keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Nirvanaa ja vähän muutakin

Mulle on vissiin tulossa joku mikrobikammokin. Tai sitten huoleton suhtautumiseni niihin alkaa muistuttaa oikeaa käyttäytymismallia. Esimerkiksi kirpputorilla käynnin jälkeen on olo, että pitää pestä kädet. Kaikenlaisten ihmisten kamoja on tullu hypisteltyä ja niitä on kaikenlaiset ihmiset hypistelleet mua ennenkin. Labrassa kävin viemässä tytön salmonellanäytteen, ja vaikka vältin koskemasta paikkoihin, oli pakko ovi avata kahvasta ja heti inhotti. Tuollaisissa paikoissahan ne sairaat juuri käy. Kirjastossakin yks sun toinen yski ja kröhi, aivasti ja niisti. Se on kyllä jännä juttu, että se kirjastosta tuotu kirja ei kotona enää aiheuta neuroottisuutta, vaikka sitäkin on moni lähminyt. Muistan ajan, kun kirjoissa oli varoitus, ettei saa lainata sellaseen kotiin, missä on lavantautia tai muuta vastaavaa...

Usein kyllä kaupungilta tai lenkiltä tultuani huuhtaisen kädet - en tosin tiedä onko sillä mitään muuta kuin psykologinen merkitys, jos ei kunnolla kuuraa saippualla. Taannoin luin sen Hyvät, pahat ja näkymättömät -kirjan, josta selvis pöpöjen uskomaton leviämisnopeus ja se, että esim. vessapaperi tai nenäliina ei kuivanakaan estä bakteereja tarttumasta pyyhittävästä pyyhkijän sormiin. Saati kun se kastuu läpi.

Kävin optikolla, mutta liikkeestä ei löytyny yhtään mun mieleisiä kehyksiä! Äh. Ei edes kalliimmista. Sanoin, että tulen myöhemmin makutuomarin kanssa valkkaamaan, en kyllä usko että se valikoima siitä kummenee. Yhdet jollain lailla asiallisen näköiset oli, mutta ne oli jotain valurautaa mitälie, kun painoivat jo ilman mun näölle vaadittavia paksuja linssejäkin jo paljon. Hmp.

Hartiat on ollu monta päivää jumissa ja kipeet. Eilen sinne optikolle mennessäni junaseisakkeella pyörittelin hartioita, ja sit siihen tuli sellanen harmaantunut, hieman alkolle tuoksahtava setä, joka sano että sulla on hartiat jumissa, anna hän kokeilee. Vähän outo tilanne kyllä, mutta mie vaan että no kokeile. Se otti olkapäistä kiinni ja painoi peukalot just sinne makeimpaan jumikohtaan, ai että teki kutaa! Kävi ilmi, että se oli entinen urheiluhieroja. Muutamalla peukalonpainalluksella se sai veren kiertään mun päässä ja käsissä, olin sitten junassa ihan nirvanassa. Äkkiähän se ohi meni, mutta jätti olon, että sinne oikeelle hierojalle on varmaan pakko mennä. Se mun tuntema hieroja kyllä taitaa olla lopettanut, ainakin netin tietojen perusteella. Tämä setäkin tarjoutui hieromaan, mutta arveli etten tuu ja vaimokin saattais ihmetellä :D

Nyt muuten näkyy niitä nummitattejakin. Paljolti luonto on etuajassa lämpösummien täytyttyä hellepäivillä nopeasti, mutta sienet on jälkijunassa.

Heräsin yöllä taas samaan aikaan, nyt ei ollu työuni vaan onnettomuusuni, jossa oli törmänny moottoripyörä ja moottorikelkka.

16 kommenttia:

  1. Voi noita sun unia!!!

    Ja mikä hierojakokemus ;-) Sun pitää mennä oikeelle, sellaselle, joka ei tuoksu alkoholille. Jos vaan raaskit jossain vaiheessa itseesi satsata, oisit sen kyllä ansainnut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy katella vähän hintoja ja miettiä.
      Musta on vanhemmiten tullu tämmönen, että mie en epäröi antaa ventovieraan hieroa hartioitani junaseisakkeella tai niinku tänään hölpötin kaupan vartijalle, ku tunnistin sen Rockfestissa olleeksi järjestyksenvalvojaksi. Ilmeisesti on aika häpeän siirtyä seuraavalle sukupolvelle - jompikumpi tytöistä on ainaki sanonu, että hävettää ku mie puhun kaupan kassoille ja muille vieraille :)

      Poista
    2. No sama täällä, ja kuopus on just siinä iässä että sitä nolottaa lähes kaikki mun touhut ;-)

      Poista
    3. Mie häpesin äitiäni kans...

      Poista
  2. Olipa hierojakokemus - tuohon voisi oikeastaan käyttää vanhaa sanontaa, ettei ole koiraa karvoihin katsomista :)
    Varmaan samoihin aikoihin mun työterveyslääkäri paineli mun selkälihaksia, oikealta alhaalta, vähän kyljen puolelta ja löysi sieltä just sen makeimman kipukohdan niin, että kiljaisin. Totesi vain, että juu tervetuloa joukkoon. Ei auta kuvaaminen, ei täällä mitään muuta vika ole kuin lihakset jumissa. Voltarenia ja venytyksiä ja jumppaa... Antoi sentään lähetteen työfyssarille jumppaohjeiden saamiseksi.

    Ja vaikkei naurun asia olekaan, niin vähän hymyilytti, kun kirjoitit tuosta mikrobikammosta. Meistä on selvästi tulossa samikset :)
    En ole yleensä kovin bakteerikammoinen, mutta miten just eilen kun menin sinne työterkkariin ja kävelin portaat ylös, jouduin ottamaan tukea kaiteesta, varoilta kun tasapaino on huono ja saatan kompastua omiin jalkoihinikin. Jotenkin se kaide tuntui ihan älyttömän tahmealta - ensimmäisenä kun pääsin ovesta sisään oli etsittävä sieltä käsidesi ja vasta sitten saatoin ottaa puhelimen esille ja ilmottautua! En edes jäänyt miettimään mitä siinä kaiteessa olisi voinut olla - yäks!
    Nykyään en edes lue lehtiä labran tai lääkärin odotushuoneessa; katson telkkaa tai kuuntelen radiota tai juttelen jonkun tuntemattoman kanssa. Tai vaan olen. Pienessä päässä miettii, että kuinka moni lähmäinen käsi on niitä lehtiäkin selaillut.

    Ja silloin kun olin siellä työkokeilussa, niin....Ai vitsi, että kuulkaa teki monta kertaa mieli käännyttää asiakas ovelta ulos: "Mä tulin nyt ostaan lankaa, kun on tää flunssa ja oon saikulla ainakin tän viikon." No kiva, tulit sit kipeenä tuomaan niitä pöpöjä tänne meille ja ylipäätään kaupungille (kädet täynnä kasseja ja hyvä ettei nenän alla ollut sellaiset räkävanat kuin nuhaisilla lapsilla).

    Ai, niin, ei teillä ei oo kohtuullisen matkan päässä mitään hierojakoulua tms?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, siellä labrassa oli ihana seitsenviikkoinen vauva! Sen äidin kanssa juttelin. Siellä onkin tosi vähän mitään lehtiä, ehkä just siks... ja iso osa ihmisistä tuijotti tietysti puhelintaan.

      Ei oo kohtuullisen matkan päässä hierojakoulua, sata kilsaa edestakainen matka lähimpään :(

      Poista
  3. Ikä tekee kaikkea hassua ihmiselle henkisestikin. Joku kiristyy entisestään, joku toimii taas ihan toisin. Jotkut ihmiset paranevat iän myötä. Jotkut taas sitten eivät toellakaan ;-)

    Tuollainen ad-hoc-hierojiin turvautuminen tilanteen tullen kertoo hyvää. Eikä vain siksi, että itse huomaan olevani rennompi tuntemattomien ja puolituttujen kanssa kun ikää kertyy ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta on tullu samantapainen kuin äitini oli. Vieraille höpöttäjä, jota ite häpesin :) Kirjoitin ensin että "samanlainen" mutta vaihdoin, kun en ole samanlainen. En halua olla.

      Poista
  4. Sama tuli mieleen, että urheilijahierojakouluissa on edukkaat hinnat, jos löytyy kohtuullisen läheltä. Tampereella on, mutta oisko siellä päin.

    Minullakin on tapana aina kotiin tultua pestä kädet. Kyllä kai se jotain auttaa.

    Tosin tänään sain lääkäriltä antibiootikuurin, keuhkoputkentulehdus siitä flunssasta tuli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei täällä maalla ole, täältä on vähän kaikkeen pitkä matka.
      Voi ei, toivottavasti antibiootit puree!

      Poista
  5. Voi kun pääsisit hierojalle! Olisit antanu hieroa koko junamatkan, vai tuliko hänkin junaan? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No luulin, että oli jotakuta vastassa, kun oli pyörän kanssa asemalla, mutta tuli se junaan sittenkin. Kävi kyllä mielessä :)

      Poista
  6. Mun mielestä sun käyttäytyminen ei ole bakteerikammoa vaan aivan asiallista touhua. Meillä kaikki pesevät ensimmäisenä kädet kun tullaan kotiin (no, aivan ensin kengät pois). Ja silmiä tai yleensäkään kasvoja ei pidä kosketella muuta kuin pakon edessä... Ja entäs sitten ne jotka nuolaisevat sormeaan kun pitää kääntää sivua tai jopa seteleitä käsitellessä? Siinä sitä siirtyy suuhun varsinainen (mikrokokoinen) herkkupala.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja samanlainen herkkupala siirtyy kuolan mukana seteliin tai sivuun...

      Poista
  7. Mulla on kans lisääntyny käsien pesu, ainakin lehtien selaamisen jälkeen, jäk!
    Kaunis luonnon koriste sydämen sivussa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se lehti oli niin kivan näköinen siinä, että piti ohi pyyhältäessä oikein pysähtyä kuvaamaan :)

      Poista

Omituinen höpöttäjä

 Monesti on tehnyt mieli kirjoitella tänne, mutta en ole jaksanut. Ja pääkin on usein aivan tyhjä omista ajatuksista - mutta jos sitä ei täy...