lauantai 9. syyskuuta 2017

Yögä

Jooga alkoi taas kesätauon jälkeen. Muutama viime talvelta tuttu naama oli menossa taas mukana, vaikka eihän mulla mitään sen erityisempää kontaktia niihin ole. Muutaman sanan joskus vaihdan. Jos satun olemaan vähemmän umpimielisellä päällä.

Jotenkin vaan toukokuussa, kun kävin sillä Joogaopiston hiljaisuusretriitillä, tulin jotenkin liian täyteen joogaa. En itse mahtunut enää. Mieli harhaili muka mielenkiintoisemmissa asioissa, vaikka harjoitukseen pitäisi pystyä keskittymään. Joogapolulla pitäs kai kulkea eteenpäin, kehittyä, mutta en mie osaa ajatella sitä silleen. Opinhan mie uusia liikkeitä toisinaan, ja joskus tulee ahaa-elämyksiä kun vanhoista tutuistakin liikkeistä löytyy jotain uutta, mutta en mie jaksa aatella että jotain pitäs siinäkin "saada aikaan" ja "olla parempi" tai "korkeammalla". Miksi aina pitää pyrkiä olemaan jotain enemmän? Miksei riitä se, mitä on? Mun tavoite on se, että mahdollisimman monta kertaa saisin lähdettyä sinne joogaan enkä jäis nyhjäämään kotiin. Se riittää. Jotain on kuitenkin yritettävä ettei jäykistyis ennen aikojaan ihan pökkelöksi, ja ne jumpparyhmät nyt ei houkuta senkään vertaa.

Oli anopin syndet, käytiin siellä pari tuntia olemassa ja syötiin kakkua ja juotiin kahvia. Ei saatu kuopusta mukaan, ja oli taas aika hankalaa. Ei mikään mukavin päivä, mutta nyt illan mittaan on taas ollu ihan normaalia elämää. Oon ajatellu, että se virtahepo olohuoneessa ei aina ole jompikumpi vanhemmista, vaan se voi olla myös (itsetuhoisuuteen taipuvainen murrosikäkänkkäränkkä) lapsi. Ja kun toinen vanhempi helposti taantuu tuon nuoren tasolle vänkäämään, mie olen sitten se erotuomari, joka saa osakseen molempien osapuolten vihan. En tiedä kauanko jaksan.


12 kommenttia:

  1. Voi pöh, teiniangstit... Tuli ihan mieleen esikoisen teiniaika ja kuopuksen isä sen kanssa. Leijonaäitinä välillä ärähdin, pidin omani puolta ja sain sitten vihat niskoilleni. Vaikeita juttuja. Voimia toivotan, vaikkei se mitään autakaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä ne auttaa! Kyllähän kurjatkin sanomiset vaikuttaa negatiivisesti jaksamiseen, niin miksei positiiviset sitten toisi voimia?

      Meillä sentään on ihan miehen omia mukuloita, vaan silti joutuu oleen leijonaemona. Nuoren ajattelukyky riittää tasan oman nenän päähän asti, ja isänsä on niin jyrkkä ettei siedä yhtään "väärin" (ei niinkuin se haluaa) toimimista. Välillä täytyy huudella suhteellisuudentajun perään, kun sota syttyy puhelimen näpräämisestä tai muusta pienestä.

      Poista
  2. Tuo joogaan lähteminen on tosiaan jo hieno juttu. Meillä on tuossa kyläkoululla vain rankkaa jumppaa, johon en tod enää jaksa osallistua. Joogaa on toivottu, mutta ei ole saatu ohjaajaa.

    Virtahepo olohuoneessa voi tosiaan olla milloin mikäkin tai kukakin, meillä lienee monilla omamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on se hyvä, ettei ole ohjaajaksi otettu jotakuta sekuhäntäohjaajaa... tosin niitä taitaa liikkua enempi niissä piireissä, joissa kovalla rahalla ostetaan joogatunteja. Tyyliin käynyt jonkun viiden tunnin pikakurssin.

      Meillä taitaa olla tavallaan kaksi virtahepoa täällä...

      Poista
  3. En miekään oo ajatellu, et joogassa pitäs nousta ylemmille tasoille. Liike on aina lääkettä ja kotoa lähteminen positiivista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se tämmöselle misantroopille positiivista, jos saa ittensä ees ulos kämpästä. Kaikki muu siihen päälle on ekstraa :)

      Poista
  4. Minä aloitin tänä syksynä joogan, en ole ennen sitä harrastanut. Kaksi kertaa on nyt ollut, ihan mukavalta vaikuttaa. Minulla on astma, ajattelin että jooga saattaisi auttaa hengitykseen. Tuttuja ovat nuo teiniangstit1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jooga on siitä kiva, että siitä saa ite muokattua usein mielensä mukaisen; rankemman tai leppoisamman. Ihan miltä sattuu tuntumaan. Hengitystähän siellä paljon harjoitellaan ja kuunnellaan.

      Poista
  5. Jaksa vaan. Muutamassa vuodessa moni asia voi muuttua päälaelleen. Teinien kanssa se on jopa todennäköistä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se muuttunutkin jo, miksei se siis vois uudelleenkin muuttua.

      Poista
  6. Tuollaista se teinien kanssa on. Myös meillä on ollut sama tilanne, että olen itse aina ollut siinä välissä ja se on tosi rankkaa. Tosin välillä sitä itsekin alentui teinin tasolle kiukuttelemaan, kun tyhjästä väännettiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teinit osaa vetää niistä naruista, mitkä saa suuttumaan :)

      Poista