei mahduttu kaikki tai jotain.

En kyllä jaksais näitä viikonloppuja.

11 kommenttia:

  1. Kotoperäinen rutto, huh!

    Hyvin nuo unet seuraavat elämän tapahtumia ja ohjaavatkin, joskus. Itse olen viime aikoina unissani uiskennellut suurissa valtamerissä keskellä isoja laivoja. Katsellut, että mihin laivaan minun pitikään mennä. Tämä uni toistuu aina kun elämä tuntuu siltä, että on kaikki vapaus on ja moni asia elämässä on mahdollista. Käytännössä on monia esteitä, mutta unen tunnelma on aina hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulle sopivan kuuloinen uni kyllä :) mun toistuva uintiuni - tai jotenkin kellun - lähinnä suojärvessä tai -ojassa. Olenkin päätellyt olleeni jossain edellisessä elämässäni suohirviö. En ole kyllä sitä nähnyt pitkään aikaan, se on kans tunnelmaltaan hyvä uni, yleensä.

      Poista
  2. on hyvä, että on sellaisia ihmisiä, jotka pystyvät luovuttamaan verta. Olisin ylpeä, jos pystyisin itse niin tekemään.
    Minä en vain voi luovuttaa, minulle jo kyynärtaipeesta otettava neulakoekin tekee heikkoa. En ole mikään hintelä ja vereni varmaan vahvuudeltaan riittäisi, mutta se ei vain mulle käy. Tiedän, että hätätapauksessa sen pystyisin tekemään, mutten vapaaehtoisesti.
    Teet tärkeää asiaa ja vielä, kun veresi on sen verran harvinaista, että sitä todella tarvitaan. Onnittelen!
    Mutta toinen asia, minkä sulle haluan kertoa on se, että:"kuka uniinsa uskoo, hän varjoaan pelkää". Älä hyvä ihminen ota niitä tosissasi.
    Lapset ovat meille rakkaita, pidetään heistä huoli ja ohjataan heidät oikeille teille. Teini-ikäiset ovat haasteellisia, itsekin kamppailin vanh.poikamme kanssa ja niin on tällä hetkellä luotettavana ja ohjaavana poliisina keskellä Hkiä. Ystävyydellä Hannay

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä kuullut tuon sanonnan, aika useinkin. Jotkut unet enteilee, jotkut ei, enkä itse tiedä ennenkuin jälkikäteen. Olen esimerkiksi mummoni halvaantumisen nähnyt unessa, ja sittemmin hänen kuolemansa, mutta en osaa pelätä koska kuitenkin vain minimaalinen murto-osa ns. tarkoittaa jotain. Äitini kyllä tiesi, mikä uni enteilee jotain, ja parhaiten on jäänyt mieleen se uni, jossa se näki meidän koiran äkillisen ja tapaturmaisen kuoleman etukäteen. Koira oli mulle tärkeä, joten se on varmasti siksi jäänyt mieleen.

      Enemmän se unennäkö viestinee oman alitajunnan toiminnasta. Psykoterapeuttini vuosia sitten oli kovin kiinnostunut unistani, ja sen terapiajakson jälkeen pääsin esimerkiksi toistuvista "ulkovessa-on-likainen-ja-hajoaa-altani" -unistani. Onneksi. Ne oli kauheita.

      0+ -veriryhmä on itse asiassa maailmassa yleisin, Suomessa toiseksi yleisin, mutta siksi sitä meneekin sitten paljon. Oli tosi ihana sairaanhoitaja multa verta laskemassa, se kertoi paljon mielenkiintoisia asioita verestä, veriryhmistä, luovutetun veren testaamisesta ym. kun kyselin... kiinnostava aihe.

      Poista
    2. Korjaan:_osa_ unista on sitä ja tätä, suurin osa niistä on aivojen tuottamaa älämölöä.

      Poista
  3. Unien tulkintaa on tutkittu:
    http://www.kaleva.fi/peto/joka-uniaan-uskoo-se-varjoaan-pelkaa/246306/

    T. Pihla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tulkinnat on aina henkilökohtaisia. Unikirjoja on hauska selata, mutta niistä tuskin on apua siihen, jos haluaa ymmärtää miksi näkee tiettyjä asioita unessa.

      Poista
  4. Oon tähän asti uskonut enneuniin. Uskoni vähän lopahti, kun luin Esko Valtaojan kolumnin aiheesta. Enneunet ovat vain sattumaa. Ihminen näkee niin paljon unia, että joskus kopsahtaa kohdalleen. Näin siis Eskon mielestä ja Eskoa on uskottava, koska hän on viisas mies. ( paitsi mistä sitä tietää..)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Diggaan myös Eskoa, mutta olen huomannut, ettei sekään aina ole oikeassa ja noinhan sen on sanottava, sillähän menis uskottavuus jos se alkais horiseen jostain enneunista :D

      Poista
  5. Mieheni käy myös verenluovutuksessa. Ja melkein aina ehtii hänellekin kutsu tulla, vaikka on A+. Auttaa aina pitämään päänsäryt kurissa, kun käy verenluovutuksessa.
    Mä kyllä uskon osittain uniin. En aina enkä kaikkiin, mutta kuoleman mun unet yleensä ennalta tietää ja siitä en niin välittäisi.
    Toivottavasti lahja anopille löytyi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No A on se toinen, mitä menee paljon. En oo aatellukaan, että se auttais päänsärkyyn, mutta eipä kyllä oo särkeny perjantain jälkeen :) sitä ennen särki perjantaiaamuna ja edeltävänä yönäkin sen verran, että ehdin luulla että taas menee verenluovutusaikeet puihin... mutta pärjäsin ilman lääkettä.

      Mie en onneksi ymmärrä uniani tarpeeksi, että "tietäisin" niiden perusteella jotain etukäteen, mutta jälkeenpäin huomaa yhteyden. Ja se on huvittavaa, että näen "enneunia" täysin yhdentekevistä asioista! Kuten siitä, että joku kirjailija tulee kirjakauppaan signeeraamaan teoksiaan.

      Poista