Asgårdelin ruusuja

Kolmetoista. Vaikkei olekaan vielä pääsiäinen, niin tein silkkipaperista tikun nokkaan kukkia. Tikut on maljakossa vedessä oottamassa, että kukkien varsiin tulis lehtiä. Muuta en olekaan saanut aikaiseksi. Kaikki ahistaa. Oleminen, kutominen, jopa lukeminen, vaikka on hyvä kirja - Fred Vargasin kirja, jota en muista lukeneeni, Ikimetsän sydän. Vargas kirjoittaa jotenkin niin mukavasti, ei tule tarvetta hyppiä osien yli, vaikka koko ajan ei tapahtuiskaan.

Ainoa, mikä ei ahista, on koiran silittäminen. Sitä on tullu nyt paljon harrastettua. Ja tietty ulkoilu tekee aina  hyvää. Olis mulla sitä ahistukseenauttavaa (kuulemma) lääkettäkin, en tiedä onko siinä enää päiväystä jäljellä, mutta se väsyttää niin tautisesti, että en haluu sitäkään. Jos vois nukkua pari päivää, niin siinä tapauksessa.

On kevät ja kaikki on hyvin ja silti mie oon tämmönen ja hukkaan vähän jäljelläolevan elämäni.