Täällä taas valvotaan. Illalla mies taas korahteli, meinasin jo vaihtaa nukkumapaikkaa mutta kokeilin kuitenkin ensin korvatulppia. Silikoonisia. Korahtelu kuului tyynyn kautta, tinnitus vinkui entistä kovemmin ja jotenki jännitin lihaksiakin että tuli pää kipeeksi... mutta nukuin pari pätkää. Sitten plopsahti toinen irti ja riisuin ne, oon nyt valvonu kahdesta lähtien. Kolmen jälkeen nousin kahvinkeittoon.
Osasyy siihen, että valvotti, oli huoli pyykkien kohtalosta. Unohdin hakea pyykit narulta toissailtana, ja eilen sitten satoi ja ne kastu uudelleen. Olisivat varmaan ollu jo kuivat, unohdus otti päähän ankarasti. Mies tuumi, että kyllä ne huomenna tuulessa kuivuu, joten jätin ne sinne ja nyt sitten ajoittain kovaakin huminaa kuunnellessa alkoi huolettaa, pysyykö ne narullakaan vai lentääkö kylälle. Lähdin sitten katsomaan, ja oli aika erikoinen fiilis ulkona, kun kuu paistoi niin kirkkaasti, että ihan häikäisi pimeään tottuneita silmiä, ja puut hurjasti huljui tuulessa. Tuulee hiukan eri suunnasta kuin viikonloppuna, tuntuu enemmän nyt meilläkin.
Eilen oli vanhempainilta kuopuksen koululla, päästiin kierteleen pieneläinosastollakin. Siellä oli tällanen pusuhuulikaunotar. En muista lajia, mutta iso oli. Joku vielä isompi musta monni oli kans. Ja kaikenlaisia muitakin. Hyvä ilta oli. Tai päivä; raahauduin kauheasta väsymyksestäni huolimatta joogaan, ja sen jälkeen sain nukuttua päikkärit. Kaikki mitä oli suunniteltu eiliselle, osui ihan nappiin. Kerran niinkin!
Mun ja miehen tämänaamuinen viestiketju. Tuli mieleen ns. alkuajat, kun mies nukkui hyvin ja sikeesti niinku nyt nuoret miehet vain voi, mutta heti jos lähdin sängystä, se heräs ja kysy mihin meen. Muuten sain vaikka jumpata siinä, ja se vaan nukku. No, poikkeus oli aamu, sillon se kyllä jäi tyytyväisenä nukkuun vaikka nousin.
Sain viimeisteltyä käsityön, joka on venynyt koko kesän. Nyt on koirilla taas uudet pusakat, ei niillä ennestään ollukaan kuin kymmenet... tai jotain. Aloitin kaulaliinan, kun kuopus sellasta toivo.
Jaha, nyt se mieskin nousi sitten. Täytyy antaa paikka sille.
Kovin on muotitietoinen kala. Mitä Suomessa nuorten naisten huulia katselin, niin näkyy se niiden täyttäminen olla in. Täällä (ainakin vielä) näkyy vähemmän. Sitä vastoin näkyy paljon karvajalkaisia ja -kainaloisia naisia. On mielestäni ihan yhtä epäesteettistä, kuin ne täytetyt huuletkin.
VastaaPoistaMä en osaa käyttää korvatulppia just tuon tinnitukseni takia. Päivästeltään en paljolti sitä edes ajattele, mutta iltaisin ja varsinkin korvatulppien kanssa se sihinä tuntuu voimistuvan. Ja arvaa mikä sitä vähentää? Punaviini! Yhden viinilasillisen jälkeen se on häipynyt lähes kokonaan. Olen nyt jo muutamaan kertaan miehelleni sanonut, että tinnitus lähti, kun oltiin syömässä ja join viiniä.
Lienee siis verenkierron kanssa yhteydessä. Verenpaineeni tuppaa olemaan vähän turhankin alhainen ja viimeksikin kehottivat syömään salmiakkia ja suolaa. Harmi vain, etten perusta salmiakista. Suklaan kanssa ei tekisi yhtään tiukkaa. :-D
Onko syksyn merkki sinullakin, kun alkaa käsityöinnostus nostaa päätään? Itselläni se menee niin. Tosin nyt sairaslomalla ollessani olen tehnyt läpi vuoden käsitöitä. Mutta ei ne villasukan tekeleet oikein istu kesäisin käsiin. Virkkaaminen paremminkin.
Luultavasti se on syksyn merkki, mutta joskus oon tehny kyllä kesäisinkin käsitöitä. Lanka vaan vaihtuu villalangasta puuvillaiseen :)
PoistaAika jännä, että punaviini auttaa tinnitukseen! Mie en kyllä tohdi kokeilla, saattaa tulla sitten migreeni tilalle ja se - sekä etenkin migreenilääke - pahentaa sitten ainakin sitä sydämensyketinnitusta. Se ainakin on selkeästi verenkiertoon liittyvä.
Onneksi en saa sentään suklaasta migreeniä! Kerran sain kyllä Mövenpickin suklaajäätelöstä. Nykyään on ainakin täällä niitä salmiakkimuruilla maustettuja suklaita, ehkä saisit sieki syötyä salmiakkia sillä konstilla? :D
Tykkään kovasti Fazerin suklaasta ja odotin innolla niiden versiota salmiakkisuklaasta, mutta se olikin pettymys. Turkinpippurimuruja. Jotenkin mautonta olivat siitä saaneet. Edelleen Maraboun salmiakkisuklaa on parasta, sitä vaan ei saa monestakaan kaupasta.
Juu, kyllä se salmiakki menee suklaassa, jäätelössä ja varsinkin kastikkeena. NAM!
PoistaVaan ihan perinteiset salmiakit eivät ole mun suosikkeja. Joskus saatan muutaman syödä, mutta en esimerkiksi ikinä ostaisi niitä.
Meille Suomi- vieraat niitä rahtaavat, koska ajattelevat, ettei "ulkomailta saa salmiakkia". Onhan se joskus ennen muinoin niin ollutkin, mutta nykyään saa hyvinkin. Ja ellei kaupoista löydy, löytyy nettikaupoista. Mies tykkää salmiakista, joten eivät ne meilläkään huononemaan pääse.
Nonni! Heti kun mainittiin salmiakkisuklaa, mun alkoi tehdä sitä mieli! :D Kehuskelin tuolla Caran blogissa, että otin vastaan leikkimielisen haasteen olla syömättä suklaata, karkkia ja jäätelöä 15 viikon ajan. Reilun 2 viikon jälkeen mun paino on pudonnut 2 kiloa, ja toisin kuin Caralla, mulla ei paino heilahtele, vaan on jämähtänyt paikoilleen, paitsi nyt! Kyllä olen iloinen, enkä aio sitä suklaata syödä, vaikka miten mieli tekisi!
VastaaPoistaVoi että miten ihailen teitä kaikkia, jotka osaatte tehdä käsitöitä!Minä en osaa muuta kuin kutoa sukkia. Tietty hyvä sekin.
Meillä on kauhee tuuli ja sähköt olivat poissa, mutta vain pari tuntia. Samanlaista lienee teilläpäin?
No sähköt ei vielä oo menny *koputtaa puuta* mutta tuuleskeleehan tuo, koira on valppaana kun kohisee ja rymisee epänormaalisti.
PoistaEilen törmäsin kaupungilla irtokarkkeihin (paljolti suklaisiin, niihin just parhaisiin) hintaan 4,50 euroa kilogramma. No olihan niitä ostettava! Nam. Oon kyllä riippuvainen suklaasta.
Enhän miekään osaa juuri muuta kuin kutoa sukkia. En aina oikeen sitäkään. Silti kaikenlaista kokeilen, suurin osa kai menee mönkään :)
Heh, ei mun paino kyllä heilahtele juurikaan. Nyt meni flunssan ja keuhkoputkentulehdun aikana ruokahalu ja paino putosi. Huomasin kun ulkoiluhousut meinasi pudota alas kun pani kännykän taskuun. Puntaria en käytä.
PoistaJotenkin hellyyttävä tuo teidän viestittely.
VastaaPoistaTäällä tuulee myös (yllätys :-D ) ja äsken kotia tullessani oli palokunta raivaamassa isoa puuta tieltä pois, eli on niitä kaatuillutkin. Sähköt on, ainakin vielä.
Tuon näköinen otus oli meillä lapsena akvaariossa ja ihan vaan pusukalaksi sitä kutsuttiin, tiedä häntä sitten.
Pusukaloja oli tosiaan akvaarioissa, tuo on semmonen puolimetrinen jööti että epäilen sen olevan joku muu. Niin isolta näytti, ettei mahtuis uuniin paistumaan :)
PoistaMeillä säilyi sähköt, tästä ei monestikaan katkeile myrskyllä, mutta joskus niiden jälkeen kyllä. Jostain syystä.
Sinähän olet varsinainen yöeläjä :)
VastaaPoistaMeillä ei puhelimia viedä makuuhuoneeseen lainkaan, paitsi kun tarvitsee aamuksi herätyksen. Viestitellään ihan vaan vanhanaikaisesti :)
Ne on ne vaihdevuodet ilmeisesti. Miehellä on puhelin vintissä just herätyksen takia. On siellä kyllä kelloradiokin, mitä vois siihen tarkoitukseen käyttää, mutta on se semmosta säätämistä sen kans ja jos sattuu että tuleekin sähkökatko ja varaparistosta virta loppu, niin myöhästyy...
Poista