Syksyn puolia

Kuva on parin päivän takaa, ei oo enää tuommoista. Yöllä heräsin sateen ropinaan ja aamu oli harmaa. Ja koira taas kipee. En oikein ymmärrä sitä sen mahaa; ei se eilenkään saanut mitään erikoista syödäkseen, ja taas se on ripulilla ja noivea. Pikku raukka, nyt se nukkuu vilttikäärössä tuossa sohvalla. Koitin syöttää sille juustoa ja hiiltä (joka kivasti levis murusina lattialle, kun tohelsin) ja koirien maitohappobakteereita, mutta ei sille oikein maittanut. Se oli mun sylissä hetken, ja nyt tuntuu että mun housut haisee oudolle.

Kuopus tuli kyllä perjantaina koulusta kotiin, mutta lähti jo eilen poikakaverilleen. Täällä me kaksin varistellaan taas, esikoinen on myös miehissä. Eilen käytiin suolla.

Oonko mie täällä koskaan puhunu siitä, miten luulen olleeni suohirviö entisessä elämässäni? Tai joku kilpikonna tahi muu otus, joka elää suolampareissa, mustissa vesissä. Tuntuu niin kotoisalta kaikki nuo tuollaiset. Näen joskus uniakin (tosin en taas viime aikoina oo nähny) että kellun puoliupoksissa jossain suoveden oloisessa, missä on kasvillisuutta reunoilla niinkuin suossa, mutta aika usein kuitenkin on jonkinlainen hidas virta, tai ainakin uoma. Sitten taas toisaalta vesipyörteet on kammotus - mutta niitähän ei suolla näe. Pienenäkin pelkäsin irrottaa tulppaa käsienpesualtaasta, ja se ryystävä ääni altaan tyhjentyessä oli tosi pelottava. Juoksin aina ulos vessasta nopeasti, etten kuulis sitä. Uima-altaissakin ne veden virtaukset ja pyörteet on se pelottavin asia.

Hieman loukkaannuin viimeksi siskon luona käydessä, kun se pilkkas mun ja tyttären uima-allaspelkoa. Pelko on todellinen, vaikkei aihe olekaan oikeasti kuolettava. Ja me sentään aika ajoin haastetaan niitä pelkojamme, eikä anneta niiden hallita. Mutta miksi olis mentävä ihan väkisin uimaan johonkin kylmävetiseen pelottavaan uima-altaaseen, jos ei edes huvita uida? Ei siinäkään järkeä ole. Ja yritinhän mie istua siinä reunalla jalkoja uittamassa, mutta siitäkään ei tullu mitään. Toiset altaat vaan on kamalampia kuin toiset.

Eilen rymysin puskissa tukka risuja täynnä, kun tarkistin pihaa ympäröivän aidan kuntoa. Katkoin kanukanoksia, jotka painoi aitaa, kiinnitin sitä paremmin ja junttasin yhden uuden tolpankin, että sain vähän korkeamman aitaverkonpätkän tuonne tien lähelle. Jäi vielä verkkoa sitä suunnittelemaani lintujenruokintahäkkiä varten. Verkon silmät on kyllä niin isot, että periaatteessa naakka mahtuu tunkemaan siitä läpi, mutta en usko että se vähällä kummalla menee niin ahtaaseen, josta ei pääse pakenemaan nopeasti. Uus oravansyöttölaitos pitäs kyllä hommata.

Olisko tällanen hyvä?

Mies oli lähdössä kuvaamaan, mutta mie pakotin sen pienimään mun kans klapeja edes yhden ison kottikärryllisen. Tahtoo nuo harrastukset viedä aikaa ja tarmoa oikeilta hommilta, mutta onneksi mie olin kiusallisen tarmokas :) Sehän on nimittäin hyvin harvinaista. Monet noista pölleistä on just pari senttiä liian pitkät halkomakoneeseen, ja oksien takia niitä on suht mahdoton saada kirveellä paloiksi, joten tarttee miestä ja moottorisahaa.

Se oli toissayönäkin melkein aamuneljään asti kuvaamassa tähtiä ja muuta. Täytyy olla kyllä paneutunut asiaan, että viitsii yötä myöten kuvailla...